Seleesian näkijä - Erika Vik

Kirjan nimi: Seleesian näkijä

Sarja: Kaksosauringot #2
Kirjoittaja: Erika Vik

Kustantaja: Gummerus

Julkaisuvuosi: 2017

Sivumäärä: 613

Mistä: Kirjastosta

 

' Tyttö saattaa olla tuhomme tai pelastuksemme. Hän seisoo tämän myllerryksen myrskynsilmässä eikä vielä osaa kertoa meille miksi, sillä lumous peittää hänen muistonsa.

En ole varma, voiko hän todella olla ihminen. 

Joku etsii häntä, ja uskon sen olevan murhaajani. Kammottavat näkyni päättyvät mustien siipien havinaan. Nuo siivet piiskaavat kasvojani ja pimentävät taivaani.

Pyydän, auttakaa häntä! Joku on tulossa '

s. 191

 

Aleia on nuori nainen, jonka sisällä on lumous. Vaikka hän on ihminen, pystyy hän aistimaan eri elementtejä hallitsevien seleesien tavoin varjomaailmaa vaivaavat huonot tuulet sekä seleesien pulssit. Aleia ei kuitenkaan muista mitään, joten kellään ei ole selvyyttä miten hän ihmisenä kykenee tähän. Kaksosauringot trilogian toisessa osassa jatketaankin siitä mihin Hän sanoi nimekseen Aleia:ssa jäätiin. Aleia ja Corildon ovat jättäneet mantereen taakseen ja laivamatkalla kohti Seleesian saarta. Heidän toivonsa on, että seleesioiden Seuran näkijät pystyisivät auttamaan Aleiaa taas muistamaan.

 

Aleian muistin palauttaminen ei ole kuitenkaan seleesien ainut tavoite. Seleesioita on ruvennut vaivaamaan mystiset huonot tuulet, jotka voivat pahimmillaan estää seleesioiden yhteyden mahtiin ja pysäyttää heidän pulssinsa. Aleia tuntuukin olevan kaiken keskiössä, mutta kysymys kuuluukin, onko Aleia avain ymmärtämään ja pysäyttämään huonot tuulet vai onko hän oikeasti täydellinen näennäisen viaton Troijan hevonen. Huonojen tuulten lisäksi on myös ruvennut kuulumaan puheita kammottavien tulilintujen paluusta. Yli 500 vuotta sitten tulilinnut ja seleesit kävivät veristä sotaa. Eivät kai nuo ajat vain ole palaamassa takaisin? Aleialla on myös kannoillaan tahoja, jotka eivät pelkää käyttää kaikkia keinoja saadakseen Aleian takaisin käsiinsä.

 

' Enemmän kuin koskaan aikaisemmin hän tunsi seisovansa kahden täysin erilaisen maailman välisellä rajalla. Vasta tässä hetkessä tunne kirkastui hänelle ristiriitana, jota hän ei ollut aikaisemmin tullut ajatelleeksi, vaikka se oli niin ilmeinen. Tai ehkä juuri siksi.

Hän oli ihminen. Ja hän oli takertunut lumouksen verkkoon, joka kiskoi häntä vastakkaiseen suuntaan. Kohti seleesien maailmaa.

Aleia tunsi, kuinka nuo kaksi maailmaa alkoivat liukua vastakkaisiin suuntiin hänen jalkojensa alla. Hän pelkäsi, että vielä kerran railo kasvaisi niin syväksi ja leveäksi, että hänen olisi valittava puolensa pysyäkseen hengissä. '

s. 216-217 

 

Ah olen täysin rakastunut tähän kotimaiseen fantasiasarjaan! Tuo hiukan steampunk tyylinen fantasiamaailma on hienosti rakennettu ja mukavaa vaihtelua perinteisille fantasiamiljöille, joita on tässä tullut lueskeltua. Ensimmäisen osan kanssa ainut tuskastumisen aiheeni oli, kun asioita ei paljastettu malttamattomalle mielelleni tarpeeksi nopeasti, sillä halusin niin kovasti ymmärtää tuota maailmaa. Nyt onneksi pelkän matkanteon sijasta päästiinkin tekemään tuo syväsukellus mitä olin odottanut. Vik tarjoili paljon vastauksia ja syvyyttä tuohon kehittämäänsä rikkaaseen maailmaan, vaikka vielä jäikin paljon asioita viimeiseenkin osaan pitämään jännitystä yllä. Olinkin aivan naulittuna tuon tarinan kyydissä oppimassa lisää seleeseistä, heidän yhteiskunnastaan ja pulssistaan sekä myös Corildonin historiasta. 

 

Corildonin perheenjäsenet olivat mainio lisä sarjan hahmogalleriaan. Voi pikkusisko Tigrania, joka ei aivan istu ylhäisen seleesittären femiinisiin saappaisiin. Oli myös kiehtovaa seurata eri elementtejä toiminnassa ja kuinka ne näkyivät henkilöissä myös monin tavoin. Tuli oli vahva ja räiskyvä. Näkijät taas voivat syväsukeltaa mielen syövereihin. Kiehtovasti Aleian tilasta saa samanaikaisesti otetta, mutta lumouksen mystinen verho pitää silti tiukasti otteessaan.

Olin lainannut tämän teoksen jo viime vuoden puolella, mutta jostain syystä en tullut tarttuneeksi siihen, vaikka kansikuvataide onkin taidokasta ja vetoavaa. Nyt vuoden vaihtuessa päätin siivota viime vuoden lainakirjat niin että uusi vuosi voisi alkaa puhtaalta pöydältä. Tulin siis viimein tarttuneeksi tähän teokseen ja en voi muuta kuin ihmetellä, miten olin onnistunut unohtamaan sen hyllyyn! Vikin kirjoittama tarina todella imaisee mukaansa vahvasti omanlaiseensa ihmeelliseen maailmaan. Jokin myös noissa jäyhissä ja mystisissä miessankareissa on myös niin vastustamatonta. Vastikään sain nauttia Sapkowskin Noituri-sarjan Geraltista ja nyt Vikin Corildonista. Näistä kahdesta valkohiuksisesta arvoituksellisesta miehestä Corildon saattaa jopa vetää pidemmän korren. Suosittelenkin siis lämpimästi tutustumaan tähän kotimaiseen fantasiasarjaan, mikäli se on minun tavoin mennyt ohi ilmestyessään.

Tähdet: 4.5 / 5

 

Muut sarjasta lukemani osat:

1. Hän sanoi nimekseen Aleia

 

Muualla luettu: Kirjoihin kadonnut, Yöpöydän kirjat, Musteen jäljet, Kirjaluotsi, Oksan hyllyltä, Kirjojen pyörteissä, Pauline Von Dahl, Aamusta yöhön..., Mustetta paperilla, Eniten minua kiinnostaa tie, Siniset helmet ja Kirjojen keskellä