Kehto - Arthur C. Clarke & Gentry Lee

Kirjan nimi: Kehto (Cradle)

Kirjoittaja: Arthur C. Clarke ja Gentry Lee, suomentanut Matti Kannosto
Kustantaja: Kirjayhtymä

Julkaisuvuosi: 1988, suomennos 1990

Sivumäärä: 450

Mistä: Isältä lainassa

' Häntä huvitti nämä salapuuhat Carolin kanssa. Tällainen ohjelmahuiputus saisi aivan varmasti Carolin kumppanit - olivat he keitä tahansa - vakuuttumaan, että Carol oli tosissaan valaita etsiessään. Samalla hälytin hälyttäisi mikäli se mitä Carol tosiasiassa etsi - oletetusti harhaan lentänyt (ja salainen) merivoimien kokeiluvaiheessa oleva ohjus - sattuisi lojumaan merenpohjalla veneen kulkutien varrella. '

s. 82

 

Floridassa Key Westin rannan tuntumassa tapahtuu kummia. Lauma valaita on ajautunut hietikolle ja jäänyt jumiin laguunin poukamaan. Jokin on saanut niiden suunnistusvaiston aivan sekaisin. Asiantuntijat saapuvat paikalle ja aloitetaan mittava pelastusoperaatio. Paikalla on myös reportteri Carol Dawson. Valaista hän saa hyvän jutun, mutta sen lisäksi hänellä on myös toinen missio. Hän nimittäin epäilee, että merivoimat olisivat hukanneet harjoituksissaan ohjuksen näihin samaisiin rantavesiin ja pimittäneet sen suurelta yleisöltä. Carol on päättynyt löytää tuon kyseisen ohjuksen, ja valaiden omituisen käytöksen tutkiminen on oiva tekosyy hänen merenalaisille tutkimuksilleen.

Enää Carol tarvitsee veneen ja sukelluskaverin, joiden ei tarvitse tietää hänen todellisista tarkoitusperistään mitään. Hän laittaakin hynttyyt yhteen äreän Nickin sekä tämän lupsakan suulaan apurin Troyn kanssa. Nick on kuitenkin entinen aarteenetsijä, jolla on omat epäilyksensä Carolin tarkoitusperistä. Kyllähän kulta-aarteen löytäminen tekisi poikaa. Sukellusmatkallaan he kohtaavat kuitenkin jälleen omituisesti käyttäytyviä valaita. Aivan kuin ne vartioisivat jotakin pohjassa. Toisaalla komentajakapteeni Wintersillä on tiukat paikat. Merivoimien harjoituksissa ollut ohjus on kuin taikuuden saattelemana lähtenyt omille teilleen ja se olisi parasta löytää ja pian. Ei siinä yli-innokkaiden alaisten salaliittoteorioihin ehdi perehtyä, kun ylemmät hiillostavat jo hänen omia pallejaan. Onpahan myös kaukana avaruudessa olemassa hyvinkin kehittynyt kansa, joka on ottanut eliönäytteitä muista maailmoista. Miten tämä kaikki liittyy toisiinsa? Entä onko tämän jälkeen enää paluuta entiseen?

' Nick hymyili. - Olet tainnut lukea liikaa tieteiskirjoja.

- En ollenkaan, Carol vastasi tuijottaen Nickiä kiinteästi, - mutta huipputekniikan ja supertekniikan kanssa olen ollut tekemisissä varmasti paljon enemmän kuin sinä. Tein tässä äskettäin artikkelisarjan Miamin merentutkimuslaitoksesta ja näin mitä kaikkea siellä kehitellään. Mutta mikään ei ollut lähelläkään sitä äskeistä mattoa tai jättiläisameebaa. Todennäköisyys että tähän olisi jokin maanpäällinen selitys tuntuu aika vähäiseltä. '

s. 311-312

Aivan kuten Vonnegutin viihdyttävän Kissan kehdon kanssa, niin tälläkään kertaan minulla ei ollut lainkaan mitään hajua mitä isäni oli laittanut minulle lukemiseksi mukaan. Kannen perusteella odotin jotakin kovaa scifiä ja mieleni perukoilla oli muistissa, että Clarkelta olisin joskus teininä lukenut Avaruusseikkailu 2001 teoksen. Ensimmäisessä luvussa olikin heti toinen planeetta mystisillä laulukäärmeillä ja avaruusalus. Sitten tämä avaruuspuoli kuitenkin jäi hyvin pitkäksi aikaa täysin unholaan. Sen sijaan seurasimme Carolin, Nickin ja Troyn hitaasti lämpenevää yhteistyötä sekä Wintersin omia tutkimuksia toisaalla. Pääroolissa olikin ihmiset ja heidän välisensä ihmissuhteet. Kaikkien kipeitäkin taustoja avattiin ja rakennettiin rauhassa jännitteitä. Kuka oli saanut siipeen rakkaudessa, kuka selvisi rasismista ja menetyksistään huumorikuoren avulla, kenellä oli sotatraumoja jne. Luonnollisesti olin hämmentynyt, koska tämä tuntui hyvin erilaiselta kuin Avaruusseikkailu 2001 ja mitä Clarkelta ylipäätänsä odotin.

Oikeastaan raskaan scifin sijasta sanoisin tämän teoksen olleen eräänlainen jännitys- tai seikkailuteos. Kunhan pyörät saatiin pyörimään niin kyllähän kaikenlaisia jännittäviä tilanteita tuli eteen ja sivut kääntyivät kun halusi vain tietää mitä seuraavaksi. Olihan loppupuolella noilla avaruuden kansoilla oma oleellinen roolinsa, mutta tähän ei mennä läheskään niin syvälle kuin yleensä scifissä. Oikeastaan tykkäsinkin tästä henkilöhahmojen rauhallisesta esittelystä aika paljon ratkaisuna, sillä näin ei tarvitse olla mikään harrastunut scifin lukija, jotta voi nauttia tämän seikkailun matkassa. Jonkin verran sivuilla oli kylläkin hekumointia teknologian selityksissä ja havaitsin myös tiettyä miehistä katsetta joissakin naisia kuvaavissa kohtauksissa eli näin parikymppisinä naisena en välttämättä ollut Clarken ja Leen ajattelemaa kohdeyleisöä. Toisaalta eipä se liiaksi menoa haitannut ja Carol oli hyvinkin omatoiminen ja tomera nainen, eikä mikään Indiana Jonesin pelastettava neitonen. Varsin positiivinen yllätys siis kaiken kaikkiaan, vaikka vähän jäikin scifihammasta kolottamaan, kun odotukset olivat hiukan erilaiset.

Tähdet: 3.5 / 5