Kirjan nimi: Idän pikajunan arvoitus (Murder on the Orient Express)
Kirjailija: Agatha Christie, suomentanut Leena Karro
Julkaisija: Wsoy
Julkaisuvuosi: 1934, suomennos 2010
Sivumäärä: 215
Mistä: Omasta hyllystä
' "Mitä on tapahtunut?" kysyi Poirot.
"Sitä kannattaa totisesti kysyä. Ensin tämä lumi - tämä pysähdys. Ja nyt..."
Hän vaikeni ja makuuvaunun junailijan kurkusta pääsi tukahdutettu, läähättävä äännähdys.
"Ja mitä nyt?"
"Ja nyt eräs matkustajista makaa vuoteessaan - kuoliaaksi pistettynä." '
s. 37
Hercule Poirot on ollut suorittamassa tärkeää tehtävää Syyriassa. Nyt on kuitenkin aika suunnata takaisin kohti Englantia. Istanbulissa hän saa kiireellisen sähkeen, jonka vuoksi hänen on päästävä matkaan jo heti samaisena iltana. On talvikausi ja siten Idän pikajunan kyydissä on yleensä hyvin tilaa. Paitsi tänään. Jostain syystä kaikki makuupaikat ovat täynnä. Onnekseen Poirot törmää makuuvaunuyhtiön johtajaan, joka päättää järjestää hänelle makuupaikan - eihän yksi matkustaja näytä saapuneen paikalle.
Täysi Idän pikajuna lähtee siis jyskyttämään läpi Euroopan. Niin paljon toisilleen tuntemattomia ihmisiä eri maista ja yhteiskuntaluokista. Ja Idän pikajuna on tuonut heidät yhteen. Sitten koittaa yö jolloin juna jysähtää kinoksiin ja pysähtyy. Ja aamulla löytyy ruumis. Kyseessä on samainen epämiellyttävä amerikkalainen, joka oli aiemmin koittanut palkata Poirotin, sillä hän epäili jonkun haluavan murhata hänet. Ja nyt murha on tapahtunut. Kaksitoista puukon iskua, mikä raivo! Ja nyt on Poirotin aika istua alas ja tehdä taikansa. Juna on jumissa kinoksissa. Keksiikö Poirot syyllisen ennen kuin matkustajat pääsevät takaisin ihmisten ilmoille?
' "Olemme laskeneet leikkiä siitä, miten vain istumalla ja ajattelemalla voi päästä totuuden perille. No niin, minä aion toteuttaa tämän teoriani käytännössä. - tässä silmienne edessä. Tehkää te molemmat samoin. Sulkekaamme silmämme ja miettikäämme..
"Yksikö vai useampi noista matkustajista surmasi Ratchettin? Kuka tai ketkä heistä?" '
s. 169
Yllätyin aivan kun tajusin, että blogistani ei löydy tätä Christien klassikkoteosta vaikka paljon olenkin hänen tuotantoaan lukenut. Eli yli 10 vuotta on ainakin kulunut edellisestä lukukerrasta! Oli siis aika korjata tämä puute ja napata tämä oman hyllyn lämmittäjä luentaan. Tämä on niitä Christien teoksia, jonka loppuratkaisua ei pysty unohtamaan. En siis päässyt lukemaan tätä aivan tuorein silmin. Sen sijaan keskityin lukukokemuksessani seuraamaan Poirotin työskentelyä ja etsimään johtolankoja, joista hän pääsee lopulta kaikesta perille.
Oikeastaan hiukan yllätyin nyt, miksi tämä teos on noussut niin suureen tunnettavuuteen. Toki tuo murhamysteeri on omalaatuinen ratkaisuineen ja Poirot parhaimmillaan tällaisen suljetun tilan mysteerin kanssa. Itse kirja ei kuitenkaan yltänyt lähelläkään Christien parhaimmistoa. Tästä jäi uupumaan Christien kyky herättää vahvat persoonansa henkiin. Tällä kertaa sen sijaan en oikein koskaan päässyt perille junan matkustajista tai ruvennut erottamaan heitä toisistaan, vaikka eri kansalaisuuksia riittikin. Koko rakenne teoksessa oli myös jotenkin tympeä. Ihmiset ovat junassa ja heidät kuvaillaan. Tapahtuu murha. Poirot haastattelee kaikki. Sitten pyöritetään ajatuksia ja haastatellaan hiukan lisää. Ja sitten Poirot esittää loppuratkaisun. Viihdyin kyllä tämän teoksen parissa, mutta kun vertaan sitä Christien muuhun tuotantoon, niin tuntuu että jotain oleellista jäi tällä kertaa uupumaan. Pelkkä nerokas loppuratkaisu ei jaksa kantaa varsinkaan jos sen tietää jo etukäteen.
Tähdet: 3 / 5
Muualla luettu: Lumiomena, Lukutoukan luetut sivut, Kirjojen pyörteissä, Sallan lukupäiväkirja, Ankin kirjablogi, Teemu Helle, Hemulin kirjahylly ja Kirjavinkit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti