Kirjoittaja: Kristina Carlson
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2020
Sivumäärä: 91
Mistä: Kirjastosta
' Olkoon ruumiini vanha säkki, mutta järki juoksee kirkkaana kuin vuoripuron vesi. '
s.9
Song-dynastian aikaan vuonna 1120 viettää vanhuudenpäiviään hovieunukki, joka on jo vapautettu palveluksesta. Pienenä poikana köyhät vanhemmat myivät hänet ja hänen veljensä Kiinan keisarin hoville. Vain toinen selvisi leikkauksesta. Hovissa poika sai uuden nimen: Wang Wei. Nyt Wang Wei on jo elänyt pitkän elämän. Vaikka ruumista kolottavatkin jo vanhuuden säryt, päässä leikkaa edelleen. Tehtävästään vapautettuna hänellä on viimein aikaa pohtia elämäänsä hovissa sekä omaa paikkaansa yhteiskunnassa.
Ajattelemisen lomassa Wang Wei myös nauttii elämästään. Hän pelaa muiden eläköityneiden eunukkien kanssa nopilla sekä nauttii liiaksikin hyvästä ruuasta ja juomasta. Vahvimpana ovat kuitenkin muistot. Ystävyys Wong Wun kanssa on erityisen tärkeä. Toisaalta myös maalauksellinen maisema tai ilmaan leyhähtävät linnut voivat kiinnittää Wang Wein huomion. Naiseus ja miehisyys myös kiehtovat, sillä hän ei kuulu kumpaankaan. Voiko hän olla kokonainen, vaikkei istukaan perinteisiin rooleihin? On raskasta jatkuvasti kyseenalaistaa oma roolinsa tässä asetelmassa.
' Jin ja jang ovat vuoren varjoisa rinne ja aurinkoinen rinne. Jin tarkoittaa naisellisuutta ja jang miehisyyttä. Kuvassa varjo ja valo kietoutuvat toisiinsa ympyräksi. Mihin me eunukit kuulumme? Ehkä olemme kuviossa se valkoinen piste mustassa ja musta piste valkoisessa? '
s. 34
Carlson pureutuu syvälle tämän yhden eunukin sielunmaisemaan. Vaikka Wang Wei sijoittuukin tuhat vuotta takaperin Kiinan maalle, on hänen pohdintansa perinteiset sukupuoliroolit ylittävistä mahdollisuuksista ajankohtaisempaa kuin koskaan. Toisaalta Wang Wei tunsi suurempaa yhtenäisyyttä naisia kohtaan kuin groteskeja miehiä, mutta silti hän ei ollut kumpikaan. Eunukit olivat myös hovin omaisuutta. Vaikka heillä olikin lukuisia uravaihtoehtoja, omista taipumuksista ja
hovista puhaltavista tuulista riippuen, olivat he silti sidottuja hoviin loppuelämäkseen. Toiset tavoittelevat valtaa
suorittamalla virkamiestutkinnon, sillä ketkä olisivatkaan parempia
hallitsijan oikeita käsiä kuin suvun jatkamiseen kykenemättömät eunukit,
jotka eivät voisi koskaan haastaa hallitsijan dynastiaa. Toisaalta
tehtäviä löytyy laidasta laitaan keittiöstä ja haaremista aina sotilasuraan asti.
Carlsonin teoksen hienous piilee sen kerronnassa. Pienestä sivumäärästään huolimatta tässä teoksessa on jotakin hyvin kaunista. Se tarjoaa ajatuksia elämästä, vilauksia muistoista. Ajatusten voima on vahva. Kuinka samanlainen onkaan ihmisen syvempi elo niin Carlsonin maalamassa 1100-luvun Kiinassa kuin nykyajan länsimaalaisessa yhteiskunnassa. Ihmisillä on molemmissa tarve menestyä, saada nimeä ja kahmia valtaa. Samoin tarve solmia ystävyyssuhteita ja kuulua johonkin löytäen oman paikkansa elämässä on universaali. Toisaalta ihminen kaipaa myös ympärilleen tiettyjä mukavuuksia kuten hienoja vaatteita tai hyvän ruuan nautintoa. Samoin ihminen myös vanhenee ja paikkoja rupeaa kolottamaan ja viimeisinä hetkinä mieli tekee tiliä eletystä elämästä.
Tässä teoksessa on todella jotakin rehellistä ja osuvaa. Jonkin verran turhaa toistoa oltiin onnistuttu yllättäen sullomaan näinkin pieneen kirjaseen, mutta annettakoon se vanhalle Wang Weille anteeksi. Parhaiten tästä romaanista saa irti kun mieli on tyyni ja seesteinen, jolloin voi vain antautua Carlsonin harmonisen kerronnan vietäväksi. Hänellä on oma vahva kerronnallinen äänensä, joka teki minuun vaikutuksen. Jotakin kaunista ja koskettavaa näiden pienten sivujen sisällä todella oli.
Tähdet: 4 / 5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti