lauantai 9. maaliskuuta 2013

Helmikuun luetut & kirjaostoksia


Helmikuun luetut
- Crooked House, Agatha Christie
- Ylpeys ja ennakkoluulo, Jane Austen
- Tuhat loistavaa aurinkoa, Khaled Hosseini
- Rakas Henrietta, Kaari Utrio

Kiirettä on taas vähän pitänyt, joten helmikuun luetut ovat näin vähän myöhässä ja jo seuraava arvostelukin odottelee tulemistaan, mutta sitten itse asiaa. Helmikuussa sai luettua peräti neljä kirjaa, mikä johtuu luultavasti viikon hiihtolomasta. Enpä olisi uskonut, että joskus pidän neljän kirjan kuukausivauhtia nopeana. Yhteensä sivuja kertyi 1276 eli kirjaa kohden n. 319. Myös lukemieni kirjojen taso oli hyvä. Erityisesti Ylpeys ja ennakkoluulo sekä Tuhat loistavaa aurinkoa tekivät suuret vaikutukset. Näihin sosittelen lämpimästi tutustumista jos ei ole vielä lukenut. Christie ja Utrio taas eivät yltäneet kahden edellisen tasolle, mutta ihmekös tuo. Austen ei ole klassikko suotta ja Hosseinin kirjat herättävät aina voimakkata tunteita ja ajatuksia. Yksi lukemistani kirjoista (Christie) kuului Lue oman hyllyn kirjat -haasteeseen joka siis on 10/65 tilanteessa. Sain myös aloitettua 1800-luku -haasteen ja innostus on edelleen suuri. Pitää yrittää löytää sitä aikaa jostakin, koska niin paljon mielenkiintoisia kirjoja tuolla odottelee lukemistaan.

Kirjaostokset
Tässä kuussa en varsinaisesti ostanut mitään, mutta kirjahyllyni sai kuitenkin uusia tulokkaita. Siskoni lahjoitti minulle ystävällisesti koko Twilight sarjansa ja kirjaston Ota tai jätä -hyllystä löytyi tuo Kaari Utrion Rakas Henrietta, joka tulikin heti luettua.

Muuta
Ystävänpäivänä rakkaan kissamme Piisan (yllä kuva) elämä tuli tiensä päätökseen. Pitkään kisu elikin ottaen huomioon, että vanhoilla päivillään hänellä oli allergisia nyrhimiskohtauksia, kasvain (poistettu), sokeritauti sekä maksa- ja munuaisongelmia. Hyvän ja onnellisen elämän se tuntui kuitenkin eläneen ja ihmisystäväisempää kissaa on hankala löytää. Lepää rauhassa rakas Piisa.

6 kommenttia:

  1. Otan osaa. Lemmikin menettäminen on aina raskasta. Äitini luona asunut kissa kuoli reilu vuosi sitten, hänelläkin oli munuaisongelmia ja niihin hän sitten kuolikin yhdeksänvuotiaana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Piisa eli peräti kolmetoista vuotiaaksi, vaikka eläinlääkäri ennusti kahdeksan vuoden ikää, kun tuo sokeritauti todettiin. Erikoisruokavaliolla sen sokeriarvot saatiin pysymään kurissa, mutta iän myötä sitten maksa ja munuaiset eivät enää kestäneetkään...

      Poista
  2. Voi kisua :( Olen kokenut tuon tunteen kaksi kertaa, ja erittäin eläinrakkaana tuntuu siltä, ettei sydän ole vieläkään parantunut vuosien kulumisesta huolimatta. Minkä rotuinen Piisa oli? Todella kauniin näköinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Piisa oli burma ja todella seurallinen pikku kisu. Monet luulivat sitä edelleen tuonkin ikäisenä pennuksi kokonsa ja luonteensa vuoksi.
      Itsellenikin oli muodostunut aivan yrityinen side Piisaan. Olin vielä hyvin nuori kun saimme sen ja kasvoimme tavallaan yhdessä. Ikävä on suuri, eikä se varmaan koskaan täysin katoa.

      Poista