Bertramin hotellissa - Agatha Christie

Kirjan nimi: Bertramin hotellissa (At Bertram's Hotel)

Kirjoittaja: Agatha Christie, suomentanut Simo Mäenpää
Kustantaja: Wsoy

Julkaisuvuosi: 1965, suomennos 1983

Sivumäärä: 268

Mistä: Omasta hyllystä

 

' Mutta suuri aula oli kaikkein suosituin paikka iltapäiväteen aikaan. Iäkkäät naiset seurasivat kiinnostuneina ja uteliaina sisääntulijoita ja ulosmenijöitä ja tuntiessaan heidän joukostaan vanhoja ystäviä lausuivat sopimattomia huomautuksia näiden vanhentuneesta ulkomuodosta. Amerikkalaiset katselivat ihastuneina, kun englantilainen eliitti kokoontui nauttimaan perinteellistä iltapäiväteetään. Sillä iltapäivätee oli todellakin Bertramia parhaimmillaan.'

s. 7-8 

 

Bertramin hotelli on vanhanajan kultahelmi Lontoon kaduilla. Se selvisi toisen maailmansodan pommituksista ja näyttää nyt 1955 aivan samalta kuin vuonna 1939. Vaikka muu maailma on mennyt eteenpäin, ei Bertramissa ole näkyvissä yhtä ainuttakaan muovin palaa. Kaikki on kunnostettu näyttämään juuri siltä kuin ennenkin. Jopa asiakaskunta erilaisine ylempine pappismiehineen ja maalaisaatelisineen luo rikkaille amerikkalaisturisteille kuvan tuosta ihastuttavasta vanhasta Englannista. Tällä kertaa Bertramiin on lähtenyt lomailemaan myös neiti Marple, jolle hänen siskontyttönsä on herttaisesti kustantanut tämän rentoutumismatkan. Tällä kertaa ei pitäisi vanhan tädin sotkeutua mihinkään murhajuttuihin kuten Bahaman lomalla kävi Lomahotellin murhassa.

Bertramissa neiti Marple juo teetä Lady Selinan kanssa, joka on turhankin innokas bongailemaan vanhoja tuttujaan hotellin asiakaskunnasta. Varsinkin kun hyvin usein hänen tunnistamisensa osuvat pieleen. Samalla hotelliin saapuu kuuluisa hurjapää ja maailmannainen Bess Sedgwick, johon viimeiseksi uskoisi törmäävä tässä uneliaassa mutta loistokkaassa vanhanajan hotellissa. Hänen vauhdikkaista elämänvaiheistaan ja eri aviomiehistä Marple saa kuulla perusteellisen selostuksen Lady Selinalta.

 

Asuupa hotellissa myös hyvin hajamielinen kaniikki Pennyfather, joka tuon tuosta aina unohtaa minne on menossa. Hänen oli tarkoitus lähteä Sveitsiin seminaariin ja palata sen jälkeen takaisin Bertramiin. Häntä ei kuitenkaan kuulu takaisin. Pennyfather on kadonnut kuin tuhka tuuleen. Toisaalla Scotland Yard on saatu polvilleen, sillä aivan uudenlainen ryöstöaalto piinaa Englantia. Tapahtumilla ei tunnu olevan mitään yhteistä, mutta vanha vainukoira Pappa on päättänyt seurata ohuimpiakin johtolankoja. Ei kai vain kaikista epätodennäköisimmällä Bertramin hotellilla olisi jotakin osaa tässä?

 

' "Tämä on piilopaikka", hän [Marple] sanoi ääneen. "Piilopaikka, siltä minusta tuntuu... Ja varsin vaikea löytää...". Senköhän vuoksi hän oli eilen illalla tuntenut olonsa niin omituisen vaivautuneeksi? Hänellä oli ollut tunne, ettei kaikki ollut aivan kohdallaan... '

s. 49-50 

 

Bertramin hotellissa on hiukan erilainen Christie. Murhaa saadaan odotella ja keskiöön nouseekin kirkonmiehen katoaminen sekä Brittiensaaria vaivaavat ryöstöt. Alun pienen yllättymisen jälkeen pidinkin tästä vaihtelusta. Bertram oli herkullinen näyttämö. Kaikki on niin viimeisen päälle, mutta silti Marplea vaivaa tunne, että jokin ei ole kohdillaan. Aivan kuin jopa henkilökunta näyttelisi varsin taidokkaasti osaansa suuressa näytelmässä, jonka tavoitteena on esittää ajan pysähtyminen. Englantilaisissa muffineissa ei ole voita säästelty ja kuminakakku on kuin isoäidin tekemää. Jotenkin myös köyhtyneellä maalaisaatelilla on varaa asua tässä kalliissa hotellissa. Ovathan he kuitenkin tärkeätä rekvisiittaa tunnelmanluojina.

 

Vaikka tapaammekin neiti Marplen heti salapoliisikertomuksemme ensisivuilla, niin hän ei kuitenkaan ole kovin aktiivisesti selvittelemässä mitään. Tämä rooli jätettiin Pappalle, joka vaikutti monien poliisivoimien innokkaiden nuorempien työntekijöiden silmissä jo höpsähtäneeltä muinaismuistolta. Tuon vanhahtaneen maalaisolemuksen alla piili kuitenkin terävät aivot. Marple olikin pikemminkin Pappan silmät Bertramissa, jossa korkeiden tuolien lomassa voi vanha rouva kuulla yhden jos toisenkin yksityisen keskustelun. Tarinaa rakenneltiin siis hyvin rauhassa, joten loppu tuntuikin tulevan hiukan yllättävän intensiivisesti. Erilainen Christie joka tapauksessa, jossa oli haastavampaa pohtia varsinaisia syyllisiä matkan varrella kuin perinteisissä murhajuonissa. Tällä kertaa tuo ihastuttava Bertramin miljöö veti kuitenkin sen verran vahvasti puoleensa, että tähdet kallistuivat lopulta peräti neljään.

Tähdet: 4 / 5

 

Muualla luettu: Jokken kirjanurkka ja Agatha Christien kirjat