The Two Towers - J.R.R. Tolkien

Kirjan nimi: The Two Towers

Sarja: The Lord of the Rings #2

Kirjoittaja: J.R.R. Tolkien 

Kustantaja: HarperCollins

Julkaisuvuosi: 1954 / 1999

Sivumäärä: 439

Mistä: Omasta hyllystä

 

' To Isengard! Though Isengard be ringed and barred with doors and stone;

Though Isengard be strong and hard, as cold as stone and bare as bone,

We go, we go, we go to war; to hew the stone and break the door;

For bole and bough are burning now, the furnace roars - we go to war!

To land of gloom with tramp of doom, with roll of drum, we come, we come;

To Isengard with doom we come!

With doom we come, with doom we come!

 So they sang as they marched southwards. '

s. 100

 

Taru Sormusten Herrasta tarina jatkuu siitä mihin ensimmäisessä osassa The Fellowship of the Ring päästiin. Joukkiomme on viimein hajonnut, kun Frodo ja Sam päättivät jatkaa matkaa kohti Mordoria omillaan. Loput päätyvätkin örkkien hyökkäyksen kohteeksi kohtalokkain seurauksin. Hobitit Merry ja Pippin joutuvat örkkien vangeiksi ja heitä lähdetään kuljettamaan kohti Isengardia ja velho Sarumania, joka on päättänyt itse tavoitella valtaa keinoja kaihtamatta. Aragornille, haltija Legolakselle ja kääpiö Gimlille ei siis jää muuta vaihtoehtoa kuin lähteä epätoivoiselle takaa-ajomatkalle läpi Rohanin hevosruhtinaiden tasankojen. Etelän valtakunnissa kuitenkin epäilys kalvaa jo monen hallitsijan sielua eikä ystäviä ole enää helppo erottaa vihollisista. Onneksi on kuitenkin vielä olemassa ikiaikaisia metsänvartijoita Enttejä, jotka voivat olla mahtavia liittolaisia - mikäli heidät vain saisi toimimaan. Sodan tuulet jo puhaltava, mutta ennen itse pimeyden ruhtinasta on Sarumani vielä kukistettava.

 

Toisaalla mahtisormuksen taakan kantava Frodo sekä hänen uskollinen palvelijansa Sam ovat etsimässä reittiä pimeyden valtakunnan ytimeen. Vain siellä Mount Doomin roihuissa tuo kirottu sormus voitaisiin tuhota lopullisesti. Kuolleilla mailla reitin löytäminen ei kuitenkaan ole helppoa. Vastentahtoiseksi avukseen he saavatkin sormuksen entisen omistajan ja sen riuduttaman Klonkun. Klonkun, joka kulkee enemmän neljällä kuin kahdella jalalla ja jolle murha ei ole moraalisesti kyseenalaista. Klonkku himoitsee rakasta sormustaan takaisin enemmän kuin mitään muuta, mutta häneen Frodon ja Samin on nyt laitettava uskonsa. Matka Mordoriin ei tule olemaan helppo. Kuinka päästä salassa sisään paikkaan, joka kuhisee Sauronin kätyreitä ja örkkejä? Koko Keski-Maan tulevaisuus on kuitenkin heidän onnistumisestaan kiinni, joten epäonnistuminen ei voi olla vaihtoehto. Eteenpäin on jatkettava.

 

' "Yes, that's so", said Sam. "And we shouldn't be here at all, if we'd known more about it before we started. But I suppose it's often that way. The brave things in the old tales and songs, Mr Frodo: adventures, as I used to call them. I used to think that they were things of wonderful folk of the stories went out and looked for, because they wanted them, because they were exciting and life was a bit dull, a kind of sport, as you might say. But that's not the way of it with the tales that really mattered, or the ones that stay in the mind. Folk seem to have been just landed in them, usually - their paths were laid that way, as you put it. But I expect they had lots of chances, like us, of turning back, only they didn't. And if they had, we shouldn't know, because they'd have been forgotten. We hear about those as just went on - and not all to a good end, mind you; at least not to what folk inside a story and not outside it call a good end. You know, coming home, and finding things all right, though not quite the same - like old Mr Bilbo. But those aren't always the best tales to hear, though they may be the best tales to get landed in! I wonder what sort of a tale we've fallen into? '

s. 399-400  

 

Olin alkujaan ajatellut lukea tähän hätään vain tuon ensimmäisen osan ja palata näihin seuraaviin, sitten kun siltä tuntuisi hamassa tulevaisuudessa. Minulle kuitenkin selvisi, että Tolkien on itseasiassa tarkoittanut Taru Sormusten Herrasta olevan yksi teos ja kustantaja oli se joka halusi julkaista sen kolmena erillisenä niteenä. Totesin siis, että eihän siinä sitten muu auta kuin lukea nämä putkeen jotta saisin tuon tarkoitetun koherentin lukukokemuksen. Olihan se tuskallista katsoa jo Hobitista tehtyä elokuvasovitusta, jossa juoni oli pilkottu kolmeen eri leffaan, jolloin ensimmäinen osa oli pelkkää pohjustusta ja viimeinen pelkkää lopputaistelua. Kyllä juonen kuljetuksen kannalta usein on väliä miten kirjailija on tarkoittanut jaksottaa tarinansa. 

 

Taru Sormusten Herrasta koostuu siis kuudesta osiosta, joista kaksi on aina kulloisessakin niteessä. Tällä kertaa ensimmäinen setti piti sisällään tuon muun joukkion tarinan ja toinen puolisko sitten Frodon ja Samin. Toisaalta pidin tästä ratkaisusta, sillä siinä pystyi keskittymään aina kulloisiinkin juonilankoihin ja missä päin karttaa sitä touhuttiinkaan. Ensimmäisessä setissä oli kuitenkin jonkin verran jakoa jo siksi että hobitithan olivat joutuneet erilleen Aragornista, Legolaksesta ja Gimlistä, joten molemmilla oli vähän omia seikkailujaan. Näin Frodon ja Samin täysin erilliset toiminnot eivät tulleet vielä lisäksi muistettaviksi. Toisaalta Frodon ja Samin osuuksissa ehkä olisi välillä kaivannut vaihtelua kuolleiden maiden tarpomiseen, mutta onneksi Klonkku sitten huolehti ettei matkanteko päässyt muuttumaan puisevaksi.

 

Olin etukäteen jännittänyt mitenköhän käy tämän Kaksi tornia osan kanssa. Pidin nimittäin ensimmäisen niteen rauhallisesta tarinan kerronnasta ja siitä, että siinä oli keskitytty henkilöiden välisiin sanailuihin, maaston ja historian kuvailuun sekä ennen kaikkea ihka ihaniin lauluihin ja runoihin. Pelkäsin, että mitä jos tämä toinen nide muuttuukin liian synkäksi ja se tietty letkeys ja jorinat unohtuisivat örkkiyhteenottojen tieltä. Onneksi huoleni oli turha. Luonnollisesti tunnelma oli jonkin verran muuttunut harmaammaksi, mutta silti se piti sisällään myös sitä sanailua mistä niin pidin. Ihastuin erityisesti Merryn ja Pippinin osioihin, sillä heillä on juuri sellainen kevyt hobittimainen lähestyminen ja kuka nyt ei menettäisi sydäntään hitaille metsien kaitsijoille Enteille! Myös Legolaksen ja Gimlin odottamatonta ystävyyttä oli mukava seurata. Jopa Frodon ja Samin osuudet eivät olleet, ainakaan vielä, pelkkää tuskien taivalta vaan sielläkin oli vaihtelua tarjolla. Vielä siis olen varsin tyytyväinen tähän Tolkien matkaani. Enää viimeinen osa ja sitten selviää miten kaikki tuleekaan päättymään.

Tähdet: 4 / 5

 

 Muut sarjasta lukemani osat:

1. The Fellowship of the Ring

 

Muualla luettu: Satunnaislukuja, Kirjakaapin avain ja Paljon melua kirjoista