Kirjan nimi: Maailmanloppu ja ihmemaa (Sekai no owari to hadoboirudo wandarando)
Kirjailija: Haruki Murakami, suomentanut Raisa Porrasmaa
Julkaisija: Tammi
Julkaisuvuosi: 1985, suomennos 2015
Sivumäärä: 546
Mistä: Kirjastosta
' "Kyllä. Teen nyt esipesun täällä. Vien pestyt luvut mukanani kotiin ja suoritan shufflingin siellä. Shuffling vaatii kaikenlaisia ennakkojärjestelyjä. Palaan sitten tänne suffling-tietojen kanssa.
"Tämän tulisi ehdottomasti olla valmis kolmen päivän päästä, keskipäivään mennessä."
"Se riittää hyvin", minä sanoin.
"Toistan vielä: pidä huoli ettet myöhästy", vanhus painotti. "Jos olet myöhässä, tapahtuu kauheita."
"Romahtaako maailma?" kysyin.
"Tietyssä mielessä", vanhus sanoi aivan kuin sanoilla olisi ollut kätketty merkitys. '
s. 45
Laskijat ovat erikoistuneet datan käsittelyyn ja salaamiseen. Tokiossa yksi tämän ammattikunnan edustaja on juuri saamassa toimeksiannon joka on muuttava hänen koko maailmansa. Vanhuksen laboratorioon pitää kulkea pitkällä äänettömällä hissillä, monimutkaisten käytäväsokkelon läpi ja lopulta vielä sukeltaa pimeään tunneliin ja sen päässä olevan vesiputouksen läpi. Laskija kuitenkin hoitaa työnsä kunnialla. Suorittaa datan esipesun ja lähtee kotiin suorittamaan haastavampaa erikoistason shufflingia. Hän saa professorilta mukaansa myös lahjan - yksisarvisen kallon. Pian on selvää, että myös Merkitsijät havittelevat Laskijan hallussa olevaa dataa ja kalloa. Sitten vanhus katoaa. Tämän vain vaaleanpunaiseen pukeutuva 17-vuotias pullea lapsenlapsi kertoo maan alla asuvien kammottavien sysiäisten vieneen professorin. Pystyvätkö he pelastamaan tämän? Varsinkin ennen vanhuksen asettamaa aikarajaa johon mennessä data pitäisi hänelle toimittaa.
Toisaalta on myös Maailmanloppu. Siellä mies saapuu paksun muurin ympäröimään kaupunkiin. Sen portilla Portinvartija irrottaa tämän Varjon, sillä Varjot eivät voi kulkea tämän kaupungin kaduilla. Täällä miehestä tulee Untenlukija. Hän lukee kalloista unia joka ilta, vaikkei täysin ymmärräkään työtään. Kaupunki vaikuttaa täydelliseltä, mutta onko se sitä sittenkään? Miehen Varjo heikkenee heikkenemistään. Varjon kuollessa myös ihmisen sielu kuolee. Haluaako mies todella jäädä tähän rauhan tyyssijaan, vai pitäisikö hänen koittaa paeta Varjonsa kanssa vielä kun se on mahdollista?
' Olosuhteet olivat ylittäneet mielikuvitukseni rajat jo kauan sitten ja päätyneet niin sanotusti tietoisuuden rajamaille. En osannut kuvitella enää mitään. En voinut muuta kuin ponnistella kykyjeni äärirajoilla, loikkia yksitellen yli mielikuvituksen ja olosuhteiden välillä levittäytyvien pohjattoman syvien kuilujen. '
s. 310
Huhhuh nyt oli jälleen sellaista mielikuvituksellista tykitystä Murakamilta, että oksat pois! Jo heti ensisivuilla lukijan on oltava tarkkana kun eteen vyörytetään Laskijoita, Systeemiä, Merkitsijöitä, Shufflingia, Sysiäisiä, yksisarvisen kalloja... Hiljalleen nämä asiat rupeavat avautumaan, mutta aina kun luulee saaneen tarinasta otteen ja ymmärtäneen mistä on kyse, se luiskahtaakin jälleen uusille uskomattomille radoilleen. Tätä lukiessa ei kyllä rehellisesti sanottuna voinut koskaan tietää mille urille tarina seuraavaksi lähtee.
Ja yhden tällaisen uskomattoman maailman lisäksi Murakami oli onnistunut luomaan niitä peräti kaksi! Kaksi uskomatonta, mutta silti täysin erilaista maailmaansa. On kyllä pakko nostaa hattua tuon miehen mielikuvituksen tasolle. Olen aiemminkin lukenut Murakamia ja lumoutunut erityisesti hänen näistä maagisen realistisista teoksistaan kuten 1Q84. Paljon samaa näissä olikin, vaikka maailmat ja itse tarinat olivatkin täysin eri. Tietty tunnistettava ja omintakeinen kerrontatyyli Murakamilla silti on.
Murakamin kyky ei rajoitu pelkästään mielikuvituksellisten tarinoiden kehittelyyn, vaan sen lisäksi hänen teoksissaan on myös syvällistä pohdintaa. Tällä kertaa päästiinkin uppoutumaan syvälle mieleen ja ihmisen identiteettiin. Kuka minä olen? Mistä minä itse oikeastaan koostuu? Mikä on sielu? Ja entä jos jokin muuttuu, onko se enää minä? Mielenkiintoinen huomio oli myös, että kirjan hahmoilla ei ollut varsinaisia nimiä, vaan heihin viitattiin juurikin Portinvartijana tai Pulskana neitinä tai Professorina. Kuitenkin kirja käsitteli juurikin identiteettiä ja minuutta.
Oli kerrassaan lumoavaa päästä sukeltamaan Murakamin tarinana arvoituksiin. Tarkkana on toki oltava ja varmasti minun vauva-arjen väsyttämiltä aivoiltani meni myös paljon ohi. Onneksi tällä kertaa ei sentään tarjoiltu Kafkan rannalla teoksen tyylistä shokeerausta ja hiukan liiankin metafyysista tasoa. Pidin Maailmanlopusta ja ihmemaasta paljon. Vaikka se on toki myönnettävä, että ennakolta olin luullut ihmemaan olevan tuo varjoton kaupunki jossa vaeltelee yksisarvisia, mutta niinpä vain nämä maailmat olivatkin toisinpäin :D
Tähdet: 4 / 5
Muualla luettu: Kirjaluotsi, Sivumerkkejä, Kirjanurkkaus, Ullan luetut kirjat, Lumiomena, Kirjamies, Kirja vieköön!, Mitä luimme kerran, Ligths & music, Bibliofiilin päiväunia, Kaisa Reetta T., Kannesta kanteen, sivuista sivuille, Opus eka, Kirjakimara, Pikkuseikkoja, Kirjallisia kosketuksia ja Kirjavinkit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti