Kirjan nimi: Kolmas tyttö (Third girl)
Kirjoittaja: Agatha Christie, suomentanut Laura Tetri
Kustantaja: Wsoy
Julkaisuvuosi: 1966, suomennos 2009
Sivumäärä: 235
Mistä: Omasta hyllystä
' "Sanoiko hän, mitä varten hän tahtoo tavata minua?"
"Hän sanoi -" George ilmoitti vastahakoisesti ja ikään kuin etukäteen pahoitellen - "haluavansa neuvotella kanssanne, koska hän luulee tehneensä murhan."
s. 6
Suuri salapoliisi Hercule Poirot nauttii kaikessa rauhassa aamiaistaan ihanan höyryävän suklaakupin kera, kun yhtäkkiä nuori neito vaatii päästä tapaamaan Poirotin - välittömästi. Kyseinen neito tarvitsee nimittäin kipeästi apua, sillä hän epäilee, että hän on saattanut tehdä murhan. Poirot ei kuitenkaan ehdi kuulla sen enempää, sillä tyttö pelästyy Poirotin varttunutta ikää ja katoaa yhtä nopeasti kuin saapuikin. Tapaus ei kuitenkaan jätä Poirotia rauhaan. Kuinka joku ei ole varma onko hän murhannut jonkun vai ei? Onneksi itsetuntoonsa särön saaneella Poirotilla on ystävänään salapoliisikirjailija Ariadne Oliver jolle purkaa tuntojaan. Sattumalta rouva Oliverilla saattaakin olla vastaus siihen kuka tämä mystinen Poirotin aamurauhaa häirinnyt neiti voisi olla.
Tyttö on Norma Restarick. Hänen hyvin varakas isänsä on palannut 15 vuoden jälkeen Afrikasta takaisin Englantiin tyttärensä luo uusi nuori ja vaalea vaimo mukanaan. Onpa kartanolla jopa puhuttu, että Norma saattaisi olla sekaantunut tuoreelle äitipuolelleen ilmenneisiin mystisiin vatsaoireisiin. Tämä säikky tyttö on todellinen suvun musta lammas eikä hänen seurustelukumppaninsakaan, boheemi maalarirenttu David, tee vaikutusta. Norma onkin muuttanut pois Lontooseen asuakseen kolmantena tyttönä isänsä sihteerin ja tämän ystävättären kanssa. Nyt Norma on kuitenkin kadonnut. Mitä on tapahtunut? Onko Norma vaarassa vai vaaraksi muille? Entä missä ihmeessä luuraa se murha, josta hän tuli puhuneeksi Poirotille? Kaikki ei tunnu olevan kohdillaan, joten vainukoiramme lähtee jälleen selvittämään tapahtumia aina yhtä innokkaan rouva Oliverin avustuksella.
' "Kyllä. Rouva on kaunis. Paljon nuorempi kuin mies. Upea kullanvaalea tukka. Mies on toista kertaa naimisissa. Tytär on sen ensimmäisen vaimon lapsi. Sitten siellä oli vielä setä, oikea muinaismuisto. Melkein kuuro. Mutta hyvin ansioitunut herra, arvonimiä pitkä rimpsu. Amiraali tai lentomarsalkka tai jokin sellainen. Ja astronomi hän on myös, ainakin näin ison tähtikaukoputken sojottavan katon läpi. Vaikka voihan se olla pelkkä harraste. Sitten oli vielä ulkomaalainen neiti, joka hyöri vanhan herran ympärillä. Saattelee häntä Lontoossa, katsoo ettei hän jää auton alle. Hyvin sievä tyttö."
Poirot seuloi mielessään rouva Oliverin kertomia asioita tuntien itsensä jonkinlaiseksi tietokoneeksi. '
s. 18
Hauskaa kuinka vuosikymmen tuppaa näkymään joissakin Christiessä vahvasti. Tällä kertaa iäkäs herrasmiehemme Poirot ei voi kuin kauhistella nykynuorisoa, joka ilmeisesti hippiliikkeen vahvistuessa oli omaksunut boheemin elämänasenteen huumausaineita käytellen ja ulkoasunsa siisteyden laiminlyöden. Myös rouva Oliver liittyi mukaan päivittelemään miesten pitkiä hiuksia ja tyttöjen minismaattisia hameita. Aika erilainen oli siis meno verrattuna Christien alkupään tuotantoon, jossa on vielä vahvemmin näkyvissä perinteikkäät arvot ja kartano miljööt. Oikeastaan on hämmentävää, miten Poirot on vuodesta toiseen kuvattu eläkeikää lähenteleväksi sillä kuitenkin vuosikymmenet vain vilahtavat silmissä (saapuihan hän Englantiin ensimmäisen maailmansodan jälkeen). Ei siis ihme, että Poirot vaikutti vanhalta! Mutta tähän sivuseikkaan ei kannata liiaksi takertua. Tärkeintä on että Poirotin aivosolut toimivat yhtä vinhaan kuin aina ennenkin.
Oikeastaan tämä on jo toinen Christie lähiaikoina, jossa tehty rikos on epäselvä. Samoin kuin Neiti Marple koston jumalatterena teoksessa niin myös tässä iso osa juonesta meni siihen, että koitetaan selvittää mitä rikosta tässä edes pitäisi selvittää. En ole varma onko tämä lähestymistapa kauheasti mieleeni, sillä jotenkin se tuntuu hajottavan kerronnan pakkaa liiaksi. Christie on ehdottomasti parhaimmillaan kuvaillessaan suljetun tilan mysteereitä, joissa on selkeät raamit ja epäiltyjen joukko. Noh ainakin tämä tarjosi hiukan vaihtelua Poirotien perus juonenkulkuun, vaikka jättikin ehkä vaikutelman, että kokonaisuus ei ollut aivan niin hiottu kuin Christiet tyypillisesti. Osan juonen punoksista pystyi nimittäin arvaamaan jo hyvässä vaiheessa, mutta onneksi Christiellä on kuitenkin tapana säästää muutama yllätys twisti aivan loppuhuipennukseen. Eli jälleen kerran Christie onnistui vetämään pidemmän korren arvuutteluihini nähden. Kolmas tyttö on siis mukavaa välipalaa, mutta ei yllä lähellekään Christien parhaimmiston joukkoon.
Tähdet: 3 / 5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti