Kirjan nimi: Cat's Cradle
Kirjoittaja: Kurt Vonnegut
Kustantaja: Penguin Books
Julkaisuvuosi: 1963 / 1975
Sivumäärä: 179
Mistä: Isältä lainassa
' When I was a much younger man, I began to collect material for a book to be called The Day the World Ended.
The book was to be factual.
The book was to be an account of what important Americans had done on the day when the first atomic bomb was dropped on Hiroshima, Japan.
It was to be a Christian book. I was a Christian then.
I am a Bokononist now.
I would have been a Bokononist then, if there had been anyone to teach me the bittersweet lies of Bokonom. But Bokononism was unknown beyond the gravel beaches and coral knives that ring this little island in the Caribbean Sea, the Republic of San Lorenzo. '
s. 7
Cat's Cradlen (suom. Kissan kehto) päähenkilö on amerikkalainen John, joka on päättänyt kirjoittaa kirjan siitä mitä kuuluisat henkilöt tekivät sinä päivänä, kun ensimmäinen atomipommin pudotettiin Japaniin. Kirjan nimi olisi The Day the World Ended. Kirjaansa varten hän haluaa haastatella atomipommin isän Dr Felix Hoenikkerin lapsia ja muita häntä tunteneita henkilöitä. Haastatteluissaan hän saa kuulla Felixistä, joka oli uskomaton tieteen saralla, mutta jota ihmiset eivät kiinnostaneet laisinkaan. Tämä mies oli kuin lapsi, joka aina innostui uudesta asiasta tai pulmasta ja etsi siihen sitten ratkaisun. Oli kyse sitten kilpikonnien selkärangan rakenteesta tai atomipommista.
Eräässä tutkimuslaitoksen johtajan haastattelussa John kuulee tarinan, kuinka merijalkaväen iso pamppu halusi Felixin ratkaisevan mutaongelman, sillä joukot olivat saaneet tarpeekseen tuosta upottavasta massasta. Välittömästi Felixin aivot rupesivat raksuttamaan ja lopputuloksena oli idea ice-ninesta, pienen pienestä aineesta, jolla kaikki tuo vesi jähmettyisi kivikovaksi massaksi, jonka sulamispiste olisi yli neljässäkymmenessä asteessa. Luonnollisesti tällaista ainetta ei ole olemassakaan - tai niin kaikki luulevat.
Matkallaan kohti kohtaloaan - tai osana karassiaan kuten bokononistit sanoisivat - tulee John matkustaneeksi myös Karibian syrjäiselle ja äärimmäiselle köyhälle saarelle San Lorenzoon. Täällä hän kohtaa tohtori Hoenikkerin kolme lasta sekä oppii bokononismista. Uskonnosta, joka on karmean kuolemantuomion - The Hookin - uhalla kielletty saarella, eli kaikki luonnollisesti harrastavat sitä. Jo uskonnon pyhän kirjan ensimmäisellä sivulla on kaikki sen sisältö todettu valheiksi, mutta jokin tuossa vetää silti ihmisiä puoleensa. Entä miten John, Hoenikkerin lapset, San Lorenzo ja bokononismi liittyvät ice-nineen? Se selviää hyvin pian kunhan vain maltat lukea teoksen.
' "I keep thinking about that swamp..."
"You can stop thinking about it! I've made the only point I wanted to make with the swamp."
"If the streams flowing through the swamp froze as ice-nine, what about the rivers and lakes the streams fed?"
"They'd freeze. But there is no such thing as ice-nine."
"And the oceans the frozen rivers fed?"
"They'd freeze, of course," he snapped. "I suppose you're going to rush to market with a sensational story about ice-nine now. I tell you again, it does not exist!"
"And the springs feeding the frozen lakes and streams, and all the water underground feeding the springs?"
"They'd freeze, damn it!" he cried. "But if I had known that you were a member of the yellow press," he said grandly, rising to his feet, "I wouldn't have wasted a minute with you!"
"And the rain?"
"When it fell, it would freeze into hard hobnails of ice-nine - and that would be the end of the world! And the end of the interview, too! Good-bye!" '
s, 35-36
Tämä on jälleen niitä teoksia, joihin en olisi osannut itse tarttua ja ai että olisin menettänyt silloin paljon! Tämä päätyi lukupinooni oikeastaan siksi että isälläni on tapana aina laittaa muutama oma suosituksensa mukaan, kun lainaan häneltä jotain kirjaa. Yli puolivuotta tämä teos onkin seissyt lukemista odottamassa, sillä en tiennyt siitä yhtään mitään muuta kuin että genre on sci-fi ja että edellinen Vonneguttini Titaanien seireeni oli kyllä aikamoista päätöntä, tosin osuvan satiirista, menoa läpi avaruuden. Arvatkaapas yllätyinkö siis kun näistä asemista Kissan kehtoa luin ja kas kummaa teoshan pysyi jalat vankasti maaplaneettamme päällä ja enimmäkseen vielä trooppisella saarella! Luulin olleeni kaikkeen valmistautunut, mutta tätä en kyllä osannut odottaa.
En tosiaan tiedä mitä kertoa tästä kirjasta. Vonnegutilla on aivan ilmiömäinen taito satiirissaan, jossa tällä kertaa tarkasta kynästä saavat osansa ainakin tiedemiehet, kilpavarustelu, uskonnot ja siirtomaat. Näiden isojen teemojen lisäksi joukossa oli myös vain lukuisia sellaisia nasevia kommentteja eri aiheisiin liittyen, jotka saivat ainakin tämän lukijan hirnumaan ääneen. Kuinka osuvaa! Huumori on kyllä paras ase, kun haluaa herätellä ihmisiä maailman menon absurdiuteen. Kuten John ensisivuilla toteaa 'Anyone unable to understand how a useful religion can be founded on lies will not understand this book either. So be it." Bokononismi olikin hyvin kiehtova uskonto ajatusmaailmoiltaan. Vastaavasti lukijana ei voinut kuin katsoa silmät pyöreinä, kuinka merijalkaväen mudan poistamisvaadetta ei oltu taidettu ajatella aivan loppuun... Nooh kerranhan sitä vain maailmanloppu onnistutaan itse aiheuttamaan mitäpä sitä liikoja murehtimaan. Tämä on todella teos, joka tulee itse kokea, sillä itse juonen sijaan Vonnegutin kieli ja sanailu ovat niin sen keskiössä. Löytyisiköhän isäni hyllystä vielä lisää näitä Vonnegutin pistäviä satiireja.
' Nothing in this book is true.
"Live by the foma* that make you brave and kind and healthy and happy"
The Books of Bokonom 1:5
*Harmless untruths. '
s. 6
Tähdet: 4.5 / 5
Muualla luettu: Kirjavinkit, Tahaton lueskelija, Nipvet ja Elämää ja aspartaamia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti