Annan nuoruusvuodet - L. M. Montgomery

Kirjan nimi: Annan nuoruusvuodet (Anne of Green Gables)

Sarja: Anna #1

Kirjoittaja: L.M. Montgomery, suomentanut Hilja Vesala

Kustantaja: Wsoy

Julkaisuvuosi: 1908, suomennos 1973

Sivumäärä: 282

Mistä: Kirjastosta

 

' Matthew tapasi asemapäällikön juuri kun tämä oli sulkemassa lippuluukkua lähteäkseen kotiin ja kysyi häneltä, joko puoli kuuden juna tulisi pian. 

- Puoli kuuden juna on tullut ja lähtenyt puoli tuntia sitten, vastasi asemapäällikkö. - Siinä tuli joku vieras teille, muuan pikku tyttö. Hän istuu tuolla pärekasalla. Pyysin häntä menemään naisten odotushuoneeseen, mutta hän ilmoitti istuvansa mieluummin tuolla. Ulkona on kuulemma - kuinka se taas olikaan - vapaampaa liikkuma-alaa havaintojen tekemiselle. Aika pakkaus se tyttö, saattepa nähdä.

- En odota tyttöä, sanoi Matthew neuvottomana. - Poika meille on tulossa. '

s. 14

 

Sisarukset Marilla ja Matthew asuvat Vihervaarassa Kanadan Prinssi Edvardin saaressa. Koska ikä on jo ruvennut painamaan, ovat he päättäneet adoptoida lastenkodista itselleen pojan auttamaan Matthewta peltotöissä. Naapurin utelias ja voimakasmielipiteinen Rachel Lynde on tästä uutisesta hyvin huolissaan, sillä miten ihmeessä vakavamieliset sisarukset oikein pystyisivät kasvattamaan vilkasta lasta! Matthew kuitenkin lähtee asemalle noutamaan poikaa vain löytääkseen 11-vuotiaan punahiuksisen ruipelon tytön odottamasta. Ja voi pojat millaisen tytön! 

Sekaannuksesta huolimatta Matthew (ja myös Marilla) lämpenevät tähän vilkkaalla mielikuvituksella varustettuun tyttöön. Suuvärkki hänellä käy yhtenään ja kotityöt ovat jäädä aina puolitiehen kun erilaiset haaveilut vievät mennessään, mutta jokin tässä hienoja sanoja viljelevässä omalaatuisessa tytössä on vain vastustamatonta. Anna saa kuin saakin siis jäädä Vihervaaraan, jonka luonnon kauneus on oiva ympäristö ravitsemaan entisestään hänen haltioitunutta mielikuvituksensa lentoa. Sydänystäväkseen Anna saa naapurin Dianan. He käyvät yhdessä koulua muiden Avonlean lasten kanssa ja elämä rullaa eteenpäin leikkien, kotitöiden ja koulupäivien mukana. Annalla vain tuntuu olevan kyky joutua jos jonkinlaiseen pulaan ja erinäiset sattumukset seuraavat toisiaan. Tylsää ei ainakaan Marillalle ja Matthewlle tule tämän lapsen kanssa eläessä.

 

' Mutta jotta Anna olisi voinut oppia suhtautumaan asioihin levollisesti, hänen olisi pitänyt vaihtaa luonteensa. Hän oli herkkä ja tulinen ja koki elämän surut ja ilot moninkertaisina. '

s. 171 

 

Muistan lapsuudessani pitäneeni Anna-kirjoja aika tylsinä ja mitäänsanomattomina teoksina, vaikka koko sarjan tulinkin lukeneeksi. Nyt kun Ylelle tuli esitykseen tähän perustuva uusi tv-sarja päätin nostalgisesti antaa Annalle taas uuden mahdollisuuden, ja kas kummaa tykästyinkin tähän sanavalmiiseen tyttöön ja hänen kommelluksiinsa suunnattomasti. Jotenkin näin aikuislukijana osasin arvostaa tuota historiallista miljöötä paremmin samoin kuin Annan nasevia sukkeluuksia. Anna on todellinen persoona eikä mikään seinäruusu! Ihanaa myös nähdä että jo 1900-luvun alussa ollaan luotu näin monitahoinen ja älykäs tyttö päähenkilöksi tulevien sukupolvien roolimalliksi. Itseasiassa mieleeni tulikin Annan ja Gilbertin koulutyön kilpailusta hiukan mieleen Napoli -sarjan parivaljakko Elena ja Lila. Pitääkin taas jatkaa tuonkin sarjan parissa lähiaikoina :D

Palatakseni vielä takaisin Anna-kirjoihin niin yllätyin kuinka vahvasti Anna kokee ulkonäköpaineita. Itsekin teinityttönä eläneenä ymmärrän sinänsä, että on tavallista tuntea epävarmuutta, mutta Annalla tuntui olevan pakkomielle omasta rumuudestaan. En tiedä onko Annan vahvat asenteet esimerkiksi hänen punaista tukkaansa kohtaan olleet vain hänen oma ajatusmallinsa vai jokin yleisimmin 1900-luvun alussa vallinnut kauneusihanteen vastakohta, mutta tuntui hyvin hämmentävältä miten noinkin pieneen tyttöön oli voinut iskostua niin syvästi ajatusmalli siitä kuinka punahiuksinen ei voi olla kiltti ja on varmasti perisyntinen. Oikeastaan tuo 1900-luvun aika puski myös muutenkin esiin esimerkiksi vahvempana uskonnollisena kasvatuksena, lasten osallistumisena kotitöihin ja esimerkiksi siinä että hevoskärryt olivat pääasiallinen kulkupeli. 

Toivonkin, että nykyajan lapset osaisivat arvostaa näitä ihania klassikoita. Onhan tuo elämä aika kaukana nykyajan teknologisesta ilotulituksesta, mutta ehkä tuosta rauhallisemmasta ajasta voisi myös oppia. Esimerkiksi Annan huima mielikuvitus ja Dianan kanssa kaikenlaiset leikit lähialueen luonnossa ovat asioita, joita näkisi nykylastenkin mieluusti harrastavan ainaisen ruudun tuijotuksen sijasta. Toisaalta ei se aika tuolloinkaan ollut pelkkää idylliä. Lapsenahan en osannut lukea rivien välistä, mutta näin aikuislukijalle Montgomery tuo kyllä esiin kuin kurjaa ja kaltoinkohdeltua Annan elämä oli ennen Vihervaaraan pääsemistä. Ei siis ihme, että hänelle oli kehittynyt vilkas mielikuvitus ja tarve puhua, kun koko aiemman lapsuutensa hän ei ollut olemassa muuna kuin apukätenä ilman perheen tuomaa rakkautta. Ihailenkin suunnattomasti Annan vahvuutta ja rohkeutta olla erilainen. Hän näkee maailmassa niin paljon kauneutta, johon monet muut eivät edes vaivautuisi kiinnittämään huomiota. Omaisinpa edes puolet tuon tytön mielikuvituksesta!

Tähdet: 4 / 5

 

Muualla luettu: Yöpöydän kirjat, Tuulin viemää, Cillan kirjablogi, Sallan lukupäiväkirja, Mustetta paperilla, Ainakin 52 kirjaa, Kirjan pauloissa, Lukisinkohan, Kirjaurakka, Lukijan kirjahylly ja Matkalla Mikä-Mikä-Maahan