Itämeren Auri - Johanna Valkama

Kirjan nimi: Itämeren Auri

Sarja: Metsän ja meren suku #1

Kirjoittaja: Johanna Valkama
Kustantaja: Otava

Julkaisuvuosi: 2016 / 2017

Sivumäärä: 434

Mistä: Omasta hyllystä

' Kyläläisille hän ei ollut koskaan ollut kuten muut, tavalliset lapset. Kun Tiera oli ensi kertaa ottanut Aurin rinnalleen parantajan oppiin, oli kaikki muuttunut. Jokainen ympärillä oli samassa tiennyt, että Auri saattoi olla hän: seuraava Hämeen parantaja, tietäjä ja loitsun laulaja - metsän jumalattaren valittu. Lapsuuden jo ennestään vastahakoiset leikkikaverit olivat kaikonneet, ja aikuisten katseet olivat muuttuneet välinpitämättömistä varovaisiksi. Oli kulunut vielä pitkän aikaa, ennen kuin hän oli ymmärtänyt ja hyväksynyt uuden asemansa. Jo parantajan oppilaanakin Auri oli tavallisille ihmisille kuten Tiera - jumalattaren välikappale, Ylisen ja Alisen ymmärtäjä ja Keskisen maan käskijä. Ja se hänestä oikeasti tulisi, ellei nyt naisen ikään vartuttuaan valitsisi toista tietä - ryhtyisi vaimoksi miehelle. '

s. 20

 

Rautakauden pohjolassa Hämeen soisilla alueilla elää Auri isoäitinsä Tieran kanssa pienessä pirtissä Suolammen kylässä. Tiera on vahvojen parantajien sukua ja hän on opettanut tyttärentyttärelleen tietojaan. Nyt Auri on saavuttanut nuoren naisen iän eli hänen on aika tehdä valintansa. Parantajan tie ei voi olla vaimon tie. Saadakseen vaskiset parantajanrenkaat käteensä on hänen luovuttava perhehaaveista ja valmistauduttava elämään korkeasti arvostettuna mutta yksinäisenä. Aurille valinta on kuitenkin selkeä.

Kaikki kuitenkin muuttuu, kun Auri löytää metsästä karhun pahasti haavoittaman tajuttoman miehen. Mies on Haakon, viikinkijoukkion johtaja, joka teki ryöstöretkiä Hämeessä. Sitä kyläläiset eivät kuitenkaan tiedä ja hänet hoivataan kuntoon Tieran ja Aurin lempeässä hoivassa. Tämä komea muukalainen on kuin Kalevan poikien taruston seppä Ilmarinen - onhan hänellä vasarariipuskin. Jokin vetää tässä muukalaisessa Auria vastustamattomasti puoleensa, mutta parantaminen on hänen kutsumuksensa. Valintojen aika on lähenee, kunnes kohtalo päättää puuttua peliin.

' Sillä kun vaivan syy ja synty oli selvitetty, alkoi työ johon ei kuka vain kyennyt. Parantajan tuli valita sopiva rohto ja laulaa oikeat sanat. Väärillä sanoilla kutsui vain epäonnea osakseen, ja väärä rohto saattoi viedä sairaalta hengen. Parantaminen ei ollut leikin asia. Epäonnistumisen pelosta vain harva laulaja uskalsi kutsua itseään parantajaksi, ja jokainen Hämeessä tiesi, että vain tosiparantajien suvussa tunnettiin ikiaikaiset luotteet, oikeat sanat. '

s. 30

Tässäpä autenttinen tarina Suomen Hämeen rautakauden metsistä. Valkama on hienosti upottanut tekstiinsä muun muassa erilaisia tietoja kasvilääkinnästä, jotka saumattomana osana kerrontaa loivat rikkaan tuntuisen miljöön. Aurin Häme ei siis jäänyt vain taustakulissiksi vaan sen uskomukset, myytit ja parannuskeinot tekivät siitä aidontuntuisen. Rakkoja käytetiin säilytyspurkkeina, suossa säilöttiin asioita, keltamataran juuresta sai Hämeen komeata punaista sävyä ja karhulle järjestettiin perinteiset peijaiset. Erityisesti nautin Aurin parannusten seuraamisesta. Loukkaantunut jalka piti esimerkiksi nostaa ylös, jotta 'maa imee nesteen itseään kohti' ja sitoa pajupuisella lastalla, jotta 'pajun sitkeys siirtyy jalkaan' ja 'sen lehdistä tehty juoma vie kivun'. Olipa teokseen myös upotettu hienosti erilaisia lauluja, jotka ovat oikeaa suomalaista kansanperinnettä ja vanhoja kalevalaisia runolauluja. 

Teoksen kansi antoi minulle aluksi vaikutelman, että kyseessä olisi suhteellisen kevyttä historiallista romantiikkaa. Löytyyhän Valkaman sarja kirjastostakin romantiikka hyllystä, joissa usein miljöö jää pikemminkin nätiksi kuorrutukseksi kuin itse pihviksi. Ihastuinkin ikihyviksi, kun lukiessa selvisi, että Valkama on oikeasti panostanut tuohon ajankuvaan ja rakentanut rikkaan miljöön tarinalleen. Teos oli tästä huolimatta kirjoitettu niin sujuvasti, että lukijana oli helppoa seurata tarinan mukana ilman että Mantelin tapaista informaatioähkyä onnistui syntymään. Teos sopii siis mainiosti niin niille, jotka haluavat keskittyä vain seuramaan itse romanttista juonta kuin niille, jotka nauttivat pienten yksityiskohtien bongailusta, joilla Häme sekä Skandinavian kauppa- ja viikinkikylät herätettiin henkiin.

Heti ensisivuilta lähtien olin koukussa tähän teokseen. Valkama yhdistelee taidokkaasti Suomen mytologiaa, Kalevan tarustoja sekä viikinkien Odintarinoita. Jokin tuossa alun Suomen metsien kuvauksessa veti kuitenkin pisimmän korren, sillä tarinan edetessä merimatkoille tapahtumat ja ihmissuhteet saivat enempi tilaa ja luonnon rooli jäi pienempään osaan. Oli kuitenkin ilo seurata Aurin kehitystä, ja suuri hatunnosto Valkamalle. Kuinka hän onnistuukin jakamaan tietojaan Suomen perinteistä meille lukijoille näin viihdyttävässä muodossa. Luin vastikään Mikaman nuortenkirja Myrryksen, joka avasi minulle tämän oven romaanien ja perinteiden yhdistävään maailmaan. Valkamalla yksityiskohtia on taidokkaasti upotettu vielä enemmän, mutta ensikosketus johonkin helposti herättää vahvemman tunnereaktion. Romaanit ovatkin kätevä tapa sytyttää kiinnostusta, ja ainakin tämä lukija laittoi googlen laulamaan, kun halusi sukeltaa vielä syvemmälle tuohon aikaan ja sen tapoihin. Suosittelen!

Tähdet: 4 / 5

 

Muualla luettu: Lukujonossa, Kirjojen pyörteissä, Villasukka kirjahyllyssä, Ullan luetut kirjat, Kirjahullun päiväkirja, Cillan kirjablogi, Kirjakirsu, Kirjasähkökäyrä, Normandiani, Kirjojen elämäämullistava taika, Evarian kirjahylly, Anna Kaija, Kirjakaapin avain, Lumousta etsimässä, Kolmas kirja taskussa ja Kirjakko ruispellossa