The Fellowship of the Ring - J.R.R. Tolkien

Kirjan nimi: The Fellowship of the Ring

Sarja: The Lord of the Rings #1

Kirjoittaja: J.R.R. Tolkien 

Kustantaja: HarperCollins

Julkaisuvuosi: 1954 / 1999

Sivumäärä: 535

Mistä: Omasta hyllystä

 

' They were troubled, and some spoke in whispers of the Enemy and of the Land of Mordor.

That name the hobbits only knew in legends of the dark past, like a shadow in the background of their memories; but it was ominous and disquieting. It seemed that the evil power in Mirkwood had been driven out by the White Council only to reapper in greater strength in the old strongholds of Mordor. The Dark Tower had been rebuilt, it was said. From there the power was spreading far and wide, and away far east and south there were wars and growing fear. Orcs were multiplying again in the mountains. Trolls were abroad, no longer dull-witted, but cunning and armed with dreadful weapons. And there were murmured hints of creatures more terrible than all these, but they had no name. '

s. 57-58 

 

Legendaarinen Taru sormusten herrasta tarina alkaa tästä Sormuksen ritarit osasta. Hobitistakin tuttu Bilbo on palannut retkiltään jo aikoja sitten mukanaan muuan sormus, jolla on kyky tehdä kantajastaan näkymätön. Vuodet vierivät mutta Bilbo on jo Hobittienkin mittapuulla hyvin säilynyt. Nyt hänen on tullut kuitenkin aika vetäytyä haltijoiden luokse Rivendelliin viimeistelemään muistelmiaan ja jättää omaisuutensa Shiressa eli Konnussa sukulaispojalleen Frodolle. Näin Frodo saa käsiinsä tuon ihmeellisen sormuksen. Shiressa käy myös säännöllisen epäsäännöllisesti velho Gandalf the Grey tapaamassa Frodoa, niin kuin ennen Bilboa. Vuodet taas vierivät, mutta elo Shiressa on samaa elämäniloista ja ruuista nauttivaa. Kunnes Galdalf tulee viimein kylään tuoden huolestuttavia uutisia maailmalta. 

 

Keski-Maassa paha Sauron on ruvennut taas vahvistumaan ja keräämään kannattajiaan. Hänen voittokulkunsa esteenä on enää vain yksi asia. Muuan mahtisormus, joka häneltä riistettiin vuosisatoja sitten kun hänet kukistettiin. Nyt Gandalfilla on syytä uskoa, että juuri tätä sormusta Frodo pitää hallussaan. Pimeys on valtaamassa maan ja Sauron on päättänyt saada mahtisormuksensa takaisin. Frodon ei ole enää turvallista jäädä Shireen. Hänen on lähdettävä pitkälle matkalle - pitemmälle kuin kukaan uskoisikaan.

 

Matkalleen Frodo saa mukaansa puutarhuriapurinsa Samin. Frodon nuoret hobittiystävät Pippin ja Merry päätyvät myös auttamaan Frodon muuttopuuhissa ja siitä pidemmällekin matkalle. Matka alkaa kuitenkin vauhdikkaammin kuin kukaan uskoikaan, sillä jo heti alkumetreillä synkät tummat ratsastajat tuntuvat olevan aivan heidän kannoillaan. Onneksi on myös paljon hyväsydämisiä vastaantulijoita, jotka auttavat retkiseuruettamme eteenpäin, kun he joutuvat pinteeseen. Matkan kohteena on haltijakaupunki Rivendell. Ajan saatossa matkaseurueeseen liittyvät myös kuninkaitten sukuinen erakko Aragorn, kääpiö Gimli, haltija Legolas, Gondorin prinssi Boromir sekä itse velho Galdalf. Rivendell ei nimittäin ole suinkaan sormuksen lopullinen kohde. Sieltä vaarallinen matka vastaa varsinaisesti alkaa. Jotta ylivoimainen vihollinen ei saisi sormusta näppeihinsä on ainut vaihtoehto pyrkiä tuhoamaan se itse pahuuden syntysijoilla Mount Doomissa. Sinne on siis seurueemme suunnattava läpi vaarojen. Se on Keski-Maan kansojen viimeinen toivo.

' Three Rings for the Elven-kings under the sky,

Seven for the Dwarf-lords in their halls of stone,

Nine for Mortal Men doomed to die,

One for the Dark Lord on his dark throne

In the Land of Mordor where the Shadows lie.

One Ring to rule them all, One Ring to find them,

One Ring to bring them all and in the darkness bind them

In the Land of Mordor where Shadows lie. '

s. 66-67

Nyt kun ilmestyi Amazonin uusi suursarja Taru Sormusten Herraa edeltäviltä ajoilta samoin kuin HBO:n Game of Thronesin esisarja niin päätin, että olisi sopiva hetki lukea teokset näistä molemmista eeppisistä fantasiaseikkailuista. Martinin Valtaistuinpeli tulikin jo luettua ja kehuttua, joten oli aika, parin välikirjan jälkeen, lähteä Tolkienin matkaan. Muistelin, että olen lukenut koko Tolkienin tuotannon teini-ikäisenä putkeen kronologisessa järjestyksessä. Silloin jo siinä vaiheessa kun pääsin edes tähän suurteokseen käsiksi niin olin alkanut potea aikamoista Tolkien ja fantasiaähkyä. Muistikuvani tästä teoksesta jäi aikamoisena pakkopullana - ei vetävää tekstiä ja sivuja vain riitti. Nyt luin myös alkuvuodesta Hobitin uudestaan ja petyin karvaasti, sillä mihinkään ei jääty syventymään vaan koko teos tuntui juoksemiselta sattumuksesta ja yhteenotosta toiseen. Lähdin siis tähän luku-urakkaan aika pelokkain tunnelmin eikä englannin kielen valinta ainakaan tehnyt tarttumisesta helpompaa, mutta minkäs teet, kun näin ne omasta hyllystä löytyivät joskus kirjaston Ota/jätä-hyllystä pomittuna.

 

Onneksi pelkoni osoittautuivat kuitenkin turhiksi. Toisin kuin Hobitissa niin tässä Tolkienilla ei selvästikään ole ollut kiire mihinkään. Joskus jopa tuntui, että erilaisia historiikkeja ja kuvailuja jäätiin kertoilemaan niinkin intohimoisesti, että juonen eteneminen otti pieniä minilomia väliin. Hiukan tuossa alkupuolella, kun hobittiystävämme ovat vasta matkalla Shiresta Briehin, niin tuo Hobittimaisuus sattumus-ja-pelastus -kaava nosti päätään, mutta silti pääpaino ei missään vaiheessa ollut näissä. Olikin aivan mahtavaa sukeltaa syvemmälle tuohon rikkaaseen fantasiamaailmaan, jonka Tolkien on kehittänyt. Selkeästi hänen intohimonsa sen perusteelliseen rakentamiseen paistaa sivuilta. Luonnollisesti teos on jo ilmestynyt 50-luvulla, joten nykyaikana voisi sanoa sen pitävän sisällään kaikki nämä perusfantasiaelementit ritareine, haltijoine, kääpiöine, velhoineen ja pahuuden herroineen. Toisaalta näissäkin oli selkeästi eroja kansojen välillä ja jo tässä osassa tavattiin kolmenlaisia erilaisia haltijoita, jotka kaikki erosivat toisistaan. Ja tämä kaava selkeästi toimii, koska onhan esimerkiksi myöhemmin kirjoitetutussa Robert Jordanin Ajan pyörässä aika samanlaiset lähtöasetelmat, vaikka sarja kasvaakin sittemmin omaan suuntaansa.

 

Olin myös positiivisesti yllättynyt siitä kuinka erilainen fiilis tästä teoksesta tuli kuin noista Peter Jacksonin ylistetyissä elokuvissa, jotka itsekin olen katsonut useaan otteeseen innolla läpi. Ensinnäkin hobiteista kerrottiin niin ihanan sydämellisesti ja perusteellisesti alussa, että olisin aivan halunnut jäädä vain mukavaan lämpimään nojatuoliin tuonne huolettomaan menoon. Ihanasti Tolkien on myös upottanut runoja ja lauluja pitkin koko teostaan. Ne siivittivät todella mukavasti matkantekoa. Nuo yhteenotot ja sattumukset saivat myös paljon pienempää painoarvoa kuin elokuvissa (joissa varmasti haettu näyttävyyttä), sillä matkantekoa tai erilaisia keskusteluja saattoi olla sivu tolkulla rauhallisella kerronnalla, kun taas toiminta oli aika nopeasti parissa sivussa aina taputeltu. Minulle tämä sopi enemmän kuin hyvin, sillä näin itse henkilöistä ja maailmasta sai parempaa otetta. Toimintakirjat ovat sitten omat juttunsa omina aikoinaan. Varsinkin matkan alkupuolella oli myös paljon tapahtumia ja kohtaamisia, jotka eivät olleet päässeet edes elokuvaan mukaan. Ehkä Farmer Maggotin rooli ei ollut niin suuri, mutta rempseän ja laulavan metsän hallitsijan Tom Bomdadilin tapaaminen oli kyllä todella viihdyttävää seurata, ja hänet olisi toivonut päässeen valkokankaalle asti. Mutta luonnollisesti valintoja pitää aina tehdä rankalla kädellä uudelleen sovittaessa. Todella positiivinen startti joka tapauksessa tämän saagan pariin. Seuraavaksi sitten vuorossa Kaksi tornia. Katsotaan jaksaako Tolkien rento kerronta pitää tämän lukijan hyppysissään myös väliosassa.

Tähdet: 4 / 5

 

Muualla luettu: Lukujonossa, Musteen jäljet, Kaiken ei tarvitse olla totta, Kirjailijan kellarissa, Kirjakaapin avain, Paljon melua kirjoista ja Ankin kirjablogi