Kasvattitytär - Enni Mustonen

Kirjan nimi: Kasvattitytär

Sarja: Rouvankartanon tarinoita #1

Kirjoittaja: Enni Mustonen
Kustantaja: Otava

Julkaisuvuosi: 2023

Sivumäärä: 395

Mistä: Kirjastosta

 

' Mitäpä siihen saattoi sanoa. Nyökkäsin vain ja tajusin entistä selvemmin, että minun oli tartuttava huushollin ohjiin heti huomispäivänä. Muuten ei talossa meno muuttuisi. Kauhistutti oikein, kun tajusin, että urakka saattoi sittenkin olla minulle liian iso ja vaativa ihan niin kuin Hedvig-täti oli aluksi sanonut. Vaan eipä auta itku, kun maito on jo maassa, sanoi Märta ennen kotona. Ensin oli pakko katsastaa koko kartano, jotta tietäisin, mitä oli tehtävä. '

s. 50

 

Hedda Noora Lilliehöök on 17-vuotias aatelisneito, jonka oma perhe ei ole kyennyt ylläpitämään aatelisten elintasoa Ruotsissa. Näin ollen Hedda Nooran lapseton eno Anders, Hedvig vaimoineen, ovat ottaneet jo pienenä lapsosena Hedda Nooran kasvatikseen. Andersilla on Tuusulassa Johannesbergin kartano, jossa on hyvät fasiliteetit 1770-luvun Suomessa tarjota aatelinen elo. Mitä nyt kasvattiäiti Hedvig sekä Hedda Noora nauttivat osallistumisesta kartanon toimiin erityisesti puutarhassa.

Nyt kasvattiäiti Hedvigin nuorempi veli Adolf on pulassa. Hän on saanut vaativalta isältään hoiteisiinsa Frugårdin kartanon Mäntsälästä sahoineen. Nyt on vain emäntäpiika vuoteenomana halvauksen jäljiltä ja kovasti tarvittaisiin joku pyörittämään kartanon taloutta, kun herrasväkikään ei siellä vakituisesti asu. Hedda Noora päätyykin lähtemään Adolfin matkaan kohti Frugårdia kunnes uusi emäntäpiika löydettäisiin. 

 

Kartanon tilanne on paljon huonompi kuin Hedda Noora on osannut odottaa: emäntäpiika makaa saastaisissa oljissa, lampaita ei ole keritty, leipäorsi kuultaa tyhjyyttään ja aivan kuin palveluskunta olisi ottanut tavaroita omin lupineen omaan käyttöönsä. Ei siis auta muu kuin kääriä hihat ja aloittaa työt. Hedda Nooralla on suuri kasvunpaikka edessään, kun nuoren aatelisneidon on aika löytää oma äänensä ja saada niskoitteleva palvelusväki puolelleen. Onpa myös tarkan ja rauhallisen Adolfin veli Otto, jolle Hedda Noora on menettänyt sydämensä. Ehkä tuo kuninkaan laivaston kunnianhimoinen ja seikkailunnälkäinen luutnantti olisi taas askeleen lähempänä häntä. 

 

' Postilaukku oli siis haettu! Mieli teki saman tien rynnätä tädin luo, mutta pakko oli ensin mennä kyökkiin käsienpesulle. Keittäjä-Greta pudisteli päätään paheksuvasti nähdessään minun hankaavan suopaan kastetulla rievulla mustia kynnenalusiani puhtaaksi muttei sanonut mitään, tuhahti vain. Greta oli alkujaan krouvarin tytär Tukholmasta eikä voinut ymmärtää, miten me tädin kanssa saatoimme hääriä päiväkausia puutarhassa kuin pahaiset piikatytöt, vaikka olimme aatelissukua. Pikkupiika Mari, joka oli lakaisemassa kyökin lattiaa, kiirehti sentään tuomaan minulle rohdinpyyhkeen, kun lopulta olin saanut käteni puhtaiksi. '

s. 10

 

Oi olen rakastunut tähän Mustosen uuteen historiallisen sarjan aloitukseen! Hedda Noora oli jotenkin sympaattinen päähenkilö. Vaikka hän on vielä varsin nuori ja kokematon, niin oli hienoa nähdä, kuinka hän kasvoi rooliinsa ja osasi laittaa kartanossa tuulemaan. Ei se helppoa ollut, mutta onneksi oli kokeneempia, joilta kysyä apua ja neuvoja. Oli myös ihanaa, että hän ei ollut mikään satiinihepeneissä leijaileva aatelisneitokainen vaan varsin maanläheinen. Ylipäätänsä Frugårdin kartanolle oli rakennettu ihastuttava henkilökaarti yksisilmäisestä kyökkipiika Reetasta seitsenvuotiaaseen avuliaaseen Maijaan. Perustuupa tämä kaikki vieläpä oikean Hedvig Eleonoraan eli tuttavallisemmin Hedda Nooran elämään.

 

Mustosen matkassa historia todella herää henkiin. Asun itse Järvenpäässä ja olikin mahtavaa bongailla sivuilta matkan varrelta Kyrölän taukopaikkaa, Kellokoskea ja Vanhankylänniemeä. Hedda Nooran mukana kävi myös tutuksi, kuinka paljon kartanon pyörittäminen vaatikaan tehtävää, varsinkin kun elettiin 1700-luvulla ja kaikki tehtiin itse. Jopa Mustosen kieli tuki saumattomasti tätä miljöökuvausta - rakastin noita vanhahtavia sanoja tekstin lomassa!

 

Kasvattitytär onkin mainio sarjan aloitus. Pidin siitä jopa enemmän kuin Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjan Paimentytöstä. Kasvattityttären helppolukuinen kerronta sai sivut vain kääntymään ja kirjan jo loputtua jäin silti edelleen haikailemaan takaisin sen maailmaan. Eihän tämä mitään suuria ajatuksia herättele, mutta omassa historiallisen romantiikan genressään aivan loistava. Kuinka nautinnollista olikaan, että kerrankin muuten rauhakseltaan ja ajankuvaan keskittyvää teosta ei ole pilattu millään sen dramaattisimmilla lopun käänteillä, koska sellainen muka jostain syystä pitäisi olla kirjassa kuin kirjassa. Itse ainakin nautin vain tuossa matkassa mukana. Rakkaushuoliakin oli juuri sopivasti eikä tietty ennalta-arvattavuus haitannut lainkaan. Suosittelenkin oikein lämpimästi tähän sarjaan tutustumista. Kunpa seuraava osa ilmestyisi jo pian.

 

Tähdet: 5 / 5

 

Muualla luettu: Kirsin Book Club, Tuijata, Mustelmiinan mietteitä, Kirjahilla, Kirjakaapin avain, Kirjabrunssi ja Anun ihmeelliset matkat