Nimeni on Lucy Barton - Elizabeth Strout

Kirjan nimi: Nimeni on Lucy Barton (My Name Is Lucy Barton)

Sarja: Lucy Barton #1

Kirjoittaja: Elizabeth Strout, suomentanut Kristiina Rikman
Kustantaja: Tammi

Julkaisuvuosi: 2016, suomennos 2018

Sivumäärä: 163

Mistä: Kirjastosta

 

' Mutta minua väsytti ja siksi äiti alkoi kertoa minulle tarinoita ihmisistä, jotka hän oli tuntenut vuosia sitten. En muistanut hänen puhuneen koskaan sillä lailla, aivan kuin hän olisi padonnut tunteensa ja sanansa ja havaintonsa vuosiksi sisälleen, ja hänen äänensä oli hengästynyt, muttei yhtään vaivautunut. Torkahtelin välillä ja kun havahduin, pyysin häntä aloittamaan alusta. Mutta hän sanoi: "Voi Rimpula, sinun pitää levätä."

"Minähän lepään! Kerro, äiti. Kerro jotain. Kerro mitä vain. Kerro Kathie Nicelysta. Minä olen aina pitänyt hänen nimestään." '

s. 12

 

Lucy Barton on joutunut New Yorkilaiseen sairaalaan melkein yhdeksäksi viikoksi. Aika käy pitkäksi, kun mies kammoaa sairaaloita ja pienet lapsetkin käyvät vain harvoin katsomassa. Yllättäen Lucy kuitenkin löytää sairaalasänkynsä viereltä äitinsä. Äidin jonka kanssa hän ei ole ollut tekemisessä vuosiin. Vaikeasta suhteestaan huolimatta äidin läsnäolo tuo Lucylle lohtua. Äiti valvoo vierellä ja kertoilee tarinoita ihmisistä vuosien takaa. Vaikeista asioista ei puhuta, mutta omalla tavallaan tämä kohtaaminen lähentää äitiä ja tytärtä toisiinsa.

Lucyn lapsuus ei ole ollut kovin kummoinen. He asuivat pikkukaupungissa Illinoisissa ja jopa tuon köyhän kylän mittapuulla Lucyn perhe oli poikkeuksellinen. He asuivat ränsistyneessä autotallissa ja toisessa maailmansodassa traumatisoitunut isä toi omat haasteensa. Elämä ei ollut helppoa äärimmäisen köyhänä ja ehkä juuri siksi Lucy päätti lähteä aikuisena kauas pois, suurkaupunkien sykkeeseen, jossa hän pystyi luomaan itsensä uudestaan. Enää hän ei olisi haiseva ulkopuolinen. Näemmekin välähdyksiä Lucyn elämästä sekä hänen kehityksensä esikoiskirjailijaksi, joka ammentaa menneisyyden traumoistaan kaunokirjallisen teoksen.

 

' Mutta tämä on minun tarinani.

Ja silti se on monen muunkin tarina. Se on Mollan tarina, minun huonetoverini tarina, se voi olla Nättien Nicelyn tyttöjen tarina. Mami. Mami!

Mutta tämä on minun tarinani. Tämä tässä. ja minun nimeni on Lucy Barton. '

s. 161 

 

Tämä on jälleen näitä kirjoja, joista on hyvin vaikea kirjoittaa mitään. En nimittäin ole aivan varma mitä edes tulin lukeneeksi. Takakannen perusteella luulin teoksen punaisen langan olevan tuo sairaalassa oleva kohtaaminen ja äidin ja tyttären kipeän suhteen kehittyminen, kun asioita jätetään rivien väliin tulkittaviksi. Sen sijaan tarina oli hyvin fragmenttinen. Jossain luvussa oltiin tosiaan tuolla sairaalassa, mutta sen lisäksi Lucy myös avaa lapsuuttaan takaumissa sekä tulevaisuutta kun kirjailijan ura on lähtemässä käyntiin. Onpahan myös välissä noita Lucyn äidin tarinoita kotikylän eri henkilöistä ja mitä heistäkin on tullut. 

 

Ajassa ja paikassa siis hypittiin oikein innokkaasti jättäen ainakin tämän lukijan vähän tyhjin käsin. Mitä tästä teoksesta olisi pitänyt saada irti? Ihastuin viime vuonna Stroutin Olive Kitteridgeen, jossa kerrottiin tarinoita erään ärtyisän eläköityneen entisen matematiikan opettajan ympäriltä ja samalla sen kyläläisistä. Tuolloin tuo kaiken yhteen nitova tekijä oli Olive, joka voitti ainakin tämän lukijan sydämen omalla tavallaan. Nyt tuntui, että vaikka kaikki kertoikin Lucysta niin en saanut oikeastaan muodostettua minkäänlaista tunnesidettä päähenkilöön. Hän oli liian etäinen ja kliininen ja kaikki tuo hyppiminen vain ärsytti. Kyllähän sisällössä oli omat hetkensä, erityisesti äiti-tytär suhteen arassa ja haparoivassa paikkailussa, mutta se ei aivan nyt riittänyt. Onneksi teoksessa oli niin vähän sivuja, että se oli nopeasti taputeltu. Jatkossa taidan siis pitäytyä Stroutin Olive kirjoissa ja jättää nämä Lucy Bartonista kertovat suosiolla sinne kirjaston hyllyyn.

 

Tähdet: 2 / 5

 

Muualla luettu: Keltainen kirjasto -kirjablogi, Sivuhenkilö, Lumiomena, Tuijata, Donna Mobilen kirjat, Illuusioita, Leevi levitoi, Kirjakaapin kummitus, Mitä luimme kerran, Unelmien aika, Kirjakimara, Luettua elämää, Kirjan pauloissa, Kirjoihin kadonnut, Leena Lumi, Reader, why did I marry him?, Luetut, lukemattomat, Lukuvika, Lukuisa, Kirjatimpuri, INAhdus, Annelin lukuvinkit, Kirjojen kuisketta, Kirjasta kirjaan, Kulttuuri kukoistaa, Kirjasähkökäyrä ja Kirja vieköön!