Kirjan nimi: Muumit ja suuri tuhotulva (Småtrollen och den stora översvämningen)
Sarja: Muumit #1
Kirjailija: Tove Jansson, suomentanut Jaakko Anhava
Julkaisija: Wsoy
Julkaisuvuosi: 1945, suomennos 2020
Sivumäärä: 55
Mistä: Kirjastosta
' - Kiitoksia kauhean paljon, sanoi Muumimamma. - Olet varmasti ehtinyt tarjota aika monelle merivanukasta tornissasi, vai kuinka?
- Kyllähän minä, sanoi poika. - Väkeä on tullut maailman kaikilta kulmilta. Nuuskamuikkusia, meriaaveita, pikkuötököitä ja suuria eläimiä, niiskuja ja hemuleita. Ja vielä jokunen merikissakin.
- Et kai ole sattunut näkemään muutamaa muumipeikkoa? kysyi Muumimamma niin kiihtyneenä, että hänen äänensä vapisi. '
s. 35
Muumipeikot ovat asuneet ennen kaakeliuunien takana. Muumimamman mies vain sattui olemaan harvinaisen levotonta sorttia ja oli aina muuttamassa kaakeliuunilta toiselle. Nyt hän on kadonnut, lähtenyt hattivattien matkaan kohti tuntematonta. Ja niin Muumimamma on lähtenyt lapsensa Muumipeikon kanssa suurelle matkalle etsimään Muumipappaa. He kulkevat läpi tiiviin viidakon, satumaisen herkkumaan, muurahaisleijonan vaaltaaman rannan, suurten virtojen ja lopulta he päätyvät jopa keskelle suurta tuohotulvaa. He kohtaavat matkalla paljon uusia tuttavuuksia, mutta löytyykö Muumipappa?
' - Hei! huusi muumipeikko ja ryntäsi muovaamaan lumipalloa.
- Varo, se on kylmää! huudahti hänen äitinsä. Mutta kun Muumipeikko painoi kätensä lumeen, hän huomasi heti ettei se ollutkaan lunta vaan jäätelöä. Ja vihreä ruoho, joka murtui hänen jaloissaan, oli hienoa kehrättyä sokeria. Joka puolella niittyä virtasi kaikenvärisiä puroja, jotka kuohuivat ja poreilivat kultahiekkapohjan päällä.
- Vihreää limonaatia! huusi Nipsu, joka oli kumartunut juomaan. - Ei se ole vettä, se on limonaatia!
Muumipeikon äiti meni heti aivan valkoisena juoksevalle purolle, sillä hän oli aina pitänyt kovasti maidosta. (Siitä useimmat muumipeikot pitävät, varsinkin vähän vanhemmalla iällä.) Tulppaana juoksi puulta toiselle ja poimi sylin täydeltä suklaapalloja ja karamelleja, ja mistä hän vain poimi välkkyvän hedelmän, siihen kasvoi heti uusi. He unohtivat kokonaan murheensa ja juoksivat syvemmälle ja syvemmälle lumottuun puutarhaan. '
s. 18-19
Luin marraskuussa Muumilaakson marraskuun ja lumouduin. Kuinka pieneen ja näennäisesti simppeliin tarinaan olikin saatu niin paljon syvyyttä. Tuo oli viimeinen muumikirja, ja herättikin kiinnostukseni siitä, että miten tämä muumien tarina saikaan alkunsa. Olen näitä muumikirjoja lukenut hiukan pomppien, mutta nyt viimein sain otettua lukuun tämän ensikohtaamisen muumien kanssa.
Ikävä kyllä tämä Muumikirja ei lumonnut minua samoin kuin sarjan muut osat. Sen huomasi, että kyseessä oli huomattavasti aiemmin kirjoitettu osa. Vaikka kaikki muumikirjat ovat lyhyitä niin tämä se vasta olikin tynkä tarinaksi. Silti tapahtumia riitti. Samanlaista syvyyttä ei näihin siis onnistuttu tavoittamaan. Jansson ei ollut vielä löytänyt filosofisen lempeää otettaan, joka on muissa osissa lämmittänyt aikuisenkin lukijan mieltä.
Oli kuitenkin mielenkiintoista nähdä mistä kaikki sai alkunsa. Näin selvisi kuinka Muumit tapasivat eksyneen Nipsun ja päätyivät Muumilaaksoon. Mielenkiintoisesti ihmismäiset hahmot kuten kukassa asunut Tulppaana ei kuitenkaan ole päässyt tuleviin muumikirjoihin enää mukaan. Vaikka itse tarina jäikin hiukan tiiviiksi juoksemiseksi, tarjosi sekin omat hetkensä. Koin varsinaisen Villi Wonka hetken kun Jansson kuvasi tuota vanhan herran luomaa herkkumaailmaa. Vesi on selkeästi ollut myös Janssonille tärkeä elementti, jonka huomasi hänen merimatkan ja tulvan kuvauksissaan, vaikkei Muumipappa ja meri teoksen veroista ollutkaan. Jos joku siis aloittaa muumikirjojen lukemisen kronologisesti tästä, niin ei syytä huoleen. Niiden lumo sen kuin kasvaa kun sarja etenee.
Tähdet: 3 / 5
Muut sarjasta lukemani osat:
6. Taikatalvi
Muualla luettu: Kirjat kertovat, Kirjojen pyörteissä, Matkalla Mikä-Mikä-Maahan, Kirjahullun päiväkirja, Ikkunan takana, Kirjailuja, Luettua elämää, Yöpöydän kirjat, Jokken kirjanurkka, Kirjan pauloissa, Kirjahilla, There´s no such thing as too many books, Hurjan Hassu Lukija, Villasukka kirjahyllyssä, Ei vain mustaa valkoisella, Ja kaikkea muuta ja Leena Lumi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti