Kirjan nimi: Apteekkari Melchior ja Olevisten kirkon arvoitus (Apteeker Melchior ja Oleviste mõistatus)
Sarja: Apteekkari Melchior #1
Kirjoittaja: Indrek Hargla, suomentanut Jouko Vanhanen
Kustantaja: Moreeni
Julkaisuvuosi: 2010, suomennos 2011
Sivumäärä: 349
Mistä: Kirjastosta
' Tallinnan vanhojen raadinkirjojen kertomana olemme saaneet tietää, että vuonna 1409 Toompealla murhattiin salaperäisissä oloissa muuan ylhäinen ritarikunnan ritari, joka oli matkalla Gotlannista saksalaisen ritarikunnan pääkaupunkiin Marienburgiin. Se ei jäänyt ainoaksi murhaksi, joka tuona kauniina keväänä järkytti Tallinnan asukkaita. Toompean murhamiestä etsivät sekä ritarikunta että raati, mutta häntä ei koskaan tavoitettu. Murhatyön motiivit jäivät myös selvittämättä. Oikeuden pöytäkirjoista selviää kuitenkin, että tallinnalainen apteekkari nimeltään Melchior oli eräänä päivänä astunut raatihuoneeseen ja ilmoittanut, että hän tietää, kuka oli tuo salaperäinen murhamies ja miksi tämä oli tekonsa tehnyt. '
s. 6
Keskiaikaisessa Tallinnassa kuohuu. Toompean kukkulalla murhataan saksalaisen ritarikunnan entinen Gotlannan käskynhaltija von Clingenstain. Viisi päivää kestäneiden pitojen jälkeen oli Clingenstain vetäytynyt kammariinsa täysin ympäripäissään, josta hänet löydetään seuraavana aamuna päätä lyhempänä. Kuka olisi halunnut surmata tämän entisen suurmiehen, sillä hänhän oli ensimäistä kertaa Tallinnassa eikä kukaan edes tuntenut häntä etukäteen? Muitakin omituisia seikkaja liittyy murhaan. Clingstainin pää löytyi nimittäin iskettynä naulaan ja suussaan hänellä oli gotlannin vanha raha, joita Tallinnassa ei juurikaan liiku. Myös Clingstainin hallussa ollut hyvin arvokas kultaketju on kadonnut!
Koska todisteet viittaavat vahvasti siihen, että kyseinen murhamies on paennut Toompealta Tallinnan kaupunkiin, kutsutaan kaupungin raati apuun. Oikeusvouti Dornille tämä pähkinä on kuitenkin liian visainen purtavaksi, joten hän pyytää avukseen terävänäköisen apteekkari Melchiorin. Toompean kukkulalle ei jokainen kaupunkilaiskulkuri pääsekään, joten murhamiehen on oltava joku hyvin rajatusta joukosta. Tuona päivänä Toompealla on nähty muun muassa niin dominikaanimunkkeja, kauppiaiden killan oltermannia palvelijoineen, musikanttia, kirkonrakentajaa sekä kultaketjun myynyt käsityöläinen. Mutta mikä voisi olla tuon murhan motiivi? Ennen kuin kaikki shakkinappulat löytävät omille paikoilleen Melchiorin mielessä on yhden jos toisenkin henkikulta vaarassa.
' Dorn yskäisi ja sanoi: "Kaupungille on pyövelistä paljon apua, mutta niin on Melchioristakin. Missäpä muualla kuin apteekissa kaupungin väki käy lörpöttelemässä. Jokaisella ihmisellä, olipa tämä kauppamies tai raatiherra, muurari tai suutari, oluenkantaja tai venemies, on joskus asiaa apteekkiin. Ja siellä rehti Melchior kaataa heille pikarillisen kielenkostuketta, ja ihmiset kertovat kaiken siitä, mitä he ovat nähneet tai kuulleet."
"Ja paljon mieluummin ja laveammin kuin pyövelin kammiossa", Melchior lisäsi ja jatkoi: "Pyöveli on muuten hyvä ystäväni ja käy myös toisinaan apteekissa hakemassa rohtoa luuvaloa vastaan." '
s. 68
Oi Melchiorin apteekista tuli niin mieleen Malvaldin luoman Bar Lumen murhien Massimon baari, joka toimi kaiken hermokeskuksena! Kaikki aina kokoontuivat hänen tykönsä ja samoin myös Melchiorin erityisvalmisteinen vahvistava (ja muun muassa krapulaan auttava) lääkejuoma avasi yhden jos toisenkin kielenkantoja. Luonnollisesti vain herkullisessa keskiaikaisessa miljöössä. Ainut natinani päähenkilöön liittyen on Melchiorin suvun kirouksen kuvaus (ja siihen liittyvä yksittäinen päälle liimattu seksikohtaus), jonka olisi hyvin voinut jättää pois. Mutta ehkä kirjasarjan edetessä tätäkin hahmoa halutaan syventää, joten tässä on kai siihen ensiaskeleet aseteltu.
Itseasiassa odotinkin Apteekkari Melchiorilta jotakin Umberto Econ Ruusun nimen kaltaista rauhallista kerrontaa, joka keskittyisi ennen kaikkea tuon keskiaikaisen miljöön rakentamiseen kunnes murhajuonen kierrokset kovenisivat loppua kohden. Ikävä kyllä Harglan teosta ei voinut verrata tuohon moderniin klassikkoon, vaikka molemmissa keskiaika, munkit ja murhat ovatkin keskiössä. Apteekkari Melchior oli enemmän Poirotmainen dekkari, jossa päättelykyvyn avulla ratkotan murhaajaa ja edetään rauhassa kohti lopun suurta paljastustilaisuutta - nyt vain 1400-luvun Tallinnassa. Pidän ehdottomasti Poirotmaisesta lähestymistavasta, mutta samalla tuo miljöö tuntui jäävän hiukan vajaaksi, kun sitä vertasin auttamatta Econ vastineeseen. Luonnollisesti tuo aika näkyi poliittisissa jännitteissä, ihmisten ammateissa, uskomuksissa sekä siinä kuinka kunnon suoneniskennän uskottiin olevan paras lääke lähes kaikkeen. Romaanille tuo olisi voinut olla hiukan liian heppoista, mutta dekkarille jolle miljöö tarjoaa vain kiehtovat raamit, se oli luultavasti varsin tarpeeksi.
Apteekkari Melchior siis kuulosti kirjasarjalta, joka sopisi minulle kuin nenä päähän. Olen suuri historiallisten romaanien ystävä ja sen lisäksi kulutan Christien Poirotteja tiheään tahtiin. Jostain syystä tunsin kuitenkin kasvukipuja sujahtaessani alussa tämän tarinan pariin. Kaikki tuntui hiukan sekavalta enkä oikein saanut tarinan imusta otetta. Onneksi kuitenkin tarinan edetessä tykästyin Harglan mysteeriin ja olin liimattuna paikalleni viimeisten sadan sivun ajan, sillä en malttanut odottaa millaiseen päätelmään Melchior päätyisi. Uskonkin vahvasti, että tulen jossain vaiheessa tarttumaan seuraavaankin apteekkari Melchiorin seikkailuun. On kiehtovaa jäädä seuraamaan, millaisia keskiaikaisia mysteereitä hänen eteensä vielä osuukaan.
Tähdet: 3.5 / 5
Muualla luettu: Kirjan pauloissa, Kahvikissan kirjahylly, Eniten minua kiinnostaa tie, Kirjamielellä ja Mari A:n kirjablogi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti