Windsorin solmu - S.J. Bennett

Kirjan nimi: Windsorin solmu (The Windsor Knot)

Sarja: Hänen majesteettinsa tutkimuksia #1

Kirjoittaja: S.J. Bennett, suomentanut Kaisa Haatanen
Kustantaja: Wsoy

Julkaisuvuosi: 2020, suomennos 2021

Sivumäärä: 347

Mistä: Kirjastosta

 

' Mutta Windsori olisi paras paikka. Täällä kuningatar kestäisi mitä tahansa.

Tältä etäisyydeltä linna näytti rauhalliselta, joutilaalta ja uneliaalta. Sitä se ei suinkaan ollut. Sisällä viisisataa ihmistä oli jo työnsä ääressä. Linna oli kuin kylä, ja tehokas kylä olikin. Hän ajatteli mielellään heitä kaikkia, aina tilejä tarkistavasta päähovimestarista kamarineitoihin, jotka sijasivat vuoteita eilisen illanvieton jäljiltä. Mutta tänään kaiken yllä oli varjo.

Yksi juhlien esiintyjistä oli löydetty aamulla kuolleena vuoteestaan. '

s. 10

 

Kuningatar Elisabeth II on järjestänyt pienimuotoiset kutsut, joiden vieraslistalla koimeili David Attenboroughin ja Canterburyn arkkipiispan tuttujen kasvojen lisäksi venäläinen bisnesmoguli vaimoineen sekä luonnollisesti muitakin jotenkin venäjään liittyviä vieraita, kuten tunnettu arkkitehti, jotta saataisiin tasapainoinen vieraslista kasaan. Kyseinen bisnesmoguli oli tuonut mukanaan esiintyjiä viihdyttämään iltaa kuten kaksi ballerinaa sekä taitavan nuoren pianistin. Kaikki meni oikein mukavasti ja jopa kuningatar piipahti pikaisesti tanssilattialla. Seuraavana aamuna kuitenkin selviää, että venäläinen pianisti on löytynyt huoneestaan kuolleena.

Linnan henkilökunta koittaa suojella jo lähes yhdeksänkymppistä kuningatarta kuoleman likaisilta yksityiskohdilta, mutta tomerana tätinä kuningatar saa lypsettyä tiedot esiin. Tekoon on selkeästi liittynyt seksuaalissävytteistä toimintaa ja olisi hoville skandaali, mikäli tieto nuorukaisen kuoleman yksityiskohdista pääsisi julki. Windsor on järeiden turvatoimien valtaama, mutta silti vaikuttaa siltä, että herra Brodsky on kohdannut loppunsa ei vahingossa kuten tilanne on koitettu lavastaa vaan murhattuna. Poliisia ja salaista palvelua myöten asiaa ruvetaan tutkimaan ja katseet suuntautuvat kuningattaren omaan henkilökuntaan ja mahdollisen vieraan ulkomaanvallan myyrän metsästykseen. Kuningatar ei ole kuitenkaan vakuuttunut. Ei siis auta muu kuin ottaa asioiden selvittely omiin käsiin. Onneksi apunaan hänellä on uusi apulaisyksityissihteeri Rozie, jota lähettää hienovaraisille tiedustelumatkoilleen. Kuninkaallisen klassiseen tyyliinsä kuningatar ei tee itsestään numeroa, vaan hienotunteisesti rupeaa ohjailemaan poliiseja oikeille poluille näiden edes tajuamatta. Eikä tämä taida olla edes ensimmäinen kerta, kun hänen majesteettinsa tulee tehneeksi omia tutkimuksiaan.

 

' Vasta perjantaina, kolme päivää ruumiin löytymisen jälkeen, Pyöreän tornin tiimi lopulta tuli ulos ummehtuneesta huoneestaan. He tapasivat pomojensa pomot, jotka puolestaan raportoivat hänen majesteetilleen. Tuntia ennen lounasta kuningatar oli lähdössä kävelyttämään koiria kun hänen adjutanttinsa kertoi hänelle, että delegaatio halusi vaihtaa hänen kanssaan muutaman sanan.

"Käskekää heidän panna kumisaappaat jalkaan", kuningatar sanoi. "On kuraista."

Surkeannäköinen seurue saapui itäiselle terassille kymmenen minuuttia myöhemmin lainasadetakeissa ja saappaissa. '

s. 55 

 

Taru sormusten herrasta luku-urakkani jälkeen tämä Bennettin teos oli juuri sitä mitä kaipasin. Se oli kuin ihanan kevyt tuulahdus, joka imaisi ainakin tämän lukijan maailmaansa. Sivut vain kääntyivät kuin itsestään ja illalla huomasinkin, että koko teoshan tuli luettua yhden ja saman päivän aikana. Vaikka kyseessä onkin dekkari, niin lukuvauhtini syynä ei suinkaan ollut jännitys. Windsorin solmu on nimittäin cozy crimea kodikkaimmillaan. Mitään liian rankkoja tai verisiä kuvauksia ei tarvitse pelätä näillä sivuilla vaan enemmänkin teos tarjoilee hyvää mieltä ja sympaattisia tilanteita. Minulle tuli tästä vahvasti mieleen Osmanin Torstain murhakerho, jossa myös iäkkäämmät tutkijat laittavat tuulemaan tarinassa, joka venyttelee paikoin jo vähän uskottavuutta. Tässäkin monia mutkia saatiin nimittäin kätevästi suoriksi, kun asialla oli kuningatar, jonka edustajalle kaikki avautuvat niin helposti. Monet eivät myöskään osaa katsoa kuningattaren isoäitiä muistuttavan ulkomuodon läpi hänen terävääkin terävimpiin aivoihinsa. Hän ei nimittäin suinkaan ole mikään herkkä vanhus, jota pitäisi suojella turhilta järkytyksiltä.

 

Yksi teoksen viihdyttävämpiä puolia on juuri sen miljöökuvaus. Bennetiä onkin kiitelty hänen autenttisesta hovikuvauksestaan eikä ihme sillä teosta kirjoittaessaan hän on keskustellut Elisabetia pisimpään palvelleen henkilökohtaisen avustajan kanssa. Näin lukijakin pääsee vähän kuin kurkistamaan kuninkaallisen palatsin kulisseihin, vaikka teos onkin vahvasti fiktiota. Hauskasti Bennett on silti upottanut teokseensa esimerkiksi Obamien vierailun ja kuningattaren 90-synttärijuhlat. Ovatpahan kuningattaren pienet hauvatkin päässeet seikkailemaan teoksen sivuille. 

 

Murhajuonensa puolesta Windsorin solmu ei siis välttämättä ole mitään dekkarien aatelia, mutta sillä on monia puolia, jotka tekivät lukukokemuksesta oikein viihtyisän. Tätä teosta ei siis kannata ruveta lukemaan liian tiukoilla silmälaseilla, mutta mikäli letkeä dekkari ja brittimonarkia kiinnostaa niin tämä on varsin toimiva kombo. Toivottavasti seuraavassa osassa Bennettkin on kehittynyt niin että sivuhenkilöitä ruvetaan hyödyntämään vielä enemmän. Ainakin nimen perusteella hänen majesteettinsa koirat saavat jälleen sivutilaa! Toivottavasti saamme nauttia kuningattaren tutkimuksista vielä senkin jälkeen, vaikka Elisabetista aika onkin nyt jo surullisesti jättänyt.

Tähdet: 3.5 / 5

 

Muualla luettu: Kirsin Book Club, Kirsin kirjanurkka, Kirjaluotsi, Kirja vieköön!, Kirjakaapin kummitus, Amman lukuhetki, Kasottain kirjoja, Hemulin kirjahylly ja Ankin kirjablogi