Maaemon lapsia - Arvid Järnefelt

Kirjan nimi: Maaemon lapsia

Kirjailija: Arvid Järnefelt

Lukija: Ritva-Liisa Elivuo
Julkaisija: Saga Egmont

Julkaisuvuosi: 1905, äänikirja 2019

Kesto: 5h 3min

Mistä: Äänikirjapalvelusta

 

Kinturi on torpallinen mies, jonka isoisä on omin käsin puut kaatanut ja talon rakentanut. Se ei kuitenkaan paljoa vaakakupissa paina, kun isännän kanssa tulee riitaa ja sen mukana häätömääräys torpasta. Kauppias on hyvä mies, mutta ei hänkään halua astua tietyn rajan yli auttamaan Kinturia. Kun eräs nuoriherra kuulee tästä, hän hämmentyy täysin. Maahan on täynnä viljelemätöntä alaa, miksi Kinturilla olisi hätää. Mutta sitä nuoriherra ei tiennytkään, että nuo kaikki maat joku omistaa ja mikäli kukaan ei ole halukas monilapsiselle Kinturille tekemään torpparisopimusta, ei tuo ahkera mies saa maata viljeltäväkseen eikä siten pysty elättämään perhettään. Tämä järkytys muuttaa nuorenherran koko maailmankatsomuksen, onhan hän kihloissa ison aatelisen maatalousneuvoksen tyttären kanssa. Juhlitaanko sittenkään häitä? Ja miten käy poloisen Kinturin perheineen?

 

Tämä oli ensikosketukseni Arvid Järnefeltin tuotantoon. Itse asiassa olen yhdistänyt Järnefeltin nimen tuohon kuuluisaan taidemaalariin Eero Järnefeltiin, joka on siis Arvidin veli. Ja samaan sisarusparveen kuului ilmeisesti  myös säveltäjä Armas Järnefelt sekä Sibeliuksen puoliso Aino. Huh on kyllä siinä ollut tunnettuja suomalaisia sisarusparvi täynnä, vaikken ollutkaan tätä yhteyttä ikinä tajunnut. 

 

Tässä Maaemon lapsia teoksessaan Arvidin aatemaailma paistaa hyvin läpi. Hänhän seurasi tolstoilaisuuden oppeja luopuen juristin urastaan ja muuttaen maanviljelijäksi Lohjalle. Maatyö oli työtä aidoimmillaan ja lähimpänä kansaa. Ja juuri maattoman kansan tilanteen hän on halunnut tuoda tiettäväksi tällä pienellä tarinallaan Kinturista ja nuorenherran valaistumisesta. Jos vain kaikilla olisi maata jota viljellä ja elää.

 

Äänikirjan esittelyteksti keskittyi pitkälti kuvaamaan Arvid Järnefeltin aatemaailmaa ja siten en tiennyt yhtään mistä tämä varsinainen kirja kertoi. Alun perusteella ajattelin sen olevan pitkälti Kinturin tarina, mutta sitten pääpaino siirtyikin aatelispiireihin ja nuorenherran maailman mullistukseen. Kuinka pieni asia voikaan saada pyörät pyörimään ja muutoksen voimat liikkeelle. Taitaen Järnefelt kuvaakin sitä kuinka absurdilta tuo tilanne kuulostaa, kun ahkera mies ei voi elättää perhettään vain sen takia ettei hänellä ole maata tai kukaan ei halua sitä hänelle vuokratakaan. Näiden kerrosten lisäksi myös hiukan kuvailtiin ohessa vanhoja suomalaisia unohdettuja kalevalaisia jumalia, jotka seuraavat väärille teille lähteneen kansan menoa. Siellä he kuitenkin vielä ovat ja odottavat tulevaa, jolloin heidän aika on koittava vielä uudestaan. Kiehtova lisä teokseen.

 

Olen iloinen, että tutustuin Järnefeltin kirjalliseen tuotantoon ja kasvatin täten yleissivistystäni. Tässä oli paljon kiinnostavia elementtejä. Tarina myös herätteli ajattelemaan, mikä on aina vahvan lukukokemuksen merkki. Kerronta pysyi silti myös varsin lupsakkana. Olisin oikeastaan toivonut, että tarina olisi ollut vielä himpun pidempi. Nyt se jäi sen verran lyhyeksi, että sen kaikista elementeistä ei ehkä saatu niiden kaikkea mahdollista potentiaalia irti. Kuitenkin pidin teoksesta sen verran paljon, että voisin joku kerta tutustua Järnefeltin tuotantoon uudemmankin kerran.

 

Tähdet: 3.5 / 5