Kuolema Niilillä - Agatha Christie

Kirjan nimi: Kuolema Niilillä (Death on the Nile)
Kirjoittaja: Agatha Christie, suomentanut Kirsti Kattelus
Kustantaja: Wsoy
Julkaisuvuosi: 1937, suomennos 1979
Sivumäärä: 250
Mistä: Omasta hyllystä

' "Linnet Ridgeway, voitko katsoa minua silmiin ja kertoa edes yhden tapauksen missä sinä et ole saanut tahtoasi läpi ihan tarkalleen?"

"Niin on käynyt lukemattomia kertoja."

"Niinpä niin, 'lukemattomia kertoja' - mutta ei yhtäkään konkreettista esimerkkiä. Etkä sinä pysty muistamaan yhtään, kultaseni, vaikka miten yrittäisit! Linnet Ridgeway etenee voittoisasti kultaisissa vaunuissaan."

Linnet kysyi terävästi: "Olenko minä sinusta itsekäs?"

"Et - vain vastustamaton. Rahan ja viehätysvoiman yhteisvaikutus. Kaikki esteet väistyvät sinun tieltäsi. Mitä et voi ostaa rahalla sinä ostat hymyllä. Tulos: Linnet Ridgeway, Tyttö Jolla On Kaikkea." '

s. 19-20

Linnet Ridgewayllä on kaikkea mitä kuvitella saattaa: hän on satumaisen rikas ja sen lisäksi vielä todellinen kaunotar. Hän on myös tunnettu terävästä älystään ja tarkkuudesta liikeasioissa. Kaikki odottavat hänen avioituvan lordi Windleshamin kanssa, mutta kaikki ei mene suunnitelmien mukaan. Linnetin rakas mutta köyhä ystävä Jacqueline de Bellefort nimittäin tulee pyytäneeksi Linnetiltä töitä hänen kihlatulleen Simonille. Heti ensitapaamisesta Linnet tietää, että tuon miehen hän haluaa - ja hän on tottunut saamaan tahtonsa läpi. 

Niilin rannoilla Egyptin lämmössä salapoliisimme Hercule Poirot on viettämässä ansaittua lomaa. Täällä hän tulee seurustelleeksi muun muassa eroottisia kirjoja kirjoittavan rouva Otterbournen sekä tämän nuivan tyttären kanssa. Hotelliin saapuu myös häämatkallaan rikas perijätär Linnet sekä hänen tuore aviomiehensä Simon. Kyyhkyläisten paratiisia varjostaa kuitenkin katkeran Jacquelinen kosto. Minne vastanaineet menevätkin, Jacqueline seuraa perässä muistuttaen heidän petoksestaan häntä kohtaan.

He kaikki päätyvät samalle risteilylle Niiliä pitkin Nubiaan ihastelemaan muinaisen Egyptin taidonnäytteitä Niilin varrelta. Heidän lisäkseen samaisella laivalla on sattumalta Linnetin Yhdysvaltalainen omaisuuden holhooja Pennigton mutta myös hänen englantilainen asianajajansa. Allertonin rouva ja hänen komea poikansa Tim, joka on Linnetin englantiin jäänen ystävän Joannan serkku, on myös kyydissä samoin kuin ylpeä kreivitär Van Schuyler, sairaanhoitaja Bowerin ja seuraneitinsä Cornelian kanssa. Eikä tietenkään pidä unohtaa tohtori Bessneriä, erästä kommunistia sekä arkeologi Richettiä. Sitten laivalla tapahtuu murha, jota kaikkien epäilemä henkilö ei ole voinut suorittaa. Ehtiikö Poirot ratkaista tämän palapelin ennen kuin laiva saapuu satamaan ja murhaaja pääsee lain tavoittamattomiin?

' "Tiedättekö te kuka teki nuo murhat tällä laivalla vai ette?" [- -]
"Luuletteko te että nämä sivuhyppäykset ovat vain minun omaksi huvikseni? Ja se ärsyttää teitä? Mutta ei asia ole niin. Olin kerran ammattini vuoksi eräällä arkeologisella kaivauksella - ja opin siellä jotain. Kaivamisen kestäessä, kun jotain tulee maasta esiin, kaikki mitä on sen ympärillä puhdistetaan huolellisesti pois. Irtomaa otetaan pois ja sieltä täältä raaputetaan veitsellä kunnes esine lopulta on näkyvissä, aivan yksin, valmiina piirrettäväksi ja valokuvattavaksi niin ettei mitään asiaan kuulumattomia aineksia ole sotkemassa sitä. Sitä minä olen yrittänyt tehdä - puhdistaa pois asiaan kuulumattomat ainekset niin että me voimme nähdä totuuden - loistavan paljaan totuuden." '

s. 230 

Hercule Poirot on täällä jälleen! Tunnun nyt elävän eräänlaista Poirot kautta, kun kuukauden sisään on tullut useampi hänen salapoliisimysteeri luettua. Tämä lukukokemus oli kuitenkin siitä erilainen, että kerrankin kappaleessani ei ollut laisinkaan takakansitekstiä. Vaikka Kuolema Niilillä onkin varmasti yksi tunnetuimmista Christiestä niin minulla ei ollut laisinkaan muistikuvaa mistä tämä teos kertoo. Olikin yllättävän kutkuttavaa tarttua dekkariin näin sokkona tietämättä ollenkaan kuka tulee kuolemaan ja millaisissa oloissa. Tämä lisäsikin mukavan lisäkerroksen, sillä vaikka takakannet harvoin spoilaavat liikaa, mutta silti niiden avulla ehtii yleensä jo luomaan jonkinnäköisen ennakkokäsityksen, joka minulta nyt puuttui. Ehkä voisin jatkossakin pyrkiä välttämään takakansien lukemista juuri ennen kirjan aloittamista, niin että tuo tietty yllätysmomentti pysyisi mukana.

Vaikka Kuolema Niilillä onkin suljetun tilan mysteeri, jossa murhaajaehdokkaita on vain hyvin rajattu joukko, on laivalla kuitenkin henkilöitä enemmän kuin monissa muissa Christien vastaavissa teoksissa. Kaikilla näillä henkilöillä oli omat syynsä saapua laivalle mutta silti aika monen elämä on jollain tavalla kietoutunut perijätär Linnetin ympärille. Välillä minulla olikin hiukan haasteita muistuttaa mieleen että kukas tämä henkilö olikaan ja miten hän liittyi isoon kuvaan. Onneksi kuitenkin itse murha tapahtui verrattain myöhään, joten aikaa oli varattu näiden eri juonilankojen punomiseen ja eri henkilöiden esittelyyn. Mielenkiintoisen kattauksen Christie onkin taas saanut kehiteltyä. 

Näin lähekkäin luettuna olen myös kiinnittänyt yhä enemmän huomiota näihin vienoihin ristiviittauksiin hänen teostensa välillä. Tälläkin kertaa samainen eversti Race Kortit pöydällä teoksesta ilmestyi kuvaan auttamaan rikoksen ratkaisemisessa ja vastaavasti Poirot viittaa kerran erääseen tapahtumaan Idän pikajunan arvoituksesta. Hauskoja pikku yksityiskohtia, jotka luultavasti menisivät ohi mikäli näitä lukisi satunnaisemmin. Christien teokset ovat kuitenkin vahvasti erillisiä teoksia, joten järjestystä ei kyllä tarvitse stressailla lainkaan minkään juonen puolesta. Ehkä joku päivä voisin kuitenkin harkita lukevani Christien tuotannon myös jonkinlaisessa kronologisessa järjestyksessä, sillä tällä hetkellä vain napsin teoksia sieltä täältä. Silloin nimittäin nuo kaikki vienot linkit varmaan korostuisivat ja mitä muuta uusiolukukerroilta toivoisikaan kuin uusia ulottuvuuksia aiempaan.

Kokonaisuutena Christie on onnistunut luomaan Kuolema Niilillä teokseensa aikamoisen vyyhden. On murhayritystä, ammuntaa, ryöstöä, petoksia, väärennöksiä sekä kansainvälisesti etsittyä rikollista. Tämä oli sen verran monikerroksinen soppa, että vaikka jonkun sivujuonen olisikin muistanut niin silti riitti vaikka kuinka paljon tapahtumia syyllisten arvuutteluun. Tämä ei missään nimessä ole yksinkertaisimmasta päästä Christien tuotannosta vaan todellinen mestarinäyte. Tykkäsin!

Tähdet: 4.5 / 5

Muualla luettu: Kirjan pauloissa, Sallan lukupäiväkirja, Eniten minua kiinnostaa tie, Lukuisat kissanpäivät, Agatha Christien kirjat, Nenä kirjassa ja Kirjahyllyni