Sarja: Seitsemän sisarta #7
Kirjoittaja: Lucinda Riley, suomentanut Hilkka & Tuukka Pekkanen
Kustantaja: Bazar
Kirjoittaja: Lucinda Riley, suomentanut Hilkka & Tuukka Pekkanen
Kustantaja: Bazar
Julkaisuvuosi: 2021, suomennos 2021
Sivumäärä: 882
Mistä: Siskolta lainassa
' "[- -] No Georg, onko sinulla uutta sanottavaa eilisistä uutisistasi?"
"Ei muuta kuin se, että nyt on päätettävä, mitä tehdään seuraavaksi. Jonkun meistä pitää matkustaa saamaani osoitteeseen varmistamaan, onko tämä nainen tosiaan kadonnut sisarenne."
"Mistä tiedämme sen?" Maia kysyi. "Voiko hänet tunnistaa jotenkin?"
"Olen saanut piirroksen... korusta, jonka hän on ilmeisesti saanut. Se on aika poikkeuksellinen. Jos hänellä on sellainen koru, tiedämme epäilyksittä, että hän on etsimämme henkilö. Toin piirroksen mukanani." Georg otti litteästä nahkasalkustaan paperiarkin, jonka asetti pöydälle kaikkien nähtäväksi. '
s. 28-29
Seitsemän sisarta -sarjassa on nyt päästy viimeisen sisaren tarinaan eli Meropeen, jota Papa Salt ei kovista etsinnöistään huolimatta koskaan löytänyt. Nyt vuosi Papa Saltin kuoleman jälkeen hänen lakimiehellään Georgella on kuitenkin adoptiosisaruksille huimia uutisia. Hän uskoo löytäneensä kadonneen sisaren! Uudessa-Seelannissa syrjäisellä viinitilalla asuu Mary-niminen nainen, jonka hallussa tulisi olla smaragdinen sormus, jossa on tähden muodossa seitsemän sakaraa. Varmistaakseen kadonneen sisaren henkilöllisyyden lähettävät sisarukset Australiassa asuvan CeCen kumppaninsa Chrissien kanssa ottamaan tästä selvää. Viinitilalle he törmäävätkin musiikin parissa puuhailevaan parikymppiseen Mary-Kateen, joka on myös adoptoitu. Ikävä kyllä Mary-Katen äiti Merry on juuri lähtenyt maailmanympärysmatkalle kyseinen sormus mukanaan. Alkaa kissa ja hiiri leikki, jossa sisarukset pyrkivät kukin vuorollaan tavoittamaan Merryn. Ainut ongelma vain on, että Merry tuntuu välttelevän sisarusten yhteydenottoja kaiken keinoin.
Toisaalla 1920-luvun Irlannissa kuohuaa. Pääsiäiskapinan jälkeen Irlannin kansan riveissä palaa voimakas halu itsenäistyä hallitsevan Britannian ikeen alta. Miksi protestanttisten brittien pitäisi saada omistaa heidän maansa samalla kun irlantilainen kansa elää kurimuksessa? IRA käy taistoon sissisotana, jonka tiimellykseen joutuu myös West Corkissa asustava Nuala. Nualan perhe tukee näitä taistelijoita ja myös Nuala isosiskoineen toimii naisjärjestö Cumann na mBanin riveissä pesten sissien paitoja, toimittaen viestejä ja valmistaen ruokaa. Onpahan Nualan sulhanen Finn myös yksi kiivaimmista taistelijoista vapauden puolesta. Nuala saa kuitenkin sairaanhoitajan paikan läheisestä brittikartanosta, jossa hänen vastuullaan on huolehtia maailmansodan rintamalla pahasti loukkaantuneesta nuorukaisesta. Ristiriitaiset tunteet valtaavat hänen mielensä. Toisaalla vaakakupissa painaa aatteen palo, mutta toisaalta lämmin toveruus potilastaan kohtaan.
' "Haluan että luet minun isoäidin Nualan elämästä niin että ymmärrät, mitä britit on tehneet meille ja miten minun perhe on taistellut Irlannin ja vapauden puolesta... Tämä on lahja sinulle, Merry." '
s. 157
Tässä tarinassa saatiin hieno syväsukellus Irlannin myrskyisään lähihistoriaan. Riley on itse kotoisin Irlannista ja hänen tekstistään kyllä huomaa, että nyt ollaan rakkaan paikan ja aiheen äärellä. Nualan 1920-luvun vapaustaistelut herättelevät katsomaan silmästä silmään alistetun kansan vapautuspyrkimyksiä ylivoimaa vastaan. Huoli on ollut kova perheenjäsenten puolesta, sillä koskaan ei voinut olla varma tulevatko veljet ja miehet takaisin iskuiltaan ja millainen olisi brittien vastaus. Toisaalta päästiin seuraamaan Merryn nuoruuden matkassa 1950-70 -lukujen muutoksia. Vaikka itsenäisyys on saavutettu, ovat entiset jakolinjat edelleen vahvat. Vanhat kaunat painavat perheiden kesken. Eivätkä uudesti syntyneet IRA-joukot voi hyväksyä maan jakoa katolliseen ja protestanttiseen osaan. Irlanti kuuluu irlantilaisille, eikä väkivaltaisia iskuja kaihdeta, vaikka tavallinen kansa haluaisikin elää jo vapaampaa elämää. Oli myös kiehtovaa seurata, kuinka 50-luvun Irlannin maaseudulla elettiin vielä hyvin samoin kuin isovanhempien aikaan. Kehitys oli vasta saapumassa näihin syrjäisiin kolkkiin.
Vaikka Irlannin historia onkin saanut runsaasti sivutilaa, kulki sen rinnalla nuo sisarussarjan etsinnät. Ainakin minua lukijana tuntui hiertävän aika paljonkin tämän juonilinjan uskottavuus. Vaikka Papa Salt ei ole koskaan adoptoinut tätä sisarta, niin silti koko sisarkatras on varma, että tämä tuntematon ihminen, joka ei ole heille mitään sukua, onkin heidän puuttuva sisarensa, jonka he aivan ehdottomasti haluavat mukaan Papa Saltin kuoleman vuosipäivän risteilylle. Hiukan häiriintyneeltä kyllä kuulostaisi, jos joku joukkio todellisessa maailmassa lähtisi näin heppoisin perustein vainoamaan jotakuta ihmistä ympäri maapallon. Luonnollisesti romaanin jännityksen kannalta sekä tuon seitsemän sisaren mytologian ammennuksen vuoksi tämän ymmärtää, mutta silti... Oltaisiinkohan vähän vähemmällä draamalla pärjätty. Toisaalta silloin ei oltaisi saatu kaikkia kuutta sisarta mukaan etsintäoperaatioihin kuten nyt samalla valottaen mitä heille kullekin kuuluu uusissa elämissään.
Oikeastaan tämä sarja tuntuu hiukan pitkitetyltä. Edelliset osat ovat olleet vaihtelevan herkullisia, mutta aina taattua Rileytä uusien paikkojen kuvailun, mielenkiintoisten historioiden linkitysten ja myös hiukan romantiikan saralta. Nyt kuitenkin tämän Kadonneen sisaren piti olla se viimeinen osa, jossa kaikki salaisuudet selviävät. Kuitenkin niin Nualan kuin Merryn historia sekä nykyaika punoutuvat tiiviisti tuohon Irlannin historiaan. Oli siis todella hienoa päästä näkemään tilannetta irlantilaisen kansan ja IRA:n kannattajien vinkkelistä. Helposti kun heistä on saanut brittisarjojen kautta kuvan vain kauheana terroristijärjestönä ilman linkitystä siihen mikä heidät tähän epätoivoiseen toimintaan ajoi. Riley on kuitenkin uponnut tähän niin syvälle, että se sarjan päättäminen unohtui. Nyt jäädään siis vielä odottamaan tuota sarjan viimeistä osaa, joka on Rileyn muistiinpanojen pohjalta hänen poikansa kirjoittama. Siinä sitten kerrotaan Papa Saltin tarina ja kaikki keritään viimein yhteen. Onneksi Rileyltä on kuitenkin viime aikoina suomennettu aimoannos hänen muita teoksiaan, joten ei tarvitse huolestua, vaikka tämä luottosarjani viihdenälkään onkin tulossa päätökseen. Ainakin Vaarallinen kirje oli taattua Rileytä, mutta hiukan erilaisella twistillä, joka olikin mukavaa vaihtelua.
Tähdet: 3 / 5
Muut sarjasta lukemani osat:
3. Varjon sisar
4. Helmen sisar
5. Kuun sisar
Muualla luettu: Kirsin Book Club, Elämä on ihanaa, Kirjamuuri, Kirjanmerkkinä lentolippu ja Kirjarouvan elämää
Minulla on Seitsemän sisarta edelleen ihan alkutekijöissään. Ei ole löytynyt sopivaa saumaa sille vielä, kun on pinossa niin paljon kirjoja.
VastaaPoistaJep se lista mitä kaikkea haluaisi lukea kasvaa aina kovempaa kuin ehtii niitä sieltä lukemaan, mutta eipähän ainakaan tule tylsää hetkeä :D
Poista