Kirjan nimi: Kotkanpesä
Kirjoittaja: Ilkka Remes
Kustantaja: Wsoy
Julkaisuvuosi: 2020
Sivumäärä: 404
Mistä: Kirjastosta
' Saksa voitti sodan. Suomi on ekofasismin mallioppilas. Mutta myrsky nousee kaduilla... '
Takakansi
On syksy vuonna 2020 maailmassa, jossa Saksa selvisi Toisesta maailmansodasta voittajana. Natsismin aate sekä Saksan valtakunta on vallannut suuriltaosin Euroopan. Suomi on Saksan vasalli, joka tekee tiivistä yhteistyötä. Saksan siivittämänä Eurooppa on ekologia-asioissa edelläkävijä - mutta millä hinnalla. Kaikkia kansalaisia tarkkaillaan, kansalaispistejärjestelmä on valtoimenaan ja dna-pankkiin kerätään rodullisia tietoja kansalaisista. Jokaisesta väärästä sanasta voi jäädä kiinni, eikä hallintoa parane kritisoida.
Suomalainen Erika Manner on kuitenkin onnistunut sotkemaan asiansa pahemman kerran tutkiessaan vanhempiensa juuria. Kuolemantuomiota ollaan jo laittamassa käytäntöön, kun viimeisellä sekunnilla viestinviejä saapuu Saksasta. Erika saa salaisen tehtävän löytää Saksan hallinnon joukosta CIA:n myyrä tai muuten hän saa luvun palata takaisin teloitustuolin jatkoksi. Kehen Erika voi luottaa? Tiedotusosaston Martin koittaa hieroa ystävyyttä, mutta onko kyseessä vain hallinnon testi? Kilpajuoksu on alkanut, sillä Saksan kansa mellakoi jo kaduilla. Kysymys kuulukin, kumpi ehtii iskeä ensin Saksa vai Yhdysvallat. Paikka maailmanherruudesta on jaossa.
' H-hetki läheni myös USA:n vastaoperaatiossa Saksaan kohdistuvien toimien seuraavaan vaiheeseen. Se ei pelkästään pysäyttäisi tappavaa luotia, vaan kääntäisi sen suunnan takaisin kohti Berliiniä.
Operaatio Platinaluoti oli käynnistymässä toden teolla. '
s. 21
Nyt kyllä lähdin pois mukavuusalueeltani, kun päätin laittaa testiin millaista kirjallisuutta tuo koko kansan tuntema kirjailija Remes oikeasti kirjoittaa. Olen aiemmin suhtautunut Remekseen ehkä hiukan nihkeästi. Erilaiset skenaariot siitä kuinka Venäjä voisi tavoitella Suomenkin herruutta eivät ole oikein napanneet. Nyt kuitenkin kun Remeksen uutuus perustuikin tuohon kutkuttavaan 'mitä jos' kysymykseen niinkin keskeisestä aiheesta kuin Toisen maailmansodan voittajasta, niin päätin viimein antaa hänelle tilaisuuden. Kukapa tietäisi, ehkäpä nämä toimintapläjäykset pitäisivätkin jotain enemmänkin sisällään, kun kerran niin monet hänen teoksiaan kuitenkin lukevat.
Heti aluksi on hehkutettava tuota Remeksen kykyä kietoa fiktiota ja faktaa toisiinsa rakentaen yllättävän realistisen tuntuisen vaihtoehtoisen nykyisyyden. Tuossa todellisuudessa eivät juutalaisvainot olleet tietenkään tulleet esille kansalle, sillä voittajat kirjoittavat historian. Neuvostoliiton sijasta Natsi-Saksa oli siis noussut Yhdysvaltain vastinpariksi, jossa molemmat etsivät epätoivoisesti keinoa horjuttaa toista verhojen takana, sillä kumpikaan ei halunnut riskeerata julkiseen ydinsotaan päätymistä. Toisaalta näiden historia asetelmien kääntämisen lisäksi Remes oli yhdistänyt nämä saumattomasti nykyajan ajankohtaisten asioiden kanssa. Aasialaispandemia oli vastikään raivonnut kautta maiden, tekoälyä ja dataa hyödynnettiin suuruksetta, Yhdysvaltojen presidenttiehdokas Donald Harris aiheuttaa kansassaan kahtiajakoa ja rotumellakoita, woke ilmiö on voimissaan ja älykaiuttimet on valjastettu kuuntelemaan kansaa. Pakko nostaa hattua Remekselle tästä kokonaisuudesta.
Alun vastustuksesta huolimatta lämpeninkin siis yllättäen tälle Remeksen trillerille. Tuo vaihtoehtoistodellisuuden ja ajankohtaisten asioiden muodostama verkko oli sen verran taidokkaasti rakennettu, että lukijana pystyi eläytymään tuohon todellisuuteen. Nämä kuvat kylmäsivät mutta herättivät myös paljon ajatuksia. Erityisesti oli kiehtova ajatus valjastaa muuten kauhistuttava natsismi myös hyvään eli ekologisen yhteiskunnan malliesimerkiksi. Pakolla voi siis saada aikaan myös positiivisia ilmiöitä, mutta hinta voi myös olla aivan liian korkea kuten tässä nähdään... Totta kai myös päähenkilöiden (joita oli yllättävän monta loppupeleissä) hengen puolesta sai jännittää. Kumpi ehtii ensin: valvontakoneiston nyrkit vai sitä vastustavat voimat. Mutta silti koin nämä jännitysnäytelmät hiukan toisarvoisina. En ehkä siis ollut tyypillisin Remeksen lukija, mutta silti sain tästä yllättävän paljon irti. Kuka olisi aluksi uskonut, että annan tälle peräti neljä tähteä.
Tähdet: 4 / 5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti