The Return of the King - J.R.R. Tolkien

Kirjan nimi: The Return of the King

Sarja: The Lord of the Rings #3

Kirjoittaja: J.R.R. Tolkien 

Kustantaja: HarperCollins

Julkaisuvuosi: 1955 / 1999

Sivumäärä: 378 (+ liitteet 144)

Mistä: Omasta hyllystä

 

 ' "On, Shadowfax! We must hasten. Time is short. See! The beacons of Gondor are alight, calling for aid. War is kindled. [- -]" '

s. 6

Kuninkaan paluu aloittaa viimeisen Taru Sormusten Herrasta osion. Kaksi tornia on edennyt tähän pisteeseen, jossa viimein sota on käsillä. Gandalf, mukanaan hobitti Pippin, on kiiruhtamassa kaikin voimin kohti Gondoria. Vaikka Gondor on hieno linnoitus, ei sillä ole yksin mahdollisuuksia jaksaa ylläpitää puolustusta Sauronin pimeitä joukkoja vastaan. Rohanilaiset keräävät joukkojaan rientääkseen avuksi eikä hobitti Merry suostu jäämään näistä pidoissa jalkoihin, vaikka pienikokoinen onkin sotureihin verrattuna. Aragornin tie vie kuitenkin omille poluilleen. On nimittäin viimein aika julistautua verenperintönsä mukaisesti Gondorin palaavaksi kuninkaaksi. Ennen sitä vanha velka on lunastettava ja kuljettava Paths of the Deathiin - solaan, jonka läpi yksikään kuolevainen ei voi kulkea. Mukaansa hän saa uskolliset haltija Legolaksen ja kääpiö Gimlin. Kaikki joukot on pyrittävä keräämään. Gondor ei saa kaatua suuressa yhteenotossa.

Toisaalla Mordorissa Samilla ei mene kovin hyvin. Frodo on joutunut örkkien vangiksi, mutta onneksi nämä vartijat eivät tiedä kenet he ovat saaneet saaliikseen. Alkaa uhkarohkea pelastusoperaatio. Matkaa on päästävä jatkamaan. Kohtalon hetket ovat käsillä. Vain sormuksen tuhoaminen voi päättää tämän sodan. Frodon ja Samin käsissä makaa koko Keski-Maan ja myös Gondorin joukkojen kohtalo. On aloitettava viimeinen taival läpi Sauronin kammottavien kuolleiden maiden, jotka kuhisevat örkkejä. Matka tuntuu toivottamalta. Eikä sormuksen paino suinkaan helpota tehtävää.

 

' "He is watching. He sees much and hears much. His Nazgûl are still abroad. They passed over this field ere the sunrise, though few of the weary and sleeping were aware of them. He studies the signs: the Sword that robbed him of his treasure re-made; the winds of fortune turning in our favour, and the defeat unlooked-for of his first assault; the fall of his great Captain. 

" His doubt will be growing, even as we speak here. His Eye is now straining towards us, blind almost to all else that is moving. So we must keep it. Therein lies all our hope. [- -]" '

s. 179

Kuten edellisen osan kanssa jo selitinkin, niin Tolkien siis kirjoitti yhden koherentin teoksen ja kustantaja halusi julkaista sen kolmena erillisenä niteenä. Tämän tiedon valossa tämänkin osan rakenne saa selityksensä. Nimittäin mikäli tätä lukisi erillisenä teoksena, saattaisi ihmetellä miten tässä melkein heti pudotaan keskelle toimintaa. Tietysti aluksi vähän kasataan joukkoja, mutta silti se Suuri yhteenotto tapahtuu vääjäämättä. Ja hauskasti kyllä viimeiset sata sivua taas ovat ihanaa kevyttä luettavaa. Kaikki siis tuntuu olevan aivan päälaellaan. Jos taas peilaa tätä siihen, että kyseessä onkin yksi teos, jossa on se reilusti päälle tuhat sivua niin onhan tätä sotaa pedattu jo vaikka kuinka kauan. Itse siis olin tyytyväinen, että luin nämä erilliset niteeni putkeen, sillä näin teos tuntui juuri kokonaisuudelta. Veikkaan että esimerkiksi jos olisin lukenut tämän viimeisen osan vaikkapa vuoden päästä olisi lukukokemukseni ollut hyvinkin eri. 

 

Toisaalta putkeen lukemisessa on se puoli, että siinä tosiaan ollaan aika pitkään Tolkienin matkassa, joka ei ole maailman nopeatempoisin kirjoittaja. Yleisesti olen pitänyt hänen rauhallisesta kerronnastaan ja kuvailuista, mutta huomasin tämän osan kanssa jo pientä kisaväsymystä. En erityisemmin ole ikinä ollut suurten fantasiataisteluiden ystävä ja siten osa, joka keskittyy hyvinkin pitkälle tuon sodan ympärille ei ehkä ollut ominta aluettani. Ensimmäiset parisataa sivua olivat myös niin synkkiä, että lukijanakin tuntui että energiatasot ihan laskivat ja negatiivisuus otti valtaa (sinänsä kylläkin taitavaa kirjailijalta onnistua välittämään näin vahvasti kirjansa tunnelmaa). Loppuosa taas oli aivan ihanaa. Tolkienin rauhallinen kerronta mukavasti kevyellä huumorilla höystettynä palasi ja tuntui kuin olisi minullekin lukijana koittanut uusi kevät. Kukat kukkivat ja aistit heräsivät synkästä horroksestaan. Mielenkiintoista kyllä tuossa lopussakin oli yllättävän paljon vielä tapahtumia, jotka tuntuivat minulle aivan uusilta, sillä ne eivät olleet päässeet elokuviin asti. Shiren eli Konnun tila ja sen takaisinvalloitus tyranniltaan oli hienoa seurattavaa ja myös henkilöiden entä sitten tarinat saivat enempi tilaa. 

 

Lopussahan oli vielä roppakaupalla liitteitä, joissa käytiin läpi Keski-Maan historiaa, eri hallitsijasukujen kronikoita, henkilöhahmojemme myöhempiä vaiheita, kielen ja kalenterin teoria ja kaikkea muuta. Aivan uskomatonta kuinka yksityiskohtaisesti Tolkien onkaan luonut maailmansa. Tuhansia vuosia hallitsijoita ja heidän historiaansa pohdittu läpi, tarkkoja selostuksia esimerkiksi eri kansojen kalenterien laskemisista ja karkauspäivien käsittelystä ja ylipäätänsä tuo kielellinen selvitys, joka varmasti innostaisi kielitieteilijöitä vaikka kuinka. Tuo uusi Mahtisormukset-sarja ilmeisesti myös pohjautuu pitkälti noihin historiikkeihin mitä näihin liitteisiin on kirjattu, joten siitäkin näkökulmasta oli mielenkiintoista lukea nämä läpi, vaikka välillä mentiinkin aika nippeliin. Pakko tosiaan ihailla tuota Tolkienin näkemää työmäärää maailmansa rakentamisen eteen. Nyt tämä saaga on kuitenkin tullut päätökseensä ja ihan iloisin mielin jatkan taas vähän kevyemmän lukemiston pariin seuraavaksi.

Tähdet: 3.5 / 5

 

Muut sarjasta lukemani osat:

1. The Fellowship of the Ring

2. The Two Towers

 

Muualla luettu: Bibliofiilin päiväunia, Paljon melua kirjoista ja Kirjakaapin avain