Kuin surmaisi satakielen - Harper Lee

Kirjan nimi: Kuin surmaisi satakielen (To Kill a Mockingbird)
Kirjoittaja: Harper Lee, suomentanut Maija Westerlund
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi:  1960, suomennos 2012
Sivumäärä: 411
Mistä: Siskolta lainassa

' - Sinä perut sen juuri nyt, kuuletko!

Tämä komento, jonka minä annoin Cecil Jacobsille, oli alkuna jokseenkin kurjaan vaiheeseen Jemin ja minun elämässä. Käteni olivat kouristuneet nyrkkiin ja olin valmis antamaan mennä. Atticus oli luvannut nylkeä minut elävältä, jos hän vielä kerrankin kuulisi minun tapelleen, minä olin liian vanha ja liian suuri sellaisiin lapsellisuuksiin, ja mitä pikemmin opin hillitsemään itseäni, sitä parempi se olisi jokaiselle. Minä unohdin nopeasti.

Cecil Jacobs sai minut unohtamaan. Hän oli kuuluttanut edellisenä päivänä koulun pihalla, että Scout Finchin isä puolusti nekruja. '

s. 110

Alle kymmenenvuotias Scout Finch elää Maycombin kylässä Alabamassa 1930-luvun kristillisessä Amerikassa. Vaikka orjuus on jo takana, ei-valkoisten elämä on kuitenkin alisteista ja täynnä epätasa-arvoa. Nuori Scout on kuitenkin autuaan tietämätön ympäröivän maailmansa ongelmista. Hän on lakimies Atticusen tytär ja kuluttaa päivät telmien pari vuotta vanhemman veljensä Jemin sekä naapurin kesäpojan Dillin kanssa. He elävät valkoisten etuoikeutettua elämää, vaikka rikkauksista onkin turha haaveilla. 

Eräänä kesänä heidän lapsenmaailmansa kuitenkin järkkyy. Ilmapiiri rupeaa kylmenemään heitä kohti, eikä nuori Scout ymmärrä miksi kaikki yhtäkkiä rupeavat vihaamaan ja hyljeksimään Atticusta. Scout ja Jem saavat kuitenkin kuulla oman osansa halveksivista kommenteista, kuinka heidän isänsä on 'neekerisussu' ja pettänyt omansa. Atticus on nimittäin ottanut hoitaakseen tapauksen, jossa hän puolustaa nuorta tummaihoista miestä jota syytetään valkoisen naisen raiskauksesta. Atticusen teko on anteeksiantamaton kyläläisten mielestä, vaikka todisteet syytetyn miehen syyllisyydestä olisivatkin paperin ohuet.

' Meidän maailmassamme on jotakin, mikä saa ihmiset menettämään malttinsa - he eivät kykenisi olemaan oikeudenmukaisia vaikka yrittäisivät. Milloin on kysymyksessä valkoisen miehen sana mustan miehen sanaa vastaan, meidän tuomioistuimissamme voittaa aina valkoinen mies. Ne ovat rumia asioita, mutta ne ovat elämän tosiasioita. '

s. 321

Varsinkin alussa kertojan lapsen näkökulman turhautti. Tarina tuntui vain junnaavan paikallaan kuvaten naapurustoa sekä lapsen leikkejä ja kasvua. Scout halusi sopia isoveljensä ja Dillin leikkeihin eikä olla 'likka'. Ongelmat myös ratkaistiin nyrkein löylyttämällä joku. Odotinkin odottamistani että milloin se varsinainen osuus alkaisi, mikä on nostanut tämän teoksen klassikoiden joukkoon. Odotin nimittäin oikeusdraamaa, joka tuo esiin yhteiskunnan epäkohtia, ennakkoluuloja ja epätasa-arvoa. Sen sijaan puoleenväliin asti päästyä oltiin edelleen vain lasten leikeissä, joissa imitoitiin naapuruston outolintua Boota. Jostain syystä lapsikertojat ovat minulle ylipäätänsäkin haastavia, sillä tuntuu että joko ne kuvastavat liiankin kehittynyttä ajatuksenjuoksua tai sitten niiden naiivius turhauttaa. 

Kuin surmaisi satakielen tuntuukin olevan ennen kaikkea ajankuva ja tarina pinnalla muhivista ennakkoluuloista ja kaunoista. Lapsikertoja ei siis ole täysin perillä asioista vaan havainnoi asenteiden muutosta oman lapsenelämänsä ja kolttosten lomassa. Monin paikoin hän ei edes ymmärrä tiettyjä nimittelyjä tai sanoja, mutta sanomistapa paljastaa, että nyt on sanottu jotain mitä vastaan pitää nousta nyrkein puolustautumaan. Kun olin viimein tarponut sinne puoleenväliin seuraten Scoutin leikkejä, varsinainen oikeudenkäynti viimein alkoi. Nämä osiot herättivätkin tarinan viimein henkiin luoden esiin nuo vahvat ristiriidat ja vihamielisyydet. Tom ei selkeästi ollut tehnyt tekoa josta häntä syytettiin mutta kun vaakakupissa painoi valkoisen todistus tummaihoista vastaan on selkeätä kenen puolella yhteiskunta seisoo. Kauheata ajatella noin räikeätä sortoa, joka sai hiljaisen hyväksyntänsä yhteiskunnassa. Rotusorto aihetta kuvaavat myös esimerkiksi Kiblerin Matkalla kotiin ja Stockettin Piiat, eikä nyky-yhteiskunnassakaan ole vielä täyttä tasa-arvoa ihonvärien kesken.

Leen teos kertookin karua kieltä tummaihoisten olemattomasta ihmisoikeudesta ja arvosta yhteiskunnassa, jonka pitäisi olla tasa-arvon tyyssija, jossa jokainen voi omilla meriiteillään nousta. Ikävä kyllä tämä ideologia tuntui koskevan vain vaalealla ihonvärillä varustettuja yksilöitä. Miksi Tomia pitäisi puolustaa tai uskoa, sillä onhan hän 'vain neekeri' ajatusmalli suututti. Selkeästi tarkoituksena on ollut herätellä lukijassa tunteita, mutta toisaalta kyllä tuo 'neekeri' sanan voimakas käyttö pomppi häiritsevästi silmille. Esimerkiksi Melvillen Moby Dickissä oli kuvauksia alkuperäiskansoista jaloina mutta villi-ihmisinä. Teos on kuitenkin kirjoitettu 1800-luvulla, joten sinänsä pitää lukiessa pitää mielessä sen olevan aikansa lapsi. Ehkä sitten samalla lailla pitää ymmärtää Kuin surmaisi satakielen olevan 60-luvun tuotos, jolloin samoja vahvoja assosiaatioita ei vielä ollut n-sanaan.

Loppujen lopuksi on sanottava, että alun takkuamisesta huolimatta Leen kirjoittama tarina on hyvin koskettava ja lopussa kirjan kannet sulkiessa olin jopa jossain määrin vaikuttunut. Harmi siis että sillä kesti niin kauan päästä käyntiin. Pohdinkin olisiko tarinan voinut saada kerrottua ilman tuota lapsen maailman valtaisaa kuvailua, mutta ehkäpä ei. Ehkäpä vain lapsi on tarpeeksi naivi ja tietämätön yhteiskunnan normeista, että hän kykenee näkemään ne ristiriidat aatteiden ja tekojen välillä. Siinä mielessä tämä muistutti Boynen Poika raidallisessa pyjamassa teosta. Lapsen viattoman mielen kautta voi kuvata ympärillä olevaa yhteiskuntaa niin sanotusti järjestelmän ulkopuolelta. Kritiikistäni huolimatta uskonkin Leen teoksen olleen rohkea teos omana aikanaan ja varmasti ravistelleen lukijakuntaansa. Klassikko siis hyvästä syystä.

' - Matkijalintu on Satakieli, joka ei tee muuta kuin laulaa meidän iloksemme. Se ei raiskaa syömällä ihmisten puutarhoja, se ei pesi maissilaareihin, sei ei tee muuta kuin laulaa sydämensä pohjasta meille. Sen vuoksi on synti tappaa Satakieltä. '

s. 132

Tähdet: 3 / 5

Muualla luettu: Kirsin Book club, Nannan kirjakimara, Kirjan pauloissa, Mitä luimme kerran, Lukuneuvoja, Opus eka, Yöpöydän kirjat, Ullan luetut kirjat, Donna mobilen kirjat, Reader, why did I marry him?, 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä, Kirjojen pyörteissä, Tässä kaupungissa tuulee aina, Kulttuuri kukoistaa -kirjablogi, Kirja hyllyssä, Paljon melua kirjoista (Hanna), Paljon melua kirjoista (Elina), Kirjoihin kadonnut, Eniten minua kiinnostaa tie, Notko, se lukeva peikko, Lintusen kirjablogi, Nenä kirjassa, Kujerruksia, Matkalla Mikä-Mikä-Maahan ja Mustelumo