tiistai 28. helmikuuta 2023

Valon airut - Kerttu Vuolab


Kirjan nimi
: Valon airut  (Bárbmoáirras)

Kirjoittaja: Kerttu Vuolab, suomentanut Riitta Taipale
Kustantaja: Atrain
Julkaisuvuosi: 2008, suomennos 2015
Sivumäärä: 217
Mistä: Kirjastosta
 
' Elämän esivanhemmat, joita voimme kutsua myös haltioiksi - ilma, vesi, maa, aurinko ja tuuli - ryhtyivät kaikki yhdessä vaalimaan kasvejaan ja eläimiään. He alkoivat pitää kalliina aarteinaan jokaista hyönteistä, sammaltupsua ja leväköyttä. Mutta he kaikki alkoivat myös hemmotella jotain tiettyä elollista ja pitää sitä erityisen rakkaana.
 Ilman haltian lempilapsi
Ilman haltia ihastui sääskeen, koska se on niin pieni ja kevyt. Eniten Biggá oli kuitenkin huvittunut sääsken siivistä, jotka sen lentäessä näyttivät välkähtelevän sateenkaaren väreissä ja joikailivat niin suloisin soinnuin. ' 
s. 17 
 
Aikojen alussa Päivä eli aurinko päätti kosiskella Maammoa eli maata. Lopputuloksena syntyivät kaksostyttäret Tuuli, ilman haltija Biggá, sekä Vesi, veden haltija Rávdná. Pikkuhiljaa maankamara rupesi saamaan nykysenkaltaisen ulkomuotonsa. Myöhemmin perheen jatkoksi syntyi myös pikkuveli, tulen haltija Doabár. Nämä elämän esivanhemmat elivät Saamenmaalla kylmässä ja karussa pohjolassa. He hoivasivat luontoa ja sen elollisia ja jokaisella oli oma lempilapsensa. Vietettiinpä myös häitä muiden luonnonilmiöiden kanssa. Saamen mytologia herää henkiin.

Toisella tasolla seurataan puolestaan yhtä perhettä. Nuoret lapset Duommá, Siggá ja Sáriggá kuuntelevat äidin, isän ja isovanhempien opettavaisia tarinoita elämästä ja luonnosta. Tämä kolmikko tulee myös häirinneeksi leikeillään haltijoita ja siten he päätyvät uskomattomalle matkalle Haltiavuoren syvyyksiin. Siellä he kohtaavat pelottaviakin seikkailuja, kun tarustojen henget heräävät henkiin. Paljon on lapsilla opittavaa elämästä, jotta joskus vielä pääsisi poiskin tuntemaan taas Saamenmaan tuulet poskillaan.
 
' Luonto toistaa toistamistaan samaa tarinaa
"Jo ammoisista ajoista asti ovat ihmiset opettaneet lapsiaan tarinoimalla. Sukupolvet ovat kutoneet kertomuksiksi elämänkokemuksiaan. Elämänviisauttaan he ovat kuvailleet kuuntelijoille vertauksin. Heinämätäs, sääsken toukka, tiiran poikanen, pikkulohi ja ihmisen veri ovat kaikki samaa satua, jota luonto yhä uudestaan toistaa.'
s. 137 
 
Saameksi alkujaan kirjoitettu teos, joka ammentaa vahvasti omasta mytologisesta kulttuuriperinnöstään? Tämähän kuulosti todella mielenkiintoiselta teokselta! Rakastin Kamulan Metsän kansa-sarjan avausosaa, jossa herätettiin henkiin suomalaiset kansanperinteet ja uskomukset osaksi perheen tarinaa. Odotinkin takakannen perusteella tältä Vuolabin teokselta jotakin samankaltaista lukukokemusta. Meillä suomalaisilla on myös Lönnrotin hieno Kalevala, josta päästä käsiksi vanhoihin kertomuksiin maailmanluonnista ja Väinämöisen seikkailuista. Saamenmaan tarusto on minulle puolestaan täysin vierasta, joten olin utelias kurkistamaan, minkälaista perinnettä sieltä suunnalta löytyisi.
 
Harmikseni joudun kuitenkin toteamaan, että Vuolabin teos ei ollut aivan minua varten. Se tuntui jotenkin epätasaiselta. Aluksi kirja tuntui olevan jotakin kauniin luontodokumentin ja mytologisten tarinoiden sekoitusta. Sitten se yllättäen vaihtui kertomukseksi noista sisaruksista ja heidän seikkailuistaan. Tuntui, että tätä ei oikein voi kutsua romaaniksi, mutta en tiedä mihin kategoriaan tämän heittäisi. Nuo vaihdokset eivät tuntuneet kovin sulavilta ja opettavaisuutta oli hiukan liiaksikin alleviivattu, vaikka muuten kyllä pidän opettavaisista tarinoista ja saduista (vrt. Tolstoin tarinoita tai Lewisin Narnia). Siinä on kuitenkin hienoinen reunus miten tämä toteutetaan, sillä se voi kallistua joko silmät avaavaan kertomukseen tai sitten liian tuputettuun selittelyyn. Vuolabin lasten osuudet eivät vain lähteneet tarinoina lentoon, enkä oikeastaan tullut missään vaiheessa kiinnostuneeksi miten heille käy. Alun pikkutarinoista oli kuitenkin mukava saada uutta tietoutta Saamen mytologioista ja luonnosta, unohtamatta kaunista kuvitusta. Nytpähän tiedän myös lapintiiran uskomattomista lentomatkoista, mistä mustikka on saanut värinsä ja mikä on Posio!

Tähdet: 2 / 5
 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti