Säätiö - Isaac Asimov

Kirjan nimi: Säätiö (Foundation)

Sarja: Säätiö #1
Kirjoittaja: Isaac Asimov, suomentanut Tuulikki Lahti
Kustantaja: Wsoy

Julkaisuvuosi: 1951, suomennos 1986

Sivumäärä: 253

Mistä: Kirjastosta

' Hän huoahti äänekkäästi ja tajusi olevansa Trantorissa, planeetalla, joka oli Linnunradan keskus ja ihmisrodun ydinmaailma. Sen heikkouksista hänellä ei ollut aavistustakaan. Hän ei nähnyt ruoka-alusten saapumista eikä tiennyt arasta kaulalaskimosta, joka yhdisti neljäkymmentä miljardia trantorilaista muuhun Linnunrataan. Hän tiedosti ainoastaan ihmisen uljaimman aikaansaannoksen, maailman, joka oli alistettu täydelleen ja suorastaan säälimättömän perusteellisesti ihmiskunnan palvelukseen. '

s. 17

Gaal on nuori maalaispoika, joka on matkalla suuren Imperiumin mahtavaan hallintokeskukseen Trantoriin. Hän on päässyt osaksi psykohistorioitsija Hari Seldonin tutkijaryhmää matemaatikkona. Kaikki ei kuitenkaan suju täysin suunnitelmien mukaan, sillä niin Gaal kuin Seldon joutuvat pidätetyiksi alta aikayksikön. Seldonin projekti on nimittäin vaarallinen. Se ennustaa Trantorin ja koko Imperiumin romahtamista viidensadanvuoden päästä! Matemaattisen mallinnuksen mukaan mitään ei ole enää tehtävissä vaan tuho on väistämätön. Tätä Imperiumin loiston hiipumista seuraisi 30.000 vuotta periferiaa - pimeää aikakautta. 

 

Seldon on kuitenkin perustanut organisaation, jonka toiminnan avulla voitaisiin tämä pimeä aika rajata vain vaivaiseen tuhanteen vuoteen. Tavoitteena on perustaa kaksi Säätiötä Linnunradan eri laidoille. Tuolla kaukana Imperiumin vallan alta he ehkä pystyisivät säilyttämään jotakin siitä tieteestä ja tietoudesta mitä Imperiumissa on onnistuttu saavuttamaan 12.000 vuoden aikana. Tämäkään ei ole kuitenkaan ongelmaton tie, sillä sen toteuttajat eivät saa olla liian tietoisia tulevaisuuden vaiheista. Vuosien saatossa Säätiö tuleekin kohtaamaan monia (Seldoninkin ennustamia) sen olemassaoloa uhkaavia kriisejä. Toisaalta vain näiden kriisien avulla yhteiskunta voi ruveta kehittymään oikeaan suuntaan kohti uutta valon aikaa.

 

' Vihdoin viimein Seldon lopetti. "Tällainen Trantor on viiden vuosisadan kuluttua. Kuinka te sen tulkitsette? No?" Hän kallisti odottavasti päätään.

Gaal ihmetteli epäuskoisena: "Täydellinen tuho! Mutta - mutta sehän on mahdotonta. Eihän Trantor ole koskaan ollut -"

Seldonista uhkui sellaisen ihmisen intomieli, joka oli vanhentunut vain ruumiillisesti. "No, no. Näittehän, kuinka tulokseen päädyttiin. Ilmaiskaa se sanoin ja unohtakaa merkkikieli vähäksi aikaa."

Gaal selitti: "Sitä mukaa kun Trantor erikoistuu, sen asema tulee uhatummaksi ja puolustuskyky heikkenee. Mitä enemmän sen merkitys Imperiumin hallintokeskuksena kasvaa, sitä innokkaammin sitä tavoitellaan. Kun keisarillinen perimysjärjestys muuttuu epäselvemmäksi ja mahtisukujen väliset vihamielisyydet kärjistyvät, yhteiskunnallinen vastuuntunto katoaa. "

s. 22

Asimovin luoma maailma on kiehtova. Se on samalla niin tuttu mutta silti vieras. Ainakin vahvoja kaikuja on menneisyyteen, kun Imperiumin mahtavaa voimaa ja seuraavaa taantumuksen aikaa vertaa Rooman valtaan ja sen tuhoa seuranneeseen Keskiaikaan. Toisaalta myös nykyaikana on nähtävissä joitakin näitä piirteitä, joita Seldon on listannut Trantorin tuhon askeliksi. Hallinto oli liian keskittynyt. Eri alueiden erikoistuminen oli viety äärimmilleen tehden valtioista hauraita häiriöille ja erityisesti kaupunkiplaneetoista täysin riippuvaisia ulkopuolisesta tuotannosta kaiken, mukaan luettuna ruuan suhteen. Planeetoilla ei ollut enää kykyä selvitä omillaan, tehden Imperiumista vain tikittävän aikapommin. Myös tiede menetti otteensa, kun luotettiin sokeasti auktoriteetteihin ja vanhoihin vallassa oleviin olettamiin, mutta mitään ei enää innovatiivisesti tutkittu ja selvitetty. 

 

Säätiö saikin minut lukija ajattelemaan paljon. Henkilöt eivät ole tässä kovin syväluotaavia, sillä teos koostuu pikemminkin viidestä erillisestä novellista. Jokaisessa novellissa on aina omat kriisinsä ja uudet vallassa pitäjät niitä ratkaisemassa, sillä ajassa hypitään paljon, kun Säätiön menoa kuvataan. Nämä novellit olivat kuitenkin hyvin nerokkaita sisältäen jokainen omat twistinsä, miten säätiö ja yhteiskunta kehittyi. Se ravisteli ajattelemaan yhteiskunnan menoa, sen hitaan rappeutumisen mahdollisuuksia ja myös mitkä ovat niitä keskeisiä asioita, joiden varaan ruveta rakentamaan uutta. Ovatko kenties uskonto tai kauppa oleellisia hallinnan välineitä?

Luin vastikään toisen scifin klassikon Herbertin Dyynin, johon lumouduin täysin. Tuo seuraava osa oli kuitenkin vielä siskoni miesystävällä lainassa, joten tarvitsin jotakin muuta taltuttamaan noussutta scifi kuumettani. Dyyni sisälsi vahvana niin tuon yhteiskunnallisen aspektin, joka stimuloi ajattelemaan, kuin sen lisäksi kokonaiset henkilöhahmot, jotka veivät kerrontaa eteenpäin. Asimovin Säätiö ei vain voinut pärjätä tässä vertailussa. Jäin kaipaamaan juuri sitä syvyyttä henkilöihin ja pidempää pohjustusta Seldonin psykohistorian prosesseista ja ennustuksista. Tarina jäi aivan kuin kesken, kun jo hypättiinkin 50-vuotta eteenpäin Säätiön ensimmäiseen kriisiin aikaan jälkeen Seldonin. Toisaalta Säätiön vaiheet eivät saavuttaneet vielä lähellekään uutta sivistyksen aikaa, joten minulle jäi himo tarttua sarjan muihinkin osiin, jotta saisin tietää mihin suuntaan kehitys ja tulevaisuuden selkkaukset vievätkään Säätiötä.

Tähdet: 3.5 / 5

 

Muualla luettua: Oksan hyllyltä, Aamuvirkku yksisarvinen ja Kirjaurakka