Mies joka kuoli kahdesti - Richard Osman

Kirjan nimi: Mies joka kuoli kahdesti (The Man Who Died Twice)

Sarja: Torstain murhakerho #2
Kirjoittaja: Richard Osman, suomentanut Antti Saarilahti
Kustantaja: Otava

Julkaisuvuosi: 2021, suomennos 2022

Sivumäärä: 409

Mistä: Kirjastosta

' Kello on kolme iltapäivällä, ja Elizabeth on viemässä kukkia Marcus Carmichaelille. Sille kuolleelle miehelle. Hukkuneelle miehelle, joka on yhtäkkiä herännyt henkiin ja muuttanut osoitteeseen Ruskin Court 14. Ruumiille, jonka Elizabeth näki laskettavan hautaan hampshirelaisella kirkkomaalla ja joka purkaa nyt laatikoita ja taistelee uuden langattoman verkon kanssa. '

s. 28

 

Torstain murhakerho on täällä taas! Ensimmäisessä osassa tutustuimme Coopers Chasen seniorikylän murhia tutkivaan kerhoon, johon kuuluivat entinen salainen agentti Elizabeth, herttainen sairaanhoitajan tointa ennen hoitanut Joyce, eläköitynyt psykiatri Ibraham sekä entinen liittojyrä Ron. Tähän nelikkoon saadaan jälleen vipinää kinttuihin, kun Elizabeth saa kirjeen henkilöltä jonka pitäisi olla kuollut. Selviää, että Elizabethin menneisyys MI5 ajoilta on tullut lunastamaan edellisen kerran palveluksia. 

Torstain murhakerho tuleekin siis sotkeutuneeksi aikamoiseen vyyhtiin. Satumaisen rikas Lomax toimii rikollisten rahojen ja vakuuksien kanssa, mutta MI5 ratsian jäljiltä timantteja on kadonnut 20 miljoonan edestä. Niin mafia kuin kartelli ovat näiden perässä eikä Lomaxkaan pelkää käyttää voimakeinoja saadakseen omansa takaisin. MI5 on pulassa, mutta onneksi on rauhallinen seniorikylä nerokkaine nelikkoineen valmiina apuun. Timantit pitäisi jotenkin löytää eikä ruumiiltakaan vältytä. Onneksi paikallisesta poliisista heillä on apuna jo edellisestä osasta tutut Chris ja Donna, jotka omalla tahollaan koittavat saada nujerrettua uutta paikallista huumelorditarta.

 

' Luulenpa, että meidän täytyy kutsua koolle Torstain murhakerhon hätäistunto", Elizabeth sanoo.

"Loistavaa", Joyce sanoo. "Anteeksi, että suutuin aiemmin."

"Älä huoli", Elizabeth sanoo. "Olenhan minä raivostuttava."

Joyce hymyilee. "Totta turiset. Haluaisitko kaurakeksin?"

"Vihdoinkin", Elizabeth sanoo. '

s. 335  

Ahh kuinka ihastuttavaa oli palata taas näiden herttaisten eläkeläisten matkaan nauttimaan kunnon cozy crimesta, josta ei silti uskomattomia tapahtumia puutu. Tapaus onkin varsin vaarallinen ja kovapanoksinen kaiken maailman gangstereineen - ja voiko MI5:kään luottaa täysin? Onneksi tämän vastapainoksi tuntui kuitenkin jäävän enemmän tilaa myös syventää näitä ihastuttavia hahmoja ja moninaisia aiheita ehdittiinkin käsittelemään jutun ratkaisun ohessa. Elizabethin miehen dementia on heikkenemässä, vaikka hänellä on vielä teräviäkin hetkiä joukossa. Ibraham vastaavasti kokee traumaattisen tilanteen, joka saa hänet sulkeutumaan. Ronin lapsenlapsen vierailu tuo kuitenkin tarvittavaa piristystä ja ihana Joyce pitää tunnelmaa yllä. Tällä kertaa Joyce on harjoittelemassa uusia juttuja kuten Instagramia ja netflixiä (josta ei tosin ole vielä saanut selville milloin ohjelmien esitysajat ovat) sekä pohtii peräti koiran hankintaa! Poliisiemmekin elämässä on uusia tuulia, kun Chris pyrkii vaihtamaan twix-patukat terveellisiin välipaloihin uuden naisystävän innoittamana ja Donna puolestaan kärvistelee epätyydyttävillä treffeillä, sillä pikkupaikkakunnalla, joka koostuu pitkälti eläkeläisistä, ei ole kauheasti tarjottavana potentiaalisia sulhasehdokkaita. Kaikkia myös yhdistää ajatus ystävyydestä ja kuinka hienoa onkaan, että he ovat löytäneet toisensa.

Tämä sarja on lämminhenkinen ja hauska, missä Osmanin ura koomikkona kyllä näkyy. Ensimmäisessä osassa yllätyin tuosta Elizabethin menneisyydestä ja kuinka mutkia vedettiin suoriksi hänen yhteyksillään. Olin nimittäin odottanut tavallista eläkeläispoppoota ratkaisemaan rikoksia rauhalliseen maalaistyyliin. Hiukan monta rautaa Osmanilla siis on näissä teoksissaan tulessa, mutta se ei vähennä ihastusta hänen henkilöihinsä, jotka uppoavat persoonillaan sydämeen. Tällä kertaa Osman ei siis enää pyri naamioimaan tarinaansa muuksi vaan nyt otettiin kyllä kaikki ilo irti Elizabethin menneisyydestä nostamalla MI5 ja mafiat pääjuoneksi. Ratkiriemukkailta kohtauksilta ei siis voida välttyä, kun viattoman näköiset mummelit ja papat tarjoavat herttaisesti kakkua, mutta samalla laittavat kovan kovaa vastaan kuulusteluissa.  Joycen välihuomautukset ovat kyllä timanttisia! Lukijana pystyi siis vain ottaman mukavan asennon ja antaa tämän uskomattoman tarinan viedä mennessään. En kylläkään suosittele tiukkapipoille :D

' "Tervetuloa Torstain murhakerhoon!" '

s. 206

Tähdet: 4 / 5

 

Muut sarjasta lukemani osat:

1. Torstain murhakerho

 

Muualla luettu: Kirja vieköön!