Passio - Pirkko Saisio

Kirjan nimi: Passio

Kirjoittaja: Pirkko Saisio
Kustantaja: Siltala

Julkaisuvuosi: 2021

Sivumäärä: 732

Mistä: Kirjastosta

 

' Ja kaula-aukon vihdoin paljastamaa rintakehää viilensi kultainen hyvän ja pahan tiedon puu, ruhtinaan yllätyslahja ruhtinattarelle, työmiehen kämmenen kokoinen raskas, kultainen koru. '

 s. 19

 

Kaikki alkaa Firenzestä. Girolamo munkki on pitänyt kaupunkia rautaisessa otteessaan vaatien rahan palvonnan lopettamista ja kaikesta turhuudesta luopumista. Jostain Jumalalle ja Girolamolle tuntemattomasta syystä tuo eloton ja kylmä metalli on noussut ihmisille elintärkeäksi. Turhuuden roviot siis palavat, jotta tuo syntisyys saataisiin kitkettyä. 1500-luvun taitteessa uudet tuulet kuitenkin puhaltavat. Munkki poltetaan vääräoppisena roviolla, mitäs tuli arvostelleeksi itse paavia, ja kaupunkilaiset voivat taas hengähtää. Ruhtinatar on kaivanut maan alta taas tyylikkäät mekkonsa sekä valtavan korun, jonka hän on saanut lahjaksi aviomieheltään. Tuo koru on ensiluokkaista kultaa ja se esittää hyvän ja pahan tiedon puuta: omenat ovat granaattia, oksistossa timantteja ja itse käärmettä koristivat ametisti- ja smaragdisuomut sekä rubiininen kieli. Koru on mittaamattoman arvokas, mutta samalla se tuo synkän varjon mukanaan. Sen vuoksi ruhtinatar haluaa tulla haudatuksi sen kanssa, jotta hyvän ja pahan tiedon puun tarusto päättyisi siihen.

 

Korulla ja sen rikkauksilla on kuitenkin vielä monen monta elämää syövytettävänään. Puolivuosisataa myöhemmin se on muotoaan muuttaneena juutalaisella kultasepällä Venetsiassa. Kun kovamaineinen laivanvarustaja haluaa omaansa takaisin, on korun ja sen kantavien ihmisten parasta taas jatkaa matkaa. Muotoaan muuttaneen korun tie viekin läpi Euroopan aina Wieniä, Krakovaa, Haapsalua ja venäläisiä kaupunkeja myöten. Lopulta se päätyy aina kotisuomeemme 1900-luvulla. Pitkä on kuitenkin matka näiden tapahtumien välillä. Monet ihmiskohtalot tulevat sotkeutuneeksi sen loistoon.

 

' Epäjärjestystä oli kaikkialla, eikä ihminen olut viisaampi kuin lammas, sen oli Girolamo Savonarola huomannut jo kauan sitten.

Ihmisen halut olivat monimutkaisempia kuin lampaan, mutta yhtä lyhytnäköisiä. Yhtä mitättömiä.

Lammas halusi ruohoa, vettä, parittelua, etsi toisista lampaista turvaa.

Ihminen halusi kaikkea samaa, sen lisäksi kultaa. '

s. 9

 

Passio on teos, josta on haastava antaa selostetta. Se on kuin eräänlainen kaleidoskooppi, joka kulkee läpi valtioiden ja vuosisatojen. Samalla se pohtii monipuolisten ihmiskohtaloidensa kautta mikä on elämässä oikeasti tärkeätä ja tekee siitä merkityksellistä. Kuinka raha ja rikkaudet ottavat mielen haltuunsa ja turmelevat. Varsinkin alkupuolella, kun Eurooppa oli vielä vahvasti uskonnollista, palloteltiin myös uskonnon roolilla kaikessa tässä. Myöhemmin uskonto antaa tilaa erilaisille ideologioille, jotka korvaavat sen jättämän aukon ihmismielistä. Kuitenkin oli kyse sitten 1400-luvun lopun papista tai kommunismin nimeen vannovasta sosialistista 1900-luvulla, etsivät kaikki silti omalla tavallaan sitä oikeaa tapaa elää.

 

Saision teos alkaakin todella vahvasti. Tarina imaisi Italian keskiaikaisille kaduille välittömästi ja kerronta sai hienosti lukijan pohtimaan tuota elämän merkitystä ja rahan palvonnan tyhjyyttä. Monet teoksen tarinat kietoutuivatkin vahvojen teemojen ympärille. Eri tarinoissa kohtaamme voimakasta juutalaisvihamielisyyttä, oman identiteetin piilottamista pakon edessä, sotatraumoja, mielenjärkkymistä, naisten asemaa sekä Neuvostoliiton karmaisevia Gulageja. Tuo korun tuoma rikkaus ei suinkaan tuonut onnea. Kärsimys eri muodoissa onkin se tarinoita yhdistävä tekijä, mutta myös kaipuu rakkauteen on vahvasti esillä.

 

Passio on teos, joka aina paikoin pysäytti minut ajattelemaan. Monet tarinoista olivat lähes sata sivuisia ja joskus vasta aivan lopussa ymmärsi sen sanoman. Luonnollisesti toiset kertomukset olivat vahvempia kuin toiset, ja itse pidin erityisesti alkupään tuotannosta sekä absurdisesta Neuvostoliiton vankileirielämästä. Kaikissa oli kuitenkin jokin koukku. Taidokkaasti Saisio onkin onnistunut rakentamaan teoksen, jossa kuljetaan läpi ajan ja paikan, mutta silti tuo korun matka toimii sinä punaisena lankana, joka luo yhteyden näiden tarinoiden välille. Tämä ei ole ollut helpoin rakenne, mutta se toimii nerokkaasti varsinkin kun se yhdistettiin Saision ilmavaan ja helppolukuiseen kerrontaan. Niin paljon tässä ehdittiin käsittelemään, vaikka mihinkään ei ehditty loppupeleissä syventymään liian pitkäksi aikaa. Kuitenkin vuosisadat kuluvat ja maailma muuttuu, mutta ihminen on silti sama. 

 

' Vielä minä sinulta yhtä kysyn, sanoi Grigori ja katsoi kiinteästi Andreita mustilla silmillään. - Mikä on sielu? [- -]

- Sielu on parasta mikä ihmisessä on, hän sanoi. - Se on se, minkälainen ihminen olisi, jos ihminen olisi sellainen mitä Jumala alun perin tarkoitti ihmisellä. '

s. 291 

Tähdet: 4.5 / 5

 

Muualla luettu: Kirsin Book Club, Tuijata, Kirja vieköön!, Kirjareppu,  Prosperon kirjahylly, Kirjasta kirjaan, Kirjakirjokansi, Donna mobilen kirjat, Satunnainen ohilukija, Kemppinen, Annelin lukuvinkit, Riippumaton tuumailija, Hemulin kirjahylly, Ja taas kirja kädessä - Jorman lukunurkka ja LM - Mummin kirjastossa