Sydämen ääntä ei voi unohtaa - Jan-Philipp Sendker

Kirjan nimi: Sydämen ääntä ei voi unohtaa (Herzenstimmen)

Sarja: Burma #2

Kirjoittaja: Jan-Philipp Sendker, suomentanut Anuirmeli Sallamo-Lavi
Kustantaja: Gummerus

Julkaisuvuosi: 2012, suomennos 2021

Sivumäärä: 386

Mistä: Omasta hyllystä

' Mulliganin paasatessa "immateriaalioikeuksien arvosta" velipuoleni ensimmäiset lauseet palasivat mieleeni. Sanatarkasti. "Minä olen vakavissani. Minä puhun rakkaudesta, joka palauttaa sokeille näön. Rakkaudesta, joka on pelkoa väkevämpi. Puhun rakkaudesta, joka tuo tarkoituksen elämään..."

Lopulta olin vastannut kieltävästi. Ei, en usko mihinkään senkaltaiseen.

Seuraavien päivien kuluessa U Ba oli osoittanut minulle, kuinka vääriä uskomukseni olivat olleet. Entäpä nyt? Melkein kymmenen vuotta myöhemmin? Uskoinko voimaan, joka palautti sokeille näön? Pystyisinkö saamaan tässä seurueessa ainuttakaan vakuuttuneeksi siitä, että itsekkyys oli nujerrettavissa? He kuolisivat nauruun. '

s. 340-341

 

Burma-sarjan ensimmäisessä osassa yhdysvaltalainen Julia lähti Burmaan etsimään isäänsä ja kuulemaan tämän uskomattoman tarinan. Tämä kokemus oli Julialle silmät avaava. Nyt on kuitenkin kulunut jo melkein kymmenen vuotta tuosta visiitistä ja kirjeenvaihtokin velipuoli U Banin kanssa on lähes hyytynyt. Julia on solahtanut takaisin menestyneen juristin rooliinsa, jolle ura on kaikki kaikessa.  Kuitenkin elämä tuntuu jotenkin tyhjältä. Parisuhde on kariutunut eikä päivissä ole juuri muuta kuin työt. Sitten eräänä päivänä kesken kokouksen Julia rupeaa kuulemaan sisältään äänen, joka kysyy Kuka sinä olet? Miksi sinä olet yksin? Eikä Julia enää pysty palaamaan takaisin normaaliin arkeensa.

Ystävänsä Amyn kannustamana Julia päättääkin, että on viimein aika palata Burmaan. Ehkä siellä hän voisi löytää vastaukset sekavaan mieleensä. Mitä hän oikeastaan haluaa elämältä ja mikä on tuo ääni hänen päänsä sisällä. On aika palata ja tehdä matka itseensä. Tässä Julian apuna on jälleen vanhan miehen viisaudellaan U Ba. Burmassa Julia tuleekin kuulleeksi surullisen tarinan äidistä, jolla ei ollut riittää rakkautta molemmille lapsilleen, ja leskestä, joka joutui mahdottoman valinnan eteen. Burman sisällissodan synkät puolet tulevat yhdysvaltalaiselle Juliallekin tutuiksi. Voisiko tästä kaikesta kuitenkin löytyä vastaus elämään?

' Kaikki, mikä on totta, ei ole selitettävissä.

Eikä kaikki ole totta, mikä on selitettävissä. '

s. 402

Oi olen rakastunut! En tiedä oliko syynä nuhan aiheuttama aivopöhnä vai mikä, mutta joka tapauksessa tämä teos tuntui olevan tuolla hetkellä juuri sitä mitä kaipasin. Sendkerin kerronnassa on tiettyä Coelhomaista lämmintä pohdintaa elämästä ja rakkaudesta. Se pitää sisällään matkan itsensä etsimiseen, mutta myös traagisen toisen tarinan. Sydämen ääntä ei voi unohtaa on selkeästi viihdekirjallisuutta kevyehköllä asetelmallaan, mutta samalla Nu Nu:n tarina pakahdutti sydäntäni. Tämä oli kuin aikuisten satu, johon pystyi vain upota. Tuolla Burman maaseudulla oli tiettyä viisautta mitä nykyajan hektisessä elämässä helposti unohtuu. Mikä onkaan oikeasti tärkeätä? Ja kaikkihan lähtee rakkaudesta. Onneksi U Ba oli tälläkin kertaa Julian oppaana.

 

Pidin jo ensimmäisessä osassa Sendkerin tavasta upottaa viisauksia tekstiinsä samoin kuin Burman vanhan kansan uskomuksia enteistä ja muista nykylänsimaalaisille uskomattomista asioista. Silloin koin kuitenkin Sendkerin aloittaneen tarinansa aivan liian kesken kaiken ja koittaneen hiukan liikaa kielellistä kikkailua kauniin kielen ja filosofisen pohdinnan yhdistelyssä. Nyt Sendkerin oli kuitenkin löytänyt tasapainoin kerrontaansa, joten pystyin vain ottamaan mukavan asennon ja antaa tarinoiden viedä. Juliakaan ei tällä kertaa ärsyttänyt vaan hänkin sai selkeästi pehmeämpiä sävyjä, vaikka alkuun oltiinkin taas aika skeptisiä. Onneksi hänellä oli kuitenkin ihana ystävä Amy, jolla oli enemmän uskoa näihin asioihin. Kaikkeahan ei voi vain rationaalisella mielellä selittää.

Kaiken kaikkiaan ahmaisin tämän teoksen kahdessa päivässä. En edes osaa tarkalleen sanoa mikä oli se tekijä joka teki vaikutuksen. Pohdinkin pitkään, mitä antaisin teokselle tähdiksi. Toisaalta se ei ollut maailmaa mullistava teos, joka ansaitsee huikeat suitsutukset. Toisaalta myös viihdeteokset oikeassa saumassa voivat olla juuri se lukukokemus joka siinä hetkessä tuntuu täydelliseltä. Päätinkin siis kuunnella intuitiotani eli tunnetta järjen yli (varsinkin kun arvosteluni ovat muutenkin hyvin subjektiivisia lukukokemuksen suhteen eivätkä suinkaan kirjallisuuskriitikoiden silmälasien läpi luettuja) ja antaa tälle täydet pisteet. Jotenkin teos vain tuntui niin omalta. Samalla turvalliselta, mutta myös kosketti syvästi. Mitäpä muuta tässä voisikaan vaatia.

Tähdet: 5 / 5

 

Sarjasta aiemmin lukemani osat:

1. Sydämenlyönneissä ikuisuus

 

Muualla luettu: Kirjasähkökäyrä, Kirjaimia ja Tässä kaupungissa tuulee aina