Olive Kitteridge - Elizabeth Strout

 

Kirjan nimi: Olive Kitteridge (Olive Kitteridge)
Kirjoittaja: Elizabeth Strout, suomentanut Kristiina Rikman
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2008, suomennos 2020
Sivumäärä: 374
Mistä: Kirjastosta

 

' Olive ei pitänyt yksinolosta. Mutta vielä vähemmän hän piti ihmisten seurasta. '

s. 208

 

Olive Kitteridge on eläköitynyt entinen opettaja. Hän on aina ollut hiukan äreä ja hyvin kipakka tapaus, joka töksäyttää ajatuksensa ilmoille ilman sen suurempia sensuureita. Entiset oppilaat pelkäsivät hänen jämptiyttään. Se aika on kuitenkin nyt takanapäin. Nyt Olive viettää miehensä Henryn kanssa eläkepäiviä samaisessa Mainen pienessä rannikkokylässä. Kylässä, jonne he rakensivat pojalleen Christopherille hienon uuden talon, vain jotta tämän tuore itsetietoinen vaimo voisi varastaa Oliven haaveet lähellä telmimistä lapsenlapsista muuttamalla Kalifornian lämpöön. 

 

Ei se arki aina ole muutenkaan ruusuilla tanssimista. Avioliitossa on ollut omat haasteensa Olivellakin, sillä hänen tulinen luonteensa on suuri vastakohta rauhalliselle Henrylle. Kaikenlaista sattuu, mutta kai sitä pitää kutsua vain elämäksi. Toiset tapahtumat ovat suurempia kuin toiset. Toiset niistä kohdistuvat Oliveen ja toiset muihin kyläläisiin. Jotenkin tästä elämästä kuitenkin selvitään.

 

' Ja Olive, joka katselee sitä, tuntee - mitä? Kateutta? Ei, ei kukaan voi olla kateellinen naiselle, joka on juuri menettänyt miehensä. Jotain saavuttamatonta, sitä se on. Tuossa pyöreässä, kiltissä naisessa, joka istuu sohvassa lastensa, serkkunsa ja ystäviensä keskellä - on jotain Olivelle saavuttamatonta. Olive on tietoinen pettymyksestä joka sitä seuraa. Sillä miksi hän loppujen lopuksi tuli tänne tänään? Ei siksi että Henry olisi kehottanut häntä menemään Ed Bonneyn hautajaisiin. Ei, hän oli tullut toivoen että jonkun toisen surun läsnä ollessa pieni valonsäde saattaisi jotenkin tunkeutua hänen omaan synkkään sulkeutuneisuuteensa. '

s. 241 

 

Ihastuttava ja vihastuttava Olive Kitteridge on varmasti jo suurelle osalle tuttu henkilö, sillä tämän teoksen vertaista hehkutusta tulee blogeissa harvoin vastaan. Itse odotin teosta lähes vuoden päivät kirjaston varausjonossa ja viimein pääsin omakohtaisestikin kokemaan herkullisen ristiriitaisen Oliven sekä muut kylän asukit. Pitkä odotus siis viimein palkittiin.

Stroutin kerronnassa on jotakin hyvin hienovaraista mutta silti elämän sisintä vangitsevaa. Näissä 13 tarinassa eri kyläläiset astuvat näyttämölle tuoden rehellisiä ja sykähdyttäviä kohtaloita lukijan eteen. Käsiteltäviä asioita on niin huonoista perhesuhteista ja pettämisestä aina anoreksiaan ja läheisen menettämiseen. Silti Strout ei mässäile henkilöidensä kohtaloilla. Sen sijaan hän on kirjoittanut kauniin teoksen, jonka on tarkoitus kuvata elämää. Kaikenlaista sattuu. Jokaiseen ihmiselämään kuuluu omat tragediansa. Suurimmasta osasta niistä kuitenkin selvitään.

Olive on tässä teoksessa se yhteen nitova lanka. Toisissa kertomuksissa hän saa pääroolin, mutta monissa hän on vain ohikulkumatkalla. Tuntuu, että tästä teoksesta on jo sanottu niin paljon, että en tiedä miten kuvailla teoksen herättämiä tunteita. Varsinkin aluksi lumouduin Stroutin rehellisestä ja vähäeleisestä kerronnasta. Jossain kohtaa koin ehkä kuitenkin pienoisen ähkyn näistä kaikista elämän haasteista. En enää kuitenkaan ihmettele, miksi monet ovat nimenneet Stroutin erääksi lempikirjailijakseen. Strout on taitava ihmiskuvaaja. Hän ei luo kiiltokuvahahmoja vaan rehellisiä ihmisiä omine vikoineen ja vahvuuksineen. Pakko ihailla hänen kykyään kuvata yksinkertaisesti elämää.

Tähdet: 4 / 5

 

Muulla luettu: Lumiomena, Lukuisa, Kirjasta kirjaan, Kulttuuri kukoistaa -kirjablogi, Mitä luimme kerran, Tuijata, Kirsin Book Club, Leena Lumi, Paljon melua kirjoista, Kirjakaapin kummitus, Donna mobilen kirjat, Tässä kaupungissa tuulee aina, Nannan kirjakimara, Eniten minua kiinnostaa tie, Kirjan jos toisenkin, Kirjasähkökäyrä, Kirjabrunssi ja Annelin lukuvinkit