Kustantaja: Karttakeskus
Julkaisuvuosi: 2019
Sivumäärä: 189
Mistä: Kirjastosta
' Kokemuksesta voin vakuuttaa, että jos kaupungissa on tekemistä, maalla sitä vasta riittääkin. Aina kaikki ei suju kuten Strömsössä - maalla asuminen saattaa olla myös haastavaa. Talonmies ei tee lumitöitä, jäistä mäkeä ei pääse ylös edes nelivedolla, sähköt ovat poikki muutaman päivän, tai ilvekset raatelevat lampaat hengiltä. Yksikään päivä ei ole samankaltainen, ja siinä maalla asumisen hienous piileekin. Lisäksi nykyään etätyö on muotia. Minä ainakin kirjoitan artikkeleita mieluummin aurinkoisella mökkiverannalla kuin hikisessä kerrostalokaksiossa.
Valinta on sinun, ja tämä kirja saattaa auttaa päätöksenteossa. Jos sinulla on mahdollisuus, vapauta sisäinen seikkailijasi - muuta maalle asumaan. '
s. 7
Juha Jormanainen on Pieksämäeltä alkujaan kotoisin, jonka jälkeen koitti pitkälliset ajat Helsingissä ja Pääkaupunkiseudulla. Jossain kohtaan kuvioihin tuli kuitenkin nainen ja pian Jormanainen löysikin itsensä, parin pienen mutkan kautta, hyvinkin maalta Tervosta. Tähän teokseen hän on koonnut oppinsa ja huomionsa, mitä maallemuuttajien olisi hyvä tietää ja ottaa huomioon ennen tähän mahtavaan seikkailuun ryhtymistä.
Teoksessa pohditaan miksi maalle olisi hyvä muuttaa (mm. puhdas ruoka ja asioiden sujuminen) sekä pintapuolisesti mitä olisi hyvä huomioida tulevasta kodista ennen kuin lähdetään allekirjoittamaan kauppapapereita - eihän kukaan halua ikäviä yllätyksiä. Sitten pohditaan mitäs ne jokamiehenoikeudet sallivatkaan ja mitä eivät. Malla asumisessa on myös hyvä huomioida, että talon kanssa olet sitten itse vastuussa monista asioista, joita ei välttämättä tule edes ajatelleeksi kaupungissa. On myös hyvä varautua pahimpaan ja opetella käyttämään muun muassa kiristyssidettä. Se voi pelastaa oikeasti henkesi. Sitten esitellään kalastus- ja metsästysmahdollisuuksia osana maaseudun eloa. Erilaiset eläimet, kukkien kasvatukset ja sienestys käydään myös läpi.
' Mutta maallemuuttajilla on kovin ruusuinen ja romantisoitu mielikuva eläimistä. Haaveillaan niityllä käyskentelevistä lampaista, kukosta, joka kiekumisellaan herättää aamuisin, ja hurjimmillaan hevosesta, jolla pääsee ratsastamaan maastoon. Valitettavasti näin oli minulla ja Piritallakin silloin aikoinaan. Miksi kukaan ei varoittanut meitä lampaista, myskisorsista, kanoista ja sonnivasikoista?
Varoittanut siitä, mitä niiden hoitaminen vaatii, paljonko se maksaa (järkyttävän paljon), miten ne rajoittavat vapaa-aikaasi ja miten elukat saadaan syksyllä pakkasen uumeniin. Hyvä lukija, ota seuraavat tositarinat äärimmäisen vakavasti. Älä missään nimessä usko niitä ystäviäsi, jotka vakuuttavat, että eläinten pitäminen on helppoa ja hauskaa. Eikä sellaiseksi tule. '
s. 116
Heti aluksi sanottakoon, että tämä Jormanaisen teos on hyvin erityyppinen kuin Österåkerin Unelma omavaraisuudesta oli. Österåker levitti uteliaisuuden ja kokeilunhalun positiivista energiaa ja konkreettisia oppeja moniin osa-alueisiin. Nimestään käsikirja huolimatta tämä Jormanaisen teos oli enemmän yhden miehen pessimistissävytteinen fiilistelykirja isoine kuvineen ja suhteellisen pintapuolisine tietoineen. Eläimistä on parasta pysyä erossa, sillä niistä on niin paljon vaivaa ja riesaa. Älä myöskään yritä edes kasvattaa kasvimaalla mitään, sillä saat parhaimmillaankin vain pari nahistunutta porkkanaa ja nekin menevät todennäköisesti jonkun jäniksen suihin. Mikäli nämä pitäisivät paikkansa, niin mitenköhän kukaan on ikinä selvinnyt hengissä maalla ennen moderneja supermarketteja...
Ei pidä kuitenkaan täysin tyrmätä teosta, sillä silläkin on omat annettavansa. Teoksesta henkii nimittäin vahvasti Jormaisen rakkaus metsästystä ja kalastusta kohtaan. Nämä olivatkin osa-alueita, joihin esimerkiksi Österåker ei paneutunut omavaraisuus teoksessaan, vaikka nämä luonnonantimet kannattaa ehdottomasti hyödyntää. Jormanaisen teoksessa on myös se hyvä, että se herättelee ottamaan ne ruusunpunaiset aurinkolasit silmiltä pois. Ei se maalla asuminen ole mitään helppoa juhlaa vaan kova työtä. Toisaalta se voi tarjota elämään myös paljon sisältöä ja mielekkyyttä.
Onneksi nykyään on paljon vaihtoehtoja miten elää ja jokaiselle on löydettävissä se oma juttu. Jormanainen on selkeästi löytänyt rakkauden maalla asumiseen. Se vain on erilainen kuin Österåkerin omavaraisempi meno. Itse lukeudun ehkä hiukan enemmän itse tekemisen kannalle, sillä tuntuisi hyvin hämmentävältä asua maalla ja sitten palkata naapuri keräämään sienisaaliit metsästä. Toisaalta ei aina tarvitse tehdä kaikkea itse. Tasapaino on kaikessa hyväksi. Varmasti joihinkin toisiin Jormanaisen kirjoitustyylikin iskee paremmin, mutta ikävä kyllä tämä lukija vähän väsyi lukemaan kuinka pieneläintilat ovat paholaisen keksintöjä ja ettei lääkitys ollut kohdillaan, kun suostui ottamaan sonnivasikoita jne. Realisti on hyvä olla, mutta liika negaatioissa rypeminen vie vähän maun.
Tähdet: 2 / 5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti