Valtaistuinpeli - George R. R. Martin

Kirjan nimi: Valtaistuinpeli (A Game of Thrones)

Sarja: Tulen ja jään laulu #1

Kirjoittaja: George R. R. Martin, suomentanut Satu Hlinovsky
Kustantaja: Kirjava

Julkaisuvuosi: 1996, suomennos 2012

Sivumäärä: 725

Mistä: Siskon mieheltä lainassa

' "Pelkääkö hän?" Ned kysyi.

"Hieman", Catelyn myönsi. "Hän on vasta kolmen."

Ned kurtisti kulmiaan. "Hänen täytyy oppia kohtaamaan pelkonsa. Hän ei ole ikuisesti kolmevuotias. Ja talvi on tulossa."

"Niin", Catelyn myönsi. Sanat kylmäsivät häntä kuten aina. Starkien sanat. Jokaisella aatelissuvulla oli omat tunnussanansa. Perhemottoja, koetinkiviä, eräänlaisia rukouksia. Ne ylpeilivät maineella ja kunnialla, lupasivat uskollisuutta ja totuutta, vannoivat uskoa ja rohkeutta. Kaikki paitsi Starkit. Starkien tunnussanat olivat: Talvi on tulossa. Ties kuinka monetta kertaa hän mietti miten outoja ihmisiä nämä pohjoisen asukit olivat. '

s. 28

Targaryenilaiset valtasivat Seitsemän kuningaskuntaa kolmesataa vuotta sitten lohikäärmeineen. Lohikäärmeet ovat kuitenkin jääneet historiaan ja Rautavaltaistuimella istuu nykyään Robert Baratheon. Aikanaan Pohjoisen lordi Eddard Stark oli Robertin kanssa vapauttamassa maata Targaryenilaiseten ikeestä. Vuosia on kuitenkin kulunut. Yhdeksänvuotinen kesä on viimein päättymässä ja Starkien moton mukaisesti Talvi on tulossa. Sen kynnyksellä kuningas Robert päättää tehdä hovinsa kanssa pitkän ja työlään matkan läpi valtakunnan aina pohjoiseen Starkien Talvivaaraan asti. Kuninkaan Koura on kuollut jättäen kuninkaan lähimmän position tyhjilleen. Näin pohjoisen syrjään vetäytynyt Starkien suku tullaan vedetyksi mukaan Kuninkaansataman vallantavoittelijoiden verkkoon. Jokainen hovissa tavoittelee valtaa. Starkit jäävätkin yksin kunniansa kanssa.

Erityisesti Lannisterit valtaisine varakkuuksineen ovat kahmimassa koko ajan enemmän virkoja omalle suvulleen. Onhan kuningattarena kylmä Cersei Lannister, joka on valmis tekemään mitä vain kruununperillisensä prinssi Joffreyn eteen. Vaikka Kuninkaansatama on jo itsessään yksi käärmeidenpesä, niin myös meren toisella puolella on Robertin valtaistuimen tavoittelijoita. Viimeiset Targaryenilaiset, kuolleen kuninkaan nuorempi poika Viserys sekä tämän sisko Daenerys, elävät siellä nimittäin maanpaossa haaveillen, että vielä jonakin päivänä lohikäärmeiden suku hallitsee jälleen Seitsemää kuningaskuntaa. Päästäkseen tavoitteeseensa nuori Daenerys naitetaan pelottomien hevosruhtinaiden Dothrakien Khalille Drogolle. 

 

Valtaistuinpeli alkaa siis pikkuhiljaa murentamaan valtakunnan yhtenäisyyttä, mutta se ei ole suinkaan ainut valtakuntaa uhkaava tekijä. Lordi Starkin äpärä Jon Nietos on nimittäin lähtenyt valtakunnan pohjoisrajalle valtaisalle jäämuurille Yövartioon. Talvi on todellakin tulossa, eikä muurin ainut tehtävä ole suinkaan pitää pelkkiä villejä toisella puolella. On nimittäin puhetta, että tarujen kammottavia kuolleita Valkeitakulkijoita voisi sittenkin olla olemassa. Tästä kuitenkin kaikki vasta alkaa. Tervetuloa seuraamaan Game of Thronesia.

 

' "Valtaistuinpelissä vaihtoehdot ovat voitto tai kuolema. Välimuotoja ei ole." '

s. 443

Huhhuh tässä onkin sitten sellainen fantasiakirja järkäle, että todella vaikeata oli pyrkiä tiivistämään sitä ideaa lyhyeen esittelyyn. Onneksi monille Martinin sarja on tuttu tuosta Game of Thrones tv-sarjasta, joten ollaan sen suhteen vakaammalla maalla. Joka luvussa siis vuorotteli kertoja, ja näitä näkökulmia kyllä tarvittiinkin pitkin kuningaskuntaa ja sen yli, sillä niin paljon erinäisiä juonilankoja tässä jo punottiin. Starkkien suku on silti yllättävän vahvasti keskiössä, sillä ääneen pääsee niin lordi Eddard Stark; hänen vaimonsa Catelyn, jolla onkin omat seikkailunsa pitkin mantuja; tytär ja kunnon ladyn alku Sansa, joka on kihlattu prinssille; toinen tytär Arya, joka onkin aika villi tapaus; Nuorempi poika Bran, jonka rooli tulee varmasti vielä kasvamaan; sekä äpärä Jon Nietos, joka valottaa Muurin elämää kaukana pohjoisessa. Sitten on Lannisterien puolelta mielenkiintoinen hahmo eli Cersein kääpiöveli Tyrion, jonka terävä kieli on laittaa hänet aina vaikeuksiin, mutta jolla on kaikesta ryyppäyksestä ja huorissa käynnistä huolimatta varsin vikkelät aivot. Lopuksi on vielä toisaalla oleva lohikäärmeen jälkeläinen Daenerys, jolla onkin aivan oma maailmansa jossa luovia. Saatoinpa vielä hyvinkin unohtaa jonkun kertojan, mutta nämä nyt ainakin pääsivät ääneen.

Olen oikeastaan yllättänyt kuinka hyvin Martinin tiiliskivi vain sujahti lukiessa. Yleensä jos on useita kertojia niin aina löytyy se lemppari jota odottaa, mutta nyt koin oikeastaan kaikki juonilangat kiehtovina, joista halusin tietää lisää. Eli vaikka luku päättyi ja teki mieli parahtaa ei haluan tietää lisää niin sitten alkoikin jo seuraava ja olin taas aivan koukussa. Martinin maailma on aika perinteinen keskiaikaistyyppinen fantasiamaailma, mutta silti hän on luonut omat twistinsä. Erityisesti nuo muinaiset lumopuut, joihin on kaiverrettu kasvot kiehtovat minua suunnattomasti. Alun kartta oli kyllä kovassa käytössä ja onneksi takana oli myös kertausta eri suvuista, sillä henkilöitä tosiaan riitti. Vaikka pidänkin fantasiakirjallisuudesta niin en ole ikinä ollut kovin kiinnostunut lukemaan sivutolkulla niitä eeppisiä taistelukohtauksia. Tässäkin teoksessa oli jo useampi yhteenotto, mutta onneksi niitä oli valotettu useammasta mielenkiintoisesta näkökulmasta, joten suurta turhautumista ei ehtinyt tapahtua.

Vaikka Valtaistuinpeli pitikin hyvin otteessaan, ei se silti yllä vuoden top listaukselleni. Veikkaan että yksi teoksen vaikuttavuutta vähentävä tekijä oli se, että olen tosiaan nähnyt tuon tv-sarjan. Silloin ensimmäistä kautta katsoessa muistan teininä haukkoneeni useaan otteeseen henkeä, kun juonta pyöritettiin niin ennakoimattomiin suuntiin. Ketkään, eivät edes päähenkilöt, eivät olleet turvassa. Luonnollisesti kun tietää mitä on tulossa, niin täysin samaan jännitykseen ja vaikuttavuuteen ei voi päästä. Toinen hiukkasen häiritsevä puoli oli myös monien henkilöiden ikä. Ymmärrän, että keskiajallakin nuoret kasvoivat aikuisten maailmaan huomattavasti aikaisemmin, mutta pitikö melkein kaikista päätoimijoista tehdä 9-14 vuotiaita? Enimmäkseen ohitin nämä iät kuvittelemalla Jonit, Sansat ja Daenerykset tv-sarjan näyttelijöillään eli huomattavasti kypsempinä jo. Vähän myös mietityttää, että onko Martin nyt halunnut kuvata tähän kaiken maailman fetissejään, kun tosiaan oli muun muassa sisarusten välistä kanssakäymistä, aikamoisia orgioita, joitakin raiskauksia ja tosiaan noita nuoriakin jo naitettiin. Mutta onneksi nämä kohtaukset eivät saaneet läheskään sellaisia mittasuhteita kuin ruudussa oli kuvattu. Keskitytään siis tuohon valtaisaan eeppiseen tarinaan, jonka Martin tässä aloittaa. Tulen aika varmasti nimittäin jatkamaan sarjan parissa ja todella toivon, että kirjailija myös saa sen valmiiksi joku kaunis päivä.

Tähdet: 4 / 5

 

Muualla luettu: Lukujonossa, Kirjoihin kadonnut, Sallan lukupäiväkirja, Musteen jäljet, Sanoissa ja sivuilla, Vinttikamarissa, Cillan kirjablogi, Tuhat ja yksi sivua, Kuristava kirsikka, Nenä kirjassa, The Books of My Life ja Luettuja maailmoja