tiistai 14. kesäkuuta 2022

Saatana saapuu Moskovaan - Mihail Bulgakov


Kirjan nimi
: Saatana saapuu Moskovaan (
Мастер и Маргарита)
Kirjoittaja: Mihail Bulgakov, suomentanut Ulla-Liisa Heino
Kustantaja: Wsoy
Julkaisuvuosi: 1940, suomennos 2007
Sivumäärä: 478
Mistä: Kirjastosta
 
' - Onneton runoilija! Mutta te itse olette kaikkeen syypää, ystäväni. Ei olisi pitänyt käyttäytyä niin rennosti ja julkeasti hänen seurassaan. Nyt olette saanut maksaa siitä. Saatte olla kiitollinen, ettei teille käynyt tuon pahemmin.
- Kuka hän sitten oikein on? Ivan kysyi heristäen nyrkkiä kiihdyksissään. 
[- -]
- No, hyvä on, vieras vastasi ja virkkoi sitten painavasti ja selkeästi: - Eilen Patriarkan lammilla te kohtasitte saatanan. '
s. 165
 
Keväisen hellepäivän illalla moskovalaisen kirjailijaliton arvostettu puheenjohtaja Mihail Aleksandrovits Berlioz sekä nuori runoilija Ivan Nikolajevits Ponyrjov istuskelevat iltaa Patriarkan lampien luona Neuvostoliitossa. Berlioz oli tilannut Ivanilta runoelman Jeesuksesta. Ivan ei ole kuitenkaan tavoittanut juttuunsa oikeaa henkeä, sillä Berliozin tarkoituksena oli todistella yleisölle ettei koko sellaista henkilöä kuin Jeesus koskaan ole ollutkaan. Muuan ulkomaalainen muukalainen tulee kuitenkin keskeyttämään näiden kahden kirjallisuusihmisen keskustelun aiheesta. Tämä samainen muukalainen tuntuu myös erityisen riemastuneelta siitä, että Jeesuksen lisäksi myöskään Jumalaan ei uskota. Samanaikaisesti tämä mystinen professori erivärisine silmineen rupeaa kuitenkin kertomaan tarinaa, jota on ollut itse todistamassa. Tämä on tarina Juudean maaherra Pontius Pilatuksesta ja eräästä vangista nimeltään Jesua Ha-Notsri. 

Pian käy kuitenkin selväksi, että kaikki ei ole aivan normaalia tässä muukalaisessa. Hän nimittäin tulee ennustaneeksi Berliozin kuoleman, joka epäonnisesti tapahtuukin Ivanin järkyttyneiden silmien alla. Tämä suistaa runoilijan mielen kurimukseen ja pian hänet lukitaankin mielisairaalaan osastolle. Eihän kukaan täysijärkinen kulkisi kaduilla alushousuisillaan julistaen kohdanneensa ulkomaalaisen professorin, joka on tavannut itse Pontius Pilatuksen, murhasi Berliozin (joka oli kuitenkin jäänyt todistetusti vain raitiovaunun alle) sekä tämän seuralaisesta valtavasta kissasta, joka koitti ostaa lippua julkiseen liikenteeseen. 
 
Mielisairaalassa runoilija kohtaa kirjailija Mestarin, joka on kirjoittanut teoksensa kenestä muustakaan kuin Pontius Pilatuksesta ja joutunut itsekin itseään voimakkaampien voimien heittelemäksi. Tämä Mestari osaa kertoa Ivanin kohdanneen itse saatanan. Saatana ei ole kuitenkaan vielä valmis töissää Moskovassa. Useita ihmisiä katoaa, teatterissa esitetään esitystä, jossa rahaa vain sataa villiten yleisön, alastomia noitia lentää eikä mihinkään voi enää luottaa. Saatanalla on kuitenkin oma pirullinen suunnitelmansa, joka huipentuu itse paholaisen tanssijaisiin.
 
' - Mitä suvaitsette käskeä, messire? kysyi Fagot naamioituneelta mieheltä.
- No, mikäpä siinä, tämä vastasi mietteliäästi. - Ihmisiähän he vain ovat. He janoavat rahaa, mutta niinhän he ovat aina tehneet... Ihmissuku rakastaa rahaa, olipa se sitten tehty nahasta, paperista, pronssista tai kullasta. Kevytmielisiä he tietenkin ovat... mutta silloin tällöin laupeus kolkuttaa sentään heidän sydäntensä ovia... he ovat tavallisia ihmisiä, itse asiassa muistuttavat mielestäni suuresti edeltäjiään, asuntopula vain on katkeroittanut heidät... Pankaa pää paikoilleen, hän käski kovalla äänellä.
Kissa tähtäsi tarkoin ja paiskasi sitten pään kaulaan. Se päätyi tarkalleen paikoilleen, niin kuin ei olisi koskaan irrallaan ollutkaan. '
s. 154 
 
Huhhuh mitäköhän ihmettä tästä teoksesta kertoisi. Minulla oli tosiaan aluksi hyvin korkeat odotukset tämän klassikon suhteen. Niin moni oli tätä kehunut ja vielä tituleerannut niin sanotuksi helpoksi venäläiseksi klassikoksi. Odotinkin siis jotakin Tolstoin opetusten ja Pratchettin Kiekkomaailman nokkelien fantasiaelementtisten yhteiskuntakritiikkien kaltaista lukukokemusta. Paperilla tämä Bulgakovin teos kuulosti juuri minulle sopivalta teokselta, mutta jostain syystä se ei vain millään auennut minulle. 
 
Tietysti tämän voi lukea vain päättömänä tarinana, jossa saatana laittaa apureineen Moskovan hyrskyn myrskyn. Toisaalta tiedostan, että pinnan alla tässä teoksessa oli niin paljon symboliikkaa ja sanomaa, että suorastaan turhauduin, kun tuntui että iso osa siitä meni minulta ohi. Kuten saatanakin sanoi niin tärkeätä oli katsastaa onko ihminen edelleen sama, ja ikävä kyllä sama rahanhimo tuntui olevan muuttumaton. Setelisadetta, uusia muotiluomuksia... aina pakko saada enemmän ja enemmän. Tuo teatterikohtaus olisi voinut siis olla hauska, mutta itse näin siitä vain sen yököttävän puolen kuinka ihminen muuttuu primitiiviseksi eläimeksi, jonka silmissä kiiltää vain rahan ja loiston ahneus. Hiukan samaa teemaa sivuttiin myös Saision monitasoisessa Passiossa. Vastaavasti Bulgakov on hienosti tuonut esiin kuinka se joka näkee kaiken menneen hulluksi on lopulta se joka lukitaan mielisairaalaan muka järkensä menettäneenä. Muut eivät kykene hyväksymään mitä ympärillä oikeasti tapahtuu - mieli suojelee pahuuden ymmärtämiseltä. Saapahan sapiskaa myös itse järjestelmä, byrokratia sekä pienet ihmiset sen rattaissa, jotka eivät pelkuruudeltaan toimi oikein.
 
Olen siis jumittanut tämän teoksen kanssa aika pitkän tovin, sillä minun ei ole vain tehnyt mieli tarttua lukemaan sitä. Jotenkin teoksessa tuntui olevan liikaa henkilöitä ja juonenlankoja jotka eivät johtaneet mihinkään. Selkeä draamankaari jäi uupumaan irrallisten sekoilujen tieltä. Tuntuu että tämä on teos, joka pitäisi lukea uudestaan oikein ajatuksella ja pyrkiä bongaamaan tuota Bulgakovin sanomaa. Onhan se varmasti hyvinkin osuva satiiri Neuvostovenäjän ja miksei laajemmastakin yhteiskunnallisesta rappiosta. Pontius Pilatus tarina tuntui omituiselta rinnakkaistarinalta, mutta oli ainakin hauska tunnistaa yhtymäkohtia Sahlbergin Pilatukseen. Tämä tarina oli niin täynnä symboleja ja tuntui että omat väsyneet aivoni jaksoivat havainnoida niistä vain pintaraapaisun. Harmi.
 
Tähdet: 2.5 / 5
 
  

4 kommenttia:

  1. Voi harmi, että kirjan tarina ei auennut sinulle. Minä vonkasin tätä kirjaa mieheltäni, joka luki ja nautiskeli sitä monta vuotta. Hän oli sitä mieltä, että kirja ei sovi minulle. Kirja sopi minulle kuin nakutettu, sillä rakastan fantasiaa, satuja, mysteerejä, taikuutta, outoja olentoja jne. Parasta tietysti oli, että viittaukset ja yhtymäkohdat aitoon elämään olivat niin selkeät. Kirjailija leikitteli upeasti tässä tarinassa. Aion lukea vielä uudestaan, sillä tarina on todellakin runsas ja rönsyilevä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin rakastan fantasiaa, satuja ja yhtymäkohtia yhteiskunnallisiin asioihin (ja jos vielä satiirin voimin nii lisäpointsit). Siksi juuri olinkin niin hämmentynyt kun tämä paperilla juuri loistava teos ei sitten vienytkään mukaansa. Ehkä ajankohtakin oli väärä kaiken häästressin alla kun ei keskittyminen oikein riittänyt pohtimaan kaikkia symboliikkoja kovin syvällisesti.

      Poista
  2. Minä pidin tästä kovasti kun luin, tosin taisin ottaa sen vain hauskana seikkailuna, nuori kun olin. En itsekään silloin tainnut paljoa symboliikkaa havaita. Voisi ottaa uusintalukuun ja katsoa, että miten uppoaisi nyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo veikkaan että tämä jos mikä on teos josta saa yhä enenevissä määrin irti uusintalukujen myötä + nuoruuden lukukokemusten uusimisessa on aina tiettyä nostalgiaa :D

      Poista