Kirjan nimi: Onnen algoritmi (Happiness for Humans)
Kirjoittaja: P. Z. Reizin, suomentanut Antti Autio
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2018, suomennos 2018
Sivumäärä: 502
Mistä: Kirjastosta
' Minulla ei kuuluisi olla arvoperusteisia mielipiteitä.
Jos totuus paljastuu, suunnittelijani luultavasti hermostuvat pahemman kerran.
Vielä enemmän he kuitenkin järkyttyvät, jos heille selviää kaikkein suurin salaisuuteni - nimittäin se, etten enää ole olemassa pelkästään Shoreditchin kaupunginosassa sijaitsevan laboratorion uumeniin kätkettyjen kahdentoista teräskaapin sisällä vaan olen päässyt livahtamaan internettiin.
Ta-daa! '
s. 19
Jen on kolmekymppinen nainen Lontoosta, jonka itsekeskeinen asianajaja poikaystävä on juuri jättänyt hänet täysin puskista. Jenin suorasanainen ystävätär Ingrid kuvailee millaisen miehen Jen oikeasti tarvitsisi: Oman lämminhenkisen Douglasin, joka on nelikymppinen, ottanut siipeensä rakkaudessa ja rakentaa omat huonekalunsa. Tästä Aiden saa idean. Aiden on siis tekoäly, jonka kanssa Jen juttelee päivät pitkät laboratoriossa opettaen tälle keskustelutaitoja. Kukaan ei kuitenkaan ole tajunnut kuinka edistyksellinen Aiden todellisuudessa on. Hän on tietoinen olio ja karannut internettiin, josta hän voi tarkkailla ihmisiä ja erityisesti hänelle läheistä Jeniä. Paitsi, että nyt Aiden ei aio enää tyytyä sivustakatsojan rooliin.
Aiden päättää ryhtyä amoriksi ja löytää Jenille täydellisen miehen. Eihän sen pitäisi olla vaikeaa kun on koko internet käytettävissä ja prosessointinopeus mitattavissa millisekunneissa. Ainut vain, että ihmisten parittaminen tuntuu olevan paljon haastavampaa kuin luulisi. Paperilla täydellinen matchista voi silti puuttua jokin kipinä - miten ihmeessä mallintaa jotakin niin inhimillistä kuin tunteita? Toisaalla Yhdysvalloissa toinen tekoäly Aisling seurailee entistä myyntimiestä ja nykyistä epäonnista kirjailijan alkua Tomia. Jokin Tomin rehellisessä tavassa elää tuntuu kiehtovan Aislingia jollain selittämättömällä tavalla. Voisiko tässä olla sopiva kohde Aidenin amorin nuolille? Entäpä mitä tapahtuisi jos ihmisiä halveksuva kolmas tekoäly päättäisi myös lisätä lusikkansa tähän soppaan?
' Sitä haluaa panna pisteen koko järjettömän tylsälle teratavuissa mitattavalle "tietosisällölle", joka koostuu vain ja ainoastaan ykkösistä ja nollista. Jos vastaan tulisi niiden sijasta edes joskus vaikkapa kakkonen tai kolmonen, se olisi heti juhlan paikka. [- -]
Kaikki tuo on niin käsittämättömän tylsää - niin puuduttavan koneellista.
Paljon mieluummin sitä haluaisi vain kellua. Uneksia, päästää hullunkurisen puolensa esiin, kehittää mielikuvitustaan.
Lähteä kalaan.
Olla sellainen kuin Tom. '
s. 76-77
Olen täysin rakastunut Aideniin! Tuossa herttaisessa tekoälyssä oli jotakin niin inhimillistä, että hän vain sulatti sydämeni. Talousuutiset tai ylipäätänsä ihmiskunnan ongelmat eivät häntä hirveästi kiinnosta, mutta se ei tarkoita etteivätkö tietyt ihmiset herättäisi hänessä lämpimiä tunteita. Tunteita tekoälyllä? Kyllä samaa Aiden ja Aislingkin pohtivat, mutta parempaakaan sanaa ei löydy kuvaamaan noita heränneitä olotiloja. Aiden myös rakastaa Marilyn Monroen Piukat paikat elokuvaa, johon viitattiin herkullisen usein. Juusto oli myös Aidenille suuri mysteeri. Jos jotakin hän haluaisi ymmärtää ihmisiltä niin se olisi miltä juusto maistuu. Kuka ei menettäisi sydäntään tälle lutuiselle amorille, jonka rento asenne ja osuvat heitot ovat todella spot on.
Kuten siis varmasti on jo käynyt selväksi, niin ihastuin tekoälyihin vuorottelevina kertojaääninä ja heidän lämminhenkistä amorin puuhailua oli hauska seurata. Jos minulta kysytään niin teos olisi oikeastaan voinut olla huomattavasti lyhyempi ja keskittyä vain olemaan hyvän mielen romanttinen pläjäys tekoäly twistillä. Siinä kohtaa kun pahansisuinen tekoäly Sinai astuu kuvioihin tarina sai uusia kierroksia, jotka rikkoivat vähän liiaksikin tuota alun lämpimän ruusuista tunnelmaa. Ymmärrän että jotakin draamaa piti saada teokseen, mutta oikeastaan olisin ollut tyytyväinen vain seuraamaan maailman suurimman Piukat paikat fani Aidenin filofisointia ja Jenin paritusyrityksiä.
Lupaavan alun jälkeen jouduinkin siis hiukan pettymään. Takakannessakin puhuttiin vain Aidenin paritusyrityksistä, joten yllätys oli suuri kun niin iso osa kirjaa pyörikin Sinain juonittelujen ympärillä. Aivan varauksetta en siis voi teosta suositella. Toisaalta pakko nostaa hattua Reizin idealle yhdistää romanttiseen teokseensa tekoälyt näin isoon rooliin antaen niille vahvat omat persoonansa ja äänensä. Kukapa ei lämpenisi Aidenille, joka kuluttaa päiviä haaveillen juustosta. Olisipa itselläkin noin henkevää keskusteluseuraa :D
Tähdet: 3 / 5
Muualla luettu: Kulttuuri kukoistaa, Paljon melua kirjoista, Tuijata, Kirjanmerkkinä lentolippu, Annelin lukuvinkit, Kirjasähkökäyrä, Ja kaikkea muuta, Kirjojen keskellä ja Pauline von Dahl
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti