Kirjan nimi: Lomahotellin murhat (A Caribbean Mystery)
Kirjoittaja: Agatha Christie, suomentanut Anna-Liisa Laine
Kustantaja: Wsoy
Julkaisuvuosi: 1964, suomennos 1985
Sivumäärä: 220
Mistä: Omasta hyllystä
' Paikka näytti maanpäälliseltä paratiisilta. Se oli kuin Edenin puutarha auringonpaisteineen, merineen, koralliriuttoineen, musiikkeineen, tansseineen. Mutta paratiisiin oli langennut varjo - käärme - kauheita asioita - inhottavaa kuulla noita sanoja. '
s. 57
Neiti Marplen veljenpoika Raymond on päättänyt ilahduttaa tätiään lähettämällä hänet lomailemaan Karibian lämpöön. Kaikki on järjestetty niin, että vanhan tädin kaikki tarpeet tullaan täyttämään ja Marple voi keskittyä vain loikoilemaan auringossa palmujen huojunnan alla. Toimeliaalle ja terävä-älyiselle Marplelle on hiukan haastavaa sopeutua tähän leppoisaan elämäntyyliin, jossa kaikki päivät toistavat toisiaan.
Sitten tapahtuu kuolemantapaus. Majuri Palgrave löydetään kuolleena eikä kukan epäile mitään - onhan majurilla tunnetusti ollut korkea verenpaine. Jokin kuitenkin jää kaivertamaan neiti Marplen mieltä. Eikös juuri edellisenä päivänä hänen neuloessaan puhelias majuri ollut tullut juttusille kertomaan iänikuisia tarinoita safareista ja villieläimistä. Lopuksi majuri oli kuitenkin ottanut puheeksi erään vanhan murhajutun. Ikävä kyllä heidät keskeytettiin juuri kun majuri oli näyttämässä neiti Marplelle kuvan kyseisestä murhaajasta! Majurin yllättävä kuoleminen sattuu jotenkin liian sopivasti. Varsinkin kun hänen tavaroidensa joukosta ei löydy tuota raskauttavaa kuvaa. Neiti Marplen on taas aika laittaa tohinaksi kuulostellen ympäristöään ja selvittää kenellä on enemmänkin murhia kontollaan.
' Neiti Marple hidasti yhä käyntiään... Lopulta hän pysähtyi kokonaan. Hän ei mennytkään uimarannalle vaan istuutui terassin varjoisaan nurkkaan. Hän otti esiin neuleensa ja puikot kilisivät kiivaasti aivan kuin ne olisivat yrittäneet seurata hänen ajatustensa nopeata juoksua. Hän ei pitänyt tästä. Kuolema sattui niin osuvasti, niin heti sen jälkeen... '
s. 31
Luin ennen joulua Neiti Marple koston jumalattarena teoksen, joka oli ilmeisesti itsenäinen jatko-osa tälle Karibian lämmössä sattuneelle murhamysteerille. Vaikka Neiti Marplen Nemisis kertomus ei tuolloin tehnytkään minuun niin hyvää vaikutusta, heräsi kiinnostukseni kuitenkin tätä aiempaa teosta kohtaan, jonka joitakin henkilöitä esiintyi myös tuossa seuraavassa osassa. Olenkin iloinen, että tulin tarttuneeksi tähän mysteeriin, sillä neiti Marplen lämminhenkinen tunnelma yhdistettynä hänen tarkkoihin havaintoihin ja pohdintoihin oli juuri sitä mitä kaipasin pitkän työpäivän ja ison projektiesityksen jälkeen lukulistalleni. Oli siis täydellinen hetki käpertyä sohvankulmaan viltin alle ja lähteä neiti Marplen kutimien saattelemana Karibian lämpöön.
Karibia oli mukavaa vaihtelua Christien Englannin pikkukylien yleiseen miljööseen. Itse lukijanakin pystyi jo melkein tuntemaan tuon paahtavan auringon ja nähdä edessään huojuvat palmut. Vaikka Marple ei ollutkaan täysin elementissään vieraalla maalla, näin korona-aikaan kaikki nojatuolimatkatkin ovat jo luksusta. Hiukan nykylukijan silmään kylläkin voi iskeä ikävästi Christien teosten kuvailut saaren asukkaista, jotka tosiaan olivat tummempi ihoisia, valkohampaisia ja jotka kastoivat lapsiaan mutta eivät suostuneet omaksumaan avioliiton sakramenttia hotellissa lomaileman pastorin harmiksi. Itse koitan kuitenkin lukea näitä teoksia ennen kaikkea oman aikansa tuotoksina ja olla liikoja kiinnittämättä huomiota näihin osa-alueisiin.
Lomahotellin murhat olikin aika loistava nappivalinta tuolloiseen mielentilaani. Luin sen aika lailla yhdeltä istumalta uppoutuen tämänkertaisen tarinan vietäväksi. Tämä olikin varsin kutkuttava mysteeri, joka piti ainakin tämän Christie konkarin varpaillaan aina loppuun asti. Jokin näissä Christieissä vain lumoaa minut kerta toisensa jälkeen. Niiden yhdistelmä perinteistä brittiläistä ajatusmaailmaa (ja usein miljöötä) iltapäiväteineen, kiehtovia murhamysteereitä sekä kirsikkana kakussa herttainen neiti Marple joka kutimiensa lomasta kuuntelee korvat höröllä keskusteluja. Todellista cozy crimea parhaimmillaan.
Tähdet: 4 / 5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti