Kirjailija: Lucy Foley, suomentanut Satu Leveelahti
Lukija: Outi Vuoriranta
Julkaisija: Otava
Julkaisija: Otava
Julkaisuvuosi: 2020, suomennos ja äänikirja 2021
Kesto: 9h 33min
Mistä: Äänikirjapalvelusta
On karu saari Irlannin rannikolla. Sinne pääsee vain veneellä ja matka on pitkä. Silti tällä karulla luodolla myrskytuulten keskellä ollaan viettämässä suureellisia seurapiirihäitä. Jules on menestyneen aikakausilehden päätoimittaja ja hyvännäköinen Will tunnettu televisiosarjastaan. Raha ei ole ongelma, mistä valtaisa tuhansien eurojen hääkakku on merkkinä. Jules ja Will ovat hulluina toisiinsa. Ja saaren kartanon omistava hääjärjestelijä Aoifen tehtävä on pitää huolta, että hääpäivä tulee sujumaan viimeistä piirtoa myöten täydellisesti.
Tiedämme kuitenkin, että kaikki ei tule sujumaan suunnitellusti. Hääpäivänä heti kakun leikkuun jälkeen iskee sähkökatkos. Ja sen jälkeen löytyy ruumis... Mutta kuka on saanut surmansa? Ja mikä on ajanut kenet tähän tekoon? Pitää palata edelliseen iltaan ja harjoitusillallisiin, joista lähdetään kerimään auki ihmisten välisiä suhteita. Pinnan alla on paljon jännitteitä, kun saman pöydän ääreen kerääntyvät niin Julesin eronneet vanhemmat ja itsetuhoinen sisko, Willin hurjat yksityiskoulun opiskelijakaverit sekä muut läheisimmät ystävät. Mutta pulpahtaako pintaan myös kauan haudattuna olleita salaisuuksi? Se ainakin tiedetään ettei Julesin täydellinen päivä saa onnellista loppua.
En ole aiemmin lukenut paljoakaan tällaisia jännitysteoksia. Ystäväni polttareiden alla kuuntelin kuitenkin Lucy Clarken Yksi heistä ja viihdyinkin yllättävän hyvin hiljalleen paljastuvan ihmissuhdedraaman ja salaisuuksien vyyhdestä. Vyyhdestä, joka johtaa lopulta yhden henkilön kuolemaan, ja josta saadaan pieniä välähdyksiä pitkin matkaa. Kutsuvieraissa rakenne oli hyvin samanlainen ja toisaalta miksi keksiä pyörää uudestaan. Nämä molemmat teokset ovat olleet varsin viihdyttäviä. Kutsuvieraissakin oli monta erilaista kertojaa, jotka olivat kerääntyneet yhteen tuntematta kaikki toisiaan etukäteen. Sitten hiljalleen jokaisen rinnassa sykkivät salaisuudet rupeavat paljastumaan ja samalla rupeaa muotoutumaan uusi kulma myös itse hääparista.
Kutsuvieraat ei tarjoile mitään liian suuria sydämentykytyksiä aiheuttavaa jännitystä. Sen pääpaino on juurikin ihmissuhteissa ja salaisuuksissa. Kuinka erilaisia voimmekaan olla pintakuoren alla. Tunteeko sitä todella toista? Minua kiinnosti kovin kuulla näistä erilaisista Julesin ja Willin elämää risteilleistä elämänlangoista joista lopussa muotoutuukin murhan raamit ja syyt. Oikeastaan viihdyin teoksen parissa todella hyvin kunnes aivan lopussa loppuratkaisu tuntui sisältävän hiukan liikaa yhteensattumia ja silti koko komeus paketoitiin hiukan hätäisesti yhteen ja sitten olikin jo Loppu. Tämä lopun lässähdys jäikin kaivelemaan, koska muuten teos oli pitänyt niin hyvin otteessaan. Aika paljon huomasin myös samankaltaisuuksia tuohon Clarken teokseen. Tämä genre, kutsutaan sitä vaikka viihteelliseksi jännitykseksi, kyllä jäi edelleen kiinnostamaan, mutta pitää seurata rupeavatko nämä toistamaan itseään pidemmän päälle. Mutta suosituksia otetaan tosiaan vastaan mitä kannattaisi seuraavaksi kokeilla.
Tähdet: 3 / 5
Muualla luettu: Kirsin Book Club, Luetut.net, Unelmien aika, Kirja hyllyssä ja Sivumerkkejä

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti