Kartanonrouva - Enni Mustonen

Kirjan nimi: Kartanonrouva

Sarja: Rouvankartanon tarinoita #2
Kirjailija: Enni Mustonen

Kustantaja: Otava

Julkaisuvuosi: 2024

Sivumäärä: 311

Mistä: Kirjastosta

' Tavallaan sitä toivoi, että aika seisahtuisi ja me istuisimme siinä samassa aamiaispöydässä ikuisesti. Kahvi tuoksuisi, lapset söisivät voita tihkuvia rievänpalojaan ja supattaisivat keskenään, veljekset puhelisivat pöydän yläpäässä matalalla äänellä ja ulkona olisi kirkas syysaamu. '

s. 280

 

Kasvattityttäressä kohtasimme 17-vuotiaan Hedda Nooran, joka lähti Frugårdin kartanoon huolehtimaan taloudesta tämän emäntäpiian jouduttua vuoteenomaksi. Nyt on aikaa kulunut ja vuonna 1788 Hedda Noora on jo 31-vuotias viiden lapsen äiti ja kartanonrouva. Oikeastaan kuudennen lapsen synnytys on juuri meneillään. Onneksi kuitenkin tutut silmäpuoli Reetta Heikintytär ja tämän kasvattityttö Maija ovat edelleen Frugårdin palveluksessa ja auttamassa Hedda Nooraa. Uusi pienokainen saadaan jälleen maailmaan.

Hedda Nooran elämä kulkee vahvasti perheen ja kartanonhoidon ympärillä. Adolf on paljon poissa ja siten vastuut jäävät pitkälti Hedda Nooralle. Nyt varsinkin jännitys tiivistyy, sillä kuningas Kustaa III on suunnittelemassa uhkarohkeaa sotaretkeä Venäjää vastaa. Valmiuksia tähän ei olisi, mutta ei auta muu kuin seurata kuningasta tähän sotaan. Elämän kiertokulku jatkaa kulkuaan myös sodan keskellä. Uusia lapsia syntyy, mutta myös menetyksiä koetaan.

' - Sota siis tulee... eikö sitä voi enää välttää? kysyin järkyttyneenä. - Entä jos irtisanoutuisit palveluksesta niin kuin Anders ja Ulrik?

- Mahdotonta! Adolf torjui ajatuksen jyrkästi. - Olisin koko loppuikäni merkitty mies ja häpeä lankeaisi lastemme ylle!

- Mutta itsehän sanoit keväällä, että todennäköisesti me häviämme sodan, muistutin häntä. - Mitä meille tapahtuu, jos venäläiset voittavat ja tulevat taas ryöstämään ja tappamaan? Pitäisikö lähteä jo nyt johonkin kauemmaksi pakoon? Ja jos lähdemme, mitä tapahtuu Frugårdin väelle? '

s. 77-78

 

Rakastuin ikihyviksi tämän sarjan avausosaan, joka nousi peräti viime vuoden top 5 kirjoihini. Odotin siis kuin kuuta nousevaa, milloin saisin tämän seuraavan osan kirjaston aivan liian loputtomalta tuntuvasta varausjonosta. Historia kiinnostaa minua hyvin paljon, ja Mustonen osasi niin taitavasti herättää henkiin tuon 1700-luvun kartanomiljöön ja sen toimet. Siksi järkytyinkin, kun suoraan sanottuna pidin Kartanonrouvaa varsin tylsänä teoksena hyvin pitkään. 

 

Suurimmat ongelmani teoksen kanssa koskivat sen kerrontaa. Jotenkin se ei vain lähtenyt liikkeelle. Tuntui kuin olisi lukenut hiukan listausmaista elämänkertaa, että nyt käytiin kirkossa, kahden viikon päästä naapurilla kahveella ja sitten ratsastettiinkin jo kärryillä kotiin. Henkilöt eivät heränneet henkiin eikä heidän ajatuksistaan tai tunteistaan saanut otetta. Tämä oli hämmentävää, koska Kasvattityttäressä juuri oli kiinnostava Hedda Nooran kasvutarina ja vieläpä romantiikkaakin. Nyt arki kuitenkin painoi päälle ja hukutti henkilöt itseensä. Oikeastaan vasta viimeisen sadan sivun aikana kerronta tuntui lähtevän liikkeelle. Henkilöiden parissa viivyttiin hiukan pidempään niin että heistäkin sai jotakin tarttumapintaa.

 

En siis rakastanut Kartanonrouvaan, mutta oli sillä myös omat hetkensä. Oli hyvin kiinnostavaa päästä seuraamaan noita sivuilla kuvattuja synnytyksiä ja raskauksia. Kerrankin kerronnassa ei tyydytty vain lavitsalla tuskissaan huutavaan äitiin, vaan saunan lauteilla haettiin hyvää asentoa ponnistaa ja muistettiin painella vatsaa, kun odoteltiin vielä jälkeisiä. Hienoa kuvausta kuinka naiset yhdessä hoitivat homman. Myös pitkille rekimatkoille imettävät rinnat käärittiin erityisen lämpimästi ja erossaolon jälkeen ne olivatkin pakkaantuneet täyteen maitoa. Ah olisipa tullut luettua tällaista aitoa kuvausta ennen omaa äitiyden matkaa, niin olisi saanut yllättävän realistista käsitystä mitä edessä. Perhe-elämän ja myös ajankuvaus ylipäätänsä olivat siis edelleen Mustosen vahvuudet. Tulipahan myös tutuksi tuo Kustaa III järjestämä turhaakin turhempi sotaretki. Toivotaan, että kerronta vielä palautuu entisen tasolle seuraavissa osissa.

 

Tähdet: 3 / 5

 

Muut sarjasta lukemani osat:

1. Kasvattitytär

 

Muualla luettu: Mustelmiinan mietteitä, Kirjakaapin avain ja Kirjahilla