Oikeudenmukaisuus - Michael J. Sandel

Kirjan nimi: Oikeudenmukaisuus (Justice. What's the Right Thing to Do?)

Kirjoittaja: Michael J. Sandel, suomentanut Anni Lassila, Janne Luotola, Petja Pelli ja Juha Sainio

Kustantaja: HS kirjat

Julkaisuvuosi: 2009, suomennos 2012

Sivumäärä: 303

Mistä: Kirjastosta

 

' Voisiko toisen tappaminen olla joskus oikeutettua?

Pitäisikö ihmisen vapaudella olla rajat?

Onko valehteleminen aina väärin?

Onko vapaat markkinat reilut? ' 

Takakansi

Michael J. Sandel on poliittisen filosofian professori Harvardin yliopistosta. Hän sai ajatuksen tämän teoksen kirjoittamisesta oikeudenmukaisuutta käsittelevällä kurssillaan. Filosofian hienoushan piilee siinä, että väittely on loputon eikä yksiselitteistä vastausta useinkaan ole tarjolla. Jos siis takakannen kysymykset herättivät kiinnostuksen niin niitä ja monia muita nykyajan polttavia kysymyksiä puidaan teoksen sivuilla eri oikeudenmukaisuus filosofien oppien kanteilta. Niin positiivinen syrjintä, elinkauppa, abortti, armeija kuin tasa-arvoinen avioliittolaki saavat oman osansa toimiessaan esimerkkeinä kysymyksistä joita pyöritellään, ja yllättäen yleiset perustelut eivät olekaan usein tyydyttäviä filosofisen pohdiskelun kannalta.

Oikeudenmukaisuutta käsitellään viiden pääopin kannalta. Ensimmäisenä esitellään Utilitarismi eli kokonaisvaltaisen hyödyn maksimointi eli kaikki toimet on arvotettavissa sen tuoman mielihyvän ja onnellisuuden summana vähennettynä sen tuottama kärsimys. Kuulostaako hyvältä? Huonompi juttu vain jos olisit se nälkiintynyt lapsi kellarissa jonka kärsimys painaisi vähemmän kuin koko kylän hyvinvointi, mikäli se olisi tuosta teosta kiinni. Seuraavaksi hypätäänkin toiseen ääripäähän eli libertarismiin, jossa ihmiset ovat vapaita tekemään mitä itse haluavat, kunhan se ei vahingoita muita. Valtiolla ei siis ole varaa tulla sanelemaan väliin mikä on oikein. 

 

Tästä Sandel jatkaa filosofista matkaansa henkilöityneempiin oppeihin. Immanuel Kant esimerkiksi arvotti vain vaikutinta tekojen takana eli hyväkin teko on väärin, mikäli sen takana on korruptoitunut vaikutin. John Rawls puolestaan veti tasa-arvon puolesta puhumisen hyvinkin pitkälle. Sitten lopuksi vielä koukattiin antiikin Kreikkaan, jossa Aristoteles käskisi aina kysymään kunkin asian telosta ja sen pohjalta tekemään päätöksiä mitä kukin ansaitsee. Esimerkkinä viulun telos on tulla soitetuksi ja siten tämä rajallinen resurssi tulisi jakaa ei rikkaimmille vaan parhaille soittajille, sillä vain siten viulu voi toteuttaa telostaan parhaalla mahdollisella tavalla.

 

' Vielä vaativampi on muinaisten ja nykyisten poliittisten filosofien seura. He ovat pohtineet perusteellisesti ja usein radikaalein ja yllättävin tavoin kansalaisten elämään vaikuttavia seikkoja - oikeudenmukaisuutta ja oikeuksia, velvoitteita ja suostumusta, kunniaa ja hyvettä sekä moraalia ja oikeutta. Aristoteles, Immanuel Kant, John Stuart Mill ja John Rawls esiintyvät näillä sivuilla, mutta eivät kronologisessa järjestyksessä. Tämä kirja ei ole aatehistoriaa vaan matka moraaliseen ja poliittiseen pohdiskeluun.'

s. 37 

 

Olen viime aikoina katsonut Netflixistä komediasarjaa The Good Place, jossa päähenkilö on erehdyksen vuoksi päässyt kuolemansa jälkeen paratiisiin, vaikka hänen tekojensa pisteet elinaikana olisivat johdattaneet hänet helvettiin. Paratiisissa etiikan professori pyrkii auttamaan päähenkilöä kehittymään paremmaksi ihmiseksi, jotta tämä voisi jäädä hyvään paikkaan. Näillä sarjan etiikan oppitunneilla sivuttiinkin useaan otteeseen Sandelinkin teoksessa käsiteltyjä opinsuuntia, ja osittain juuri tämän sarjan innostamana tartuinkin tähän oikeudenmukaisuutta käsittelevään filosofiseen teokseen. Hauskana sattumana on myös mainittava, että sama raitiovainu vertaus siitä ajaisiko viiden vai yhden ihmisen yli mikäli jarrut olisivat rikki tietyin muuttujin tuli vastaan peräkkäisinä päivinä ensin kirjassa ja sitten sarjan parissa. Filosofista pohdintaa on siis tullut jokaisesta suunnasta vastaan.

Enimmäkseen Sandel siis esittelee teoksessaan merkittäviä oikeudenmukaisuuden filosofisia opinsuuntia. Hän käsittelee yhtä aluetta kerrallaan esitellen opin, kertoen vastaväitteitä sille ja sitten vielä avaamalla miten tämän opin kannattajat vastaisivat näihin kritiikkeihin. Tämä rakenne toimi varsin hyvin, mutta kun päästiin Rawlsin oppeihin ei tarvinnut enää olla Sherlock Holmes tietääkseen minkä koulukunnan kannattaja Sandel itse on. Luonnollisesti Yhdysvaltojen epätasa-arvoisessa yhteiskunnassa Rawlsin tasa-arvon ylistykset voivat kuulostaa pelastukselta, mutta noin pitkälle vietynä se kyllä veisi samalla kannustimet ja motivaatiot tehdä yhtään mitään käytännön maailmassa. Vaikka meillä Suomessakin on omat ongelmamme, niin siitä huolimatta näitä eri teorioita ja Yhdysvaltojen esimerkkejä lukiessa vahvistui kyllä ajatukseni siitä, että kyllä aika hyvässä maassa tässä joka tapauksessa eletään.

Koenkin siis, että teoksen parasta antia olivat noiden eri filosofisten ajatussuuntien esittelyt ja niissä käytetyt konkreettiset esimerkit aina kohdunvuokrauksesta kansalaisvelvollisuuksiin. Lukiessa huomasinkin, että kun Sandel toi uuden opin näyttämölle sitä helposti rupesi nyökkäilemään mukana, että kyllä tuohan kuulostaa reilulta tavalta hoitaa asiat. Sitten siirrytäänkin jo seuraavaan oppiin ja taas sama toistuu, vaikka näiden oppien ajatusmallit olisivat jopa ristiriidassa keskenään. Hyvää argumentaatiota ja pohdintaa Sandelin teos siis herätteli. Olinkin siis harmissani, kun loppua kohden Sandel rupesi ainakin minuun makuuni tuomaan liiaksikin esiin omia näkemyksiään ja puskemaan näitä oikeudenmukaisuuden standardeja lukijalle. Oma lukuintoni ainakin rupesi hiipumaan tästä hyvinkin nopeasti. Teos jätti siis loppujen lopuksi hiukan ristiriitaiset fiilikset, mutta mikäli haluaa pohtia pintaa syvemmältä oikeudenmukaisuuden polttavia kysymyksiä, tästä voi saada hyvän helppolukuisen filosofisen startin oman ajattelunsa tuoksi.

Tähdet: 3.5 / 5