Kirjoittaja: Neil Gaiman, suomentanut Jouko Ruokosenmäki
Kustantaja: Like
Julkaisuvuosi: 2018, suomennos 2019
Sivumäärä: 259
Mistä: Kirjastosta
' "[- -] Se nimi on Mjölner, salamantekijä. Ensinnäkin se on särkymätön - vaikka löisit sillä miten lujaa tahansa, vasara on aina ehjä."
Thor vaikutti kiinnostuneelta. Hän oli rikkonut vuosien varrella monia aseita, yleensä lyömällä niillä jotakin.
"Jos heität vasaran, se osuu aina kohteeseensa."
Thor näytti entistä kiinnostuneemmalta. Hän oli hukannut monta erinomaista asetta heittämällä ne ohi ärsyttävistä kohteista, ja hän oli katsellut liian monen aseen lentävän kaukaisuuteen palaamatta koskaan.
"Heität sen sitten kuinka kovaa tai kuinka kauas tahansa, se palaa aina sinun käteesi."
Nyt Thor suorastaan hymyili. Eikä ukkosenjumala hymyillyt usein. '
s. 54
Aikojen alussa ei ollut mitään. Nykyään tuttuina pidetyt maat ja mannut kukkuloineen ja taivaankansineen olivat vielä syntymättä. Oli vain kylmä ja hyinen usvamaailma sekä ikuisesti roihuava tulimaailma. Näiden maailmojen kohtauspaikkaan syntyi jättiläisten esi-isä Ymir sekä sarveton valtava lehmä Audhumla. Ymiristä polveutuvat kaikki jättiläiset, kun taas jäästä syntyi Buri, jumalten esi-isä. Itse jumalten kuningas Odin on Burin lapsenlapsi sekä Ymrin lapsenlapsenlapsi. Jotta maailmasta saatiin nykyisen kaltainen elävä paikka tuli ensimmäisten jumalten surmata jättiläisten esi-isä Ymir, jonka kuolema teki elämästä mahdollisen. Näin syntyi loput maailmat, joissa jumalat, jättiläiset, haltijat, kääpiöt, ihmiset ja kuolleet elävät.
Tästä lähtee liikkeelle Pohjoisen mytologia, joka pitää sisällään kertomuksia ja sattumuksia, joita jumalille sattui. Oletko esimerkiksi ikinä pohtinut kuinka Thor sai voimakkaan Mjölner vasaransa? Entä mitä on käynyt Odinin toiselle silmälle? Tai vaikkapa miksi toisilla on kyky runouteen ja toisilla ei? Näiden lisäksi on paljon muitakin kertomuksia, joissa yleensä kiero Loki punoo suunnitelmiaan aiheuttaen sekaannusta jumalten valtakunnassa tai jumalat ottavat yhteen jättiläisten kanssa. Lopuksi koittaa tietenkin jumalten tuho eli Ragnarök - viimeinen taistelu.
' Loki on Odinin veriveli. Jumalatkaan eivät tiedä, miten tai milloin Loki päätyi Asgårdiin. hän on Thorin ystävä ja Thorin pettäjä. Jumalat sietävät häntä, kenties siksi että hänen juonensa ja suunnitelmansa pelastavat heidät yhtä usein kuin ne saattavat heidät pulaan.
Loki tekee maailmasta kiinnostavamman mutta turvattoman. Hän on hirviöiden isä, hankaluuksien aiheuttaja, kiero jumala. '
s. 20
Gaimanin Pohjoisen mytologia perustuu historiallisiin lähteisiin eli Proosa-Eddaan sekä Runo-eddaan, joiden kertomukset ovat syntyneet ja kirjattu ylös 1000-1300-luvuilla. Kuitenkin jo viikinkiaikoina (700-1000-luvuilla) on palvottu näitä pohjoisen jumalia ja nämä tarinat ovat kulkeneet osana kertomusperinnettä. Ikävä kyllä vain harvat kertomukset näistä runsaista jumalista ovat säilyneet tähän päivään. Tästä tilkkutäkistä Gaiman on kuitenkin pyrkinyt parsimaan kasaan pohjoisen mytologian tarustoa, jossa päärooleissa pyörivät Odin, Thor ja Loki.
Olen lumoutunut tästä pohjoisen omasta jumaltarustosta! Erityisesti hämmennystä ja sekasortoa aiheuttava ihana Loki, nousi kyllä vahvasti esiin näissä tarinoissa, sillä lähes joka soppaan tulee hän laittaneeksi lusikan tai parikin. Älyä ja nokkelia ideoita hänellä kyllä riittää, mutta ikävä kyllä hänen kiinnostuksenkohteensa näiden käyttöön olivat enimmäkseen kolttosia. Näin ollen hän päätyi lähes aina tilanteeseen, jossa muut jumalat halusivat hänen henkensä ja vain älynlahjojensa avulla hän onnistui kiemurtelemaan tilanteista ulos - usein korjaamalla omat sotkunsa. Hän on siis hyvin kaksiajakoinen hahmo jota rakastaa vihata. Toinen seikkailuissa vahvasti läsnä oleva Thor puolestaan tuntui luottavan älyn sijasta vasaransa heilauttelun ratkaisevan kaiken. Lihasta olikin annettu tälle jumalalle enemmän kuin itsehillintää tai aivonystyröitä.
Koska vain yksittäisiä kertomuksia on säilynyt, on Gaimanin teoskin ennen kaikkea kokoelma erillisiä tarinoita jumalten kommelluksista alun ja lopun välissä. Tämä toimikin mainiosti, sillä näin Gaiman on pysynyt uskollisempana alkuperäisille tarustoille. Aivan uskomatonta ajatella, että aivan meidän naapurissa on ollut näin rikas ja hieno jumaltarustoperinne, mutta silti oma tietämykseni on ennen kattanut vain antiikin Kreikan ja Rooman jumaltarinoita. Onneksi pientä osviittaa näistä pohjoisen omista pojista on noussut Marvelin Thor toimintaelokuvien avulla sekä Vikings tv-sarjasta, joissa molemmissa on hiukkasen sivuttu näitä hahmoja. Ehkä näiden avulla myös pohjoisen mytologia tulee suuren yleisön tietoon. Gaiman on tehnyt tässä myös oman osansa puhaltamalle hengen näihin kiehtoviin tarustoihin tuoden ne lukijaystävällisessä muodossa nykylukijan eteen. Toivottavasti useampikin löytäisi nyt näiden ihmeellisten kertomusten pariin.
Tähdet: 4 / 5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti