Sarja: Grishaversumi #2
Kirjoittaja: Leigh Bardugo, suomentanut Meri Kapari
Lukija: Anna-Riikka Rajanen
Julkaisija: Aula & Co
Julkaisija: Aula & Co
Julkaisuvuosi: 2013, suomennos ja äänikirja 2020
Kesto: 12h 22min
Mistä: Kirjastosta
Saarto ja myrsky jatkaa siitä mihin sarjan avausosa Varjo ja riipus jäi. Orvosta ja epävarmasta Alinasta on nyt kuoriutunut erityinen grisha. Hänellä on nimittäin kyky kutsua aurinkoa. Ainoana laatuaan. Siten vain hän voi pelastaa Ravkan sitä halkovalta kammottavalta sysikuilulta sekä grishoista mahtavimmalta Varjolta, jonka kunnianhimolla ei ole rajaa. Ravkassa nouseekin Auringonkutsujaa palvova kultti, joka ripustaa uskonsa sancta Alinaan. Alina on kuitenkin paennut lapsuudenystävänsä jäljittäjä Malin kanssa meren yli. He pääsivät luiskahtamaan Varjon käsistä vain juuri ja juuri hengissä ja maksoivat siitä kalliin hinnan. Minkälainen vain vapaus on silti parempi kuin vaihtoehto orjuutena Varjon ikeen alla.
Uusi alku ei kuitenkaan kestä kauaa. Varjon joukkiot löytävät heidät ja alkaa matka kohti hyisiä meriä. Siellä nimittäin elää huhujen mukaan tarunomainen meripiisku - hirven kaltainen mahtava vahvistaja. Heitä kyyditsee tällä matkalla pelätty kaappari Sturmhond, joka tarjoaa palveluksiaan aina eniten maksavalle. Hänellä vain on myös omat suunnitelmansa suuren Auringonkutsujan varalle. Alina päätyykin tilanteeseen, jossa hänen on valittava rakastamansa maan ja miehen väliltä. Vain kultivoimalla voimaansa ja keräämällä vahvistajia hänestä voi tulla vastus Varjolle. Toisaalta mitä syvemmälle Alina uppoaa voimaansa, sitä kauemmas hän Malista lipuu. Voimalla, niin kuin vallallakin, on nimittäin tapana korruptoida kenet tahansa - sitä haluaa nimittäin aina lisää.
Kuuntelin juuri Bardugon loistavan ensimmäisen aikuisille suunnatun fantasiaelementein höystetyn romaanin Salatun tiedon seura. Koska sille on jatkoa luvassa vasta keväällä, päätin jatkaa hänen aiemman tuotantonsa parissa. Varjo ja riipus oli ollut mielestäni ihan hyvä YA-fantasia, mutta jonkin verran kliseinen nuoren tytön kasvukertomus tuntemattomuudesta kaiken pelastajaksi, kunhan hän löytää itsensä ja sisäisen valonsa. Teoksen hohtoa varmasti myös söi se, että olin katsonut siitä tehdyn sarjan ennen lukemista, joten yllätyksiä ei ollut kovasti luvassa. Nyt kuitenkin Bardugon toinen teos ohjasi minut jälleen takaisin tämänkin sarjan pariin ja hyvä niin!
Siinä missä sarjan aloitus kärvisteli vielä kliseiden ympärillä, tämä toinen osa löysi enempi omia uomia. Oli viihdyttävää nähdä, kuinka päähenkilökin joutui painimaan erilaisten voimaa koskevien kysymysten äärellä eikä politiikka suinkaan ole niin helppoa kuin voisi luulla. Hovin kiemuroissa ei siis ollut helppoa suhmuroida, vaikka eräs prinssi olikin aivan mahtava kameleontti ja tasapainottelija tällä saralla. Paljon huumoria olikin luvassa hänen taholtaan. Oikeastaan suurin kärvistelyjen aiheuttaja minulle olikin tuo ah niin Alinan mielestä täydellinen Mal, jonka arvoinen hän ei koskaan voisi olla. Itse pidän Malia varsin tylsänä hahmona ja ikuisen rakkauden traagisuus ei vain jaksanut oikein kiinnostaa.
Kokonaisuutena Saarto ja myrsky oli kuitenkin jo varsin kiinnostava teos, joka piti otteessaan. Bardugon luoma maailma samovaareineen on kiehtova ja uudet hahmot toivat mukavia raikkaita tuulia. Oikein odotin jälleen seuraavaa sopivaa kuunteluhetkeä, ja uskon, että trilogian päätösosa taitaa päätyä kuuntelulistalleni varsin pian. Sen verran herkulliseen tilanteeseen Bardugo on kietonut hahmonsa, että loppua ei voi kuin odottaa innolla.
Tähdet: 4 / 5
Muut sarjasta lukemani osat:
Muualla luettu: Kirjoihin kadonnut ja Yksi luku vielä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti