Haltiain verta - Andrzej Sapkowski

Kirjan nimi: Haltiain verta (Krew elfów)

Sarja: Noituri #3
Kirjoittaja: Andrzej Sapkowski, suomentanut Tapani Kärkkäinen
Kustantaja: Wsoy

Julkaisuvuosi: 1994, suomennos 2012

Sivumäärä: 358

Mistä: Kirjastosta

 

' Cintran prinsessa... Kohtalon lapsi... Vanhemman veren lapsi, haltiain verta. Geralt Rivialainen, Valkoinen susi, hänen kohtalonsa. '

s. 10-11 

 

Haltiain verta jatkaa Noituri (the Witcher) sarjan toisesta osasta Kohtalon miekasta tuttujen henkilöiden parissa. Meren takaa hyökänneet nilfgaardilaiset ovat vallanneet Cintran kaupungin. Ciri, nuori tyttö ja Cintran prinsessa, on juuri ja juuri päässyt pakoon. Koska Ciri on Yllätyksen lapsi, on kohtalo sitonut hänet yhteen noituri Geralt Rivialaiseen. Yhdessä he tekevät matkaa kohti hyvin piilotettua Kaer Morhenia, Noiturisiirtolaa. Noiturit ovat kuitenkin olleet jo pitkään halveksittuja mutantteja, joille maksetaan kyllä hirviöiden hävittämisestä, mutta muuten heillä ei ole asiaa ihmisten ilmoille. Ennen Noitureita koulutettiin Kaer Morhenissa, mutta nyt tuo aika on vain muisto enää. Noiturien siirtola on rauniot, jossa muutama yksittäinen noituri viettää talviaan.

 

Geraltilla on hyvät syynsä piilottaa Ciri maailmalta. Nilfgaardilaiset ovat vallanneet Cintran, mutta elossa oleva vahvat voimat omaava perijätär on heille riskitekijä. Monet haluavaisivatkin löytää tämän nuoren tytön myös mantereella. Erityisesti eräs velho Reince ei tunnu kaihtavan keinoja löytääkseen tämän ennustusten lapsen. Geralt aloittaakin Cirin noiturikoulutuksen Kaer Morhenissa. Kammottavat painajaiset ja taikuuden heräilyn oireet kuitenkin vaivaavat Ciriä, joten Geraltin on pyydettävä apua myös naispuolisilta luotettavilta velhotuttaviltaan Trissiltä ja Yenneferiltä. Koko maa on vajoamassa kaaokseen, kun jännitteet ihmisten ja epäihmisten (haltiat, kääpiöt, maahiset ym.) välillä kasvavat. Voiko Geraltkaan pysyä puolueettomana tässä tilanteessa?

 

' "Joskus sen oli tapahduttava", harmaahapsinen druidi julisti yhtäkkiä. "Sen oli tapahduttava. Olimme unohtaneet, että emme ole maailmassa yksin, emme ole maailman napa. Kuin limaisen lammen tyhmät, laiskat ja lihavat ruutanat emme uskoneet haukien olemassaoloon. Annoimme maailmamme limoittua, soistua ja tylsistyä. Katsokaa ympärillenne: kaikkialla rehottaa rikos ja synti, ahneus, voitonhimo, riita, epäsopu, tapainturmelus ja piittaamattomuus kaikista arvoista. Sen sijaan, että eläisimme niin kuin Luonto käskee, olemme alkaneet tuhota Luontoa. Ja mitä meille on jäänyt käteen? Sulatusuunien käryn turmeleva  ilma, teurastamoiden ja karvaamojen saastuttamat joet ja purot, järjettömästi hakatut metsät... Hah, jopa pyhän Bleobherisin elävään kaarnaan, katsokaa vaikka, aivan tuohon herra runoilijan pään yläpuolelle, on linkkuveitsellä kaiverrettu ruma sana. Ja kaiken lisäksi se on kaiverrettu väärin. Tekijä ei siis ole ollut vain vandaali vaan myös oppimaton, kirjoitustaidoton. Mitä enää ihmettelette? Kaiken oli pakko päättyä huonosti..." '

s. 23-24  

 

Haltian verta on ensimmäinen Noituri-sarjan täysiverinen romaani. Kaksi edellistä osaa ovat olleet enemmänkin novellikokoelmia, joissa noituri Geralt on seikkaillut. Nyt päästiinkin syventämään uudella tasolla päähenkilöitämme ja tuota kohtaloa, joka kuljettaa heitä ympäriinsä. Erityisenä lisänä tuli myös tuo maailman yhteiskunnallisten jännitteiden kuvaukset. Tuota maailmaa hallitsivat ennen kääpiöt ja haltiat kunnes ihminen saapui ja valtasi alan. Nyt epäihmiset ovat viimein saamassa tarpeekseen toisen luokan kansalaisen asemastaan. On aika nousta kapinaan ja aloittaa sissisota. Sapkowski tuokin hienosti esille kuinka väestön jaottelu luo epäluuloja toinen toisiaan kohtaan, kunnes ne sopivalla sytykkeellä leimahtavat liekkeihin. Vastakkain on myös lajien lisäksi vahvasti tapa elää: ihmisten 'edistykselliset' keskiaikaiset kaupungit vastaan epäihmisten luonnonmukaisempi elintapa, joka on joutunut ahtaalle ihmisten toimien takia. Olin hyvin positiivisesti yllättynyt, että Sapkowski oli upottanut tällaisia tärkeitä yhteiskunnallisia asioita teokseensa.

 

Ei pidä kuitenkaan ymmärtää väärin, Noituri-sarja on silti edelleen hyvin vahvasti fantasiaseikkailu, jossa sattuu ja tapahtuu. Oli kiehtovaa päästä seuraamaan ja kuulemaan lisää noiturien vaativasta ja monien hengenkin vievästä rankasta koulutuksesta. Ei kuka tahansa pystyisikään noiturien vaativiin hirviöjahteihin ja taisteluihin. Tämän lisäksi raotettiin myös verhoa velhojen koulutuksen oppeihin kuten luonnon tarjoamien energioiden hyödynnykseen. Lukijana sainkin siis oikein tuplaten hyvää, sillä jostain syystä tällaiset koulutuskuvaukset erilaissa teoksissa kiehtovat minua suuresti.

Luonnollisesti kun on tullut näin paljon lisää sisältöä ja juonta sivuille on se myös jostain pois. Aiemmissa osissa kuvattiin mitä herkullisimmin lukuisia erilaisia hirviöitä ja mutantteja, joita Geralt kohtasi matkoillaan, mutta nyt näille mitä mielikuvituksellisille otuksille ei oikein jäänyt tilaa. Ymmärrän tämän, mutta silti jäin kaipaamaan noita osioita, sillä rakastan sitä kun pääsee venyttämään oman mielikuvituksen rajoja. Hämmentävää kyllä Haltiain verta ei myöskään sisältänyt minkäänlaista karttaa kuten yleensä fantasiakirjallisuudessa. Tämä teki hiukan haastavaksi seurata eri maiden hallitsijoiden strategisia asemoita ja suunnitelmia ja olin näissä osioissa aika pitkälti pyörältä päästäni. Hassua kuinka ennen en olekaan tajunnut kuinka paljon tuo kartta oikeasti auttaakaan uuteen maailmaan uppoutumisessa. 

 

Kokonaisuutena Haltiain verta on kuitenkin varsin onnistunut teos. Ahh voisin vain nautiskella noista dialogeista ja Sapkowskin kuivasta huumorista. Sapkowski taitaa edelleen tuon terävän sanailun, josta ei puutu särmää. Tässä fantasiasarjassa ei myöskään tarvitse pelätä liian mustavalkoisia asetelmia. Sapkowski on luonut maailman ja henkilöt, jotka koostuvat hyvin vahvasti erilaisista harmaan sävyistä. Onkin mielenkiintoista nähdä mihin suuntaan tarina seuraavaksi etenee. Konflikteilta tuskin ainakaan vältytään...

Tähdet: 4 / 5

 

Muut sarjasta lukemani osat:

1. Viimeinen toivomus

2. Kohtalon miekka

 

Muualla luettu: Kirjojen pyörteissä, Kirjamielellä, Krooninen äly, Taikakirjaimet, Puolisilmä, Kirjojen rakastaja, Morren kirjablogi ja Booking it some more