Auroran salaisuus - Lucinda Riley

Kirjan nimi: Auroran salaisuus (The Girl on the Cliff)

Kirjoittaja: Lucinda Riley, suomentanut Hilkka Pekkanen
Kustantaja: Bazar

Julkaisuvuosi: 2011, suomennos 2022

Sivumäärä: 551

Mistä: Siskolta lainassa

' Koko ajatus oli naurettava... Hän oli menestynyt newyorkilainen kuvanveistäjä, ja hänellä oli oma elämänsä... Kuinka hän saattoi edes harkita sitä, että muuttaisi johonkin jumalanhylkäämään taloon kallionjyrkänteen reunalle hoitamaan pikkutyttöä, jonka oli tavannut ensimmäistä kertaa vasta viikkoa aikaisemmin? Tuntemattoman miehen mieliksi? Kaiken kukkuraksi Lislen suku ja Granian viimeaikainen yhteys siihen aiheutti selvästikin selittämätöntä tuskaa hänen äidilleen.

Ja silti... silti... '

s. 72

 

New Yorkissa asuva menestynyt kuvanveistäjä Grania Rayan on kohdannut menetyksen. Päästäkseen nuolemaan haavojaan rauhassa, jättää hän miesystävänsä Mattin New Yorkiin ilman selityksiä ja pakenee itse vanhempiensa luo Irlannin West Corkin karulle maaseudulle. Tuolla jylhillä rantakallioilla Grania kohtaa pelottavan mutta lumoavan näyn: nuori punatukkainen tyttö valkoisessa yöpaidassaan ottaa myrskyä vastaan aivan kallion reunalla. Tämä alle kymmenvuotias mystinen tyttö on läheisen kartanon Dunworley Housen yksinäinen lapsi Aurora Lisle. Hänen isänsä joutuu olemaan paljon poissa. Äidin mielenterveys oli puolestaan rakoillut, kunnes hän oli syöksynyt kuolemaansa kalliolta alas. Menetys on ollut kova tälle tytölle eikä ole selvää onko hän vieläkään selvinnyt tästä tragediasta.

Oman menetyksensä kokeneena Grania on äiti ilman lasta ja Aurora lapsi ilman äitiä. Tämä jokin vetää heitä vahvasti puoleensa ja pian Grania huomaakin viettävänsä päivät tämän yksinäisen tytön seurassa. Granian äiti ei kuitenkaan katso tätä ystävyyttä hyvällä. Jokin synkkä salaisuus on kietoutunut Rayan ja Lislen sukujen ympärille, joka on jättänyt juovan jonka yli on vaikea kurkottaa. On palattava ajassa vuosisata taaksepäin, Granian isoäidin äitiin Maryyn. Ensimmäinen maailmansota vie monilta nuorikoilta miehet ja myös Mary lähtee hankkimaan elantoaan sisäkkönä - missäs muualla kuin herrasväki Lislien palveluksessa. Tästä lähtee liikkeelle tapahtumaketju, jonka jäljet johtavat aina Auroraan saakka.

' Lukijoista nämä kaikki yhteensattumat saattavat tuntua liioitelluilta, mutta ei tässä oikeastaan mitään liioiteltua ole. Me Rayanit ja Lislet olemme asuneet eristyksissä pienessä kyläyhteisössä maailman laidalla. Olemme olleet naapureita monta sataa vuotta, eikä ole mitenkään hämmästyttävää, että sukuhistoriamme ovat kietoutuneet toisiinsa. '

s. 270

Rileylle tuttuun tapaan tarjolla on siis jälleen monessa eri aikatasossa kulkeva tarina. Seuraamme niin Granian ja Auroran eloa ja haasteita nykyajan Irlannissa. Sitten on maailmansotien aikaisia tragedioita Lontoossa. Sukupolvia mahtuu kuitenkin vielä tähän väliinkin eikä näiden sukujen yhteen kietoutumien solmu suinkaan siitä helpotu. Onpahan sitten myös poloinen Matt nyky-Manhattanilla pohtimassa hämmentyneenä omaa elämäänsä, kun Grania vain otti ja lähti. Välissä oli myös Auroran merkintöjä, kuinka hän kirjoittaa tätä sukunsa tarinaa, koska aika on pian hänestä jättävä, ja näissä osioissa Riley puhutteleekin lukijaa aika suoraan. Jotenkin tuntuu, että näitä erillisiä juonilankoja oli tässä teoksessa enemmän kuin yleensä Rileyllä. Grania ja Aurora saivat kyllä sivutilaa, mutta oikeastaan monet muut osiot vähän juostiin läpi kun taas vaihdettiin kertojaa. Ehkä pitäytyminen vain kahden aikatason ja kertojan ratkaisussa olisi toiminut selkeämpänä vaihtoehtona.

 

Olen nyt lukenut aika paljon Rileytä, kun näitä hänen teoksiaan julkaistaan nyt useita vuodessa. Harmikseni joudunkin toteamaan, että tämä teos oli kuitenkin kerrankin vähän pannukakku. Yleensä Rileyn aikuisten sadut imaisevat mukaansa kerronnan vietäviksi ja näitä lukiessa tietää tasan tarkkaan mitä saa: romantiikkaa mutta myös hiukan vakavampia teemoja. Nyt kuitenkin jäin vähän hölmistyneenä rannalle. Vakavia teemoja oli jälleen kuten keskenmenoa, vanhempien kivuliaita suhteita lapsiin, sotatraumoja jne. Nämä kuitenkin jäivät todella kevyiksi ja pintapuolisiksi käsittelyiltään. Tuntui että ne olisivat ansainneet enemmän jos ne kerran haluttiin tuoda esiin osaksi tarinaa. Tarinassa oli yksinkertaisesti liikaa erillisiä juonilankoja ja henkilöitä, jolloin kenenkään matkaan ei oikein päässyt mukaan elämään. Koskettavuus efekti jäi kokematta. En myöskään oikein missään vaiheessa lämmennyt Granialle, jonka pakenemisen syyt tuntuivat myös absurdeilta. Ylipäätänsä kerronnassa oli jo aivan liikaa epäuskottavuuksia, jotta ne olisi enää voinut ohittaa.

Ei kaikki teoksessa ollut kuitenkaan huonoa. Irlannin maaseutu ja Granian vanhempien pienmaatila kuulostivat oikein idylleiltä paikoilta. Nuo jylhät maisemat ja luonnonvoimat, jotka tuolla jyrkänteillä vallitsevat. Olin myös hyvin positiivisesti yllättänyt, että tällä kertaa teoksen rakkaus ei keskittynyt niinkään miehen ja naisen väliseen vetovoimaan. Tässä oli keskiössä vanhemman rakkaus lasta kohtaan, eikä sen aina tarvitse verisiteitäkään. Kuinka paljon onkaan valmis uhraamaan tuon pienokaisen edestä. Entä osaako lapsi kasvaessaan edes tiedostaa saati arvostaa kuinka paljon vanhempi onkaan tehnyt hänet turvatakseen. Yli viidestäsadasta sivusta huolimatta Rileyn kevyen kerronnan saattelemana matka menee kuin itsestään eikä tätä lukiessa nokka pitkään tuhissut. Ehkä olen kuitenkin lukenut nyt Rileytä vähän liiankin tiheään tahtiin, sillä tiedostan jo liiankin selkeästi hänen tiettyjä maneereitaan. Entä kuinka monta teosta voikaan kirjoittaa, joiden kaikkien päähenkilöt ovat erityislaatuisen lahjakkaita esiintyjiä? Ehkä pieni tauko voisi tehdä hyvää. Näin seuraava Riley voisi taas puhtaammin viedä minut viihteen siiville.

Tähdet: 2.5 / 5

 

Muualla luettu: Mustelmiinan mietteitä, Lumiomena, Anun ihmeelliset matkat ja Nenä kirjassa