Myrskynsilmä - Meri Luttinen

Kirjan nimi: Myrskynsilmä 

Kirjoittaja: Meri Luttinen

Kustantaja: Wsoy

Julkaisuvuosi: 2020

Sivumäärä: 397

Mistä: Kirjastosta

 

' Kun Tietiä löi rummustaan kumauksen, Kainu otti ensimmäisen askelen ja tunsi toisten tekevän vierellään samoin. Siitä hetkestä eteenpäin katosi kaikki ulkopuolinen. Oli vain neulasmaton tuntu jalkapohjissa, ilman viileys iholla ja kehon liike askelissa, jotka olivat hänelle tuttuakin tutummat ja kuitenkin juuri tällä hetkellä uudet. Oli vain kehät ja hänen matkansa niiden halki.

Tänä keskikesän yönä hän löytäisi paikkansa. '

s. 9

 

Kainu on 16-vuotias tyttö, jolla on edessään tärkeä aikuistumisriitti. Kolmen kuninkaan kylässä tytöt ovat asemoituneet punamultaisten kehien ympärille. Tietiä lyö rumpua ja tytöt askeltavat näkemättä eteenpäin kohti oikeaa kehää, joka kuvastaisi parhaiten ketä he ovat. Kehistä ensimmäiset viisi ovat niitä mihin kyläläiset jäävät: käsityön, ruuan, emännyyden, äitiyden sekä laulajien, itkijöiden ja tarinankertojien kehät. Loput viisi kehää ovat voimallisten tietäjien kehiä, mutta niihin asti vain harvat pääsevät. Kylän Tietiä rupeaa kuitenkin jo olemaan vanha, joten pian pitäisi jo löytyä uusi oppityttö hänelle. Kaikista vahvimpaan Tietiän kehään eli kymmenenteen ei ole kukaan päässyt yli viiteensataan vuoteen. Paitsi nyt.

 

Kainusta tulee kymmenennen tason Tietiä, mutta suuren juhlan sijasta kylän vanha Tietiä haluaa piilotella asiaa mahdollisimman pitkään. Hän nimittäin ymmärtää, että suuri voima voi myös pelottaa muita ja kääntää ennen niin ystävälliset kasvot inhon ja vihan irvistykseen. Kainu muuttaa kuitenkin Tietiän mökkiin ja rupeaa oppiin yrteistä ja parantamisesta - kuudennen kehän tietiän sisällöistä. Pian tunnelma kylässä kuitenkin kuumenee eikä Kainulle jää muuta vaihtoehtoa kuin lähteä maailmalle etsimään omaa paikkaansa. Mukaansa hän saa voimaeläimensä Viiman sekä Tietiältä hopeisen riipuksenpuolikkaan - Myrskynsilmän, joka on pidettävä salassa keinolla millä hyvänsä. Hohkalinnan kaupungissa Kainu tapaa niin hyviä ihmisiä, mutta myös huomaa että kaikki ei ole kohdillaan. Kansalaisten tilanne muuttuu yhä tukalammaksi ja tukalammaksi, mutta mitä tilanteelle voisi yksi hukassa oleva tyttö tehdä? Myrskynsilmän saattelemana Kainu päätyykin aikamoiselle matkalle. Eikä matka itseensä ole niistä vähäisin. 

 

' - Tiedätkö mitään riipuksesta nimeltä Myrskynsilmä? Kainu kysyi.

Otavan ilme muuttui, kuin se olisi tarkoittanut hänelle paljonkin. Hän kuitenkin peitti sen ennen kuin Kainu ehti kiinnittää siihen huomiota, ja pudisti päätään.

- Olen kuullut tarinoita.

Kainu huomasi, että Otava katseli hopeaketjua hänen kaulallaan.

- Mitä tarinoita? Kainu kysyi.

Otava kohautti harteitaan.

- Että se olisi salamaniskemästä syntynyt mahtiriipus. Mutta tarinat ovat keskenään niin ristiriitaisia, että liekö koko riipusta olemassa.

Kainu pakottautui pitämään kätensä paikoillaan, ettei se olisi puristunut korun ympärille. Oli se olemassa, hän tunsi sen painon rintaansa vasten. '

s. 111 

Valtaisan venäläisen tiiliskiviklassikon jälkeen kaipasin jotakin aivan erityyppistä luettavaa ja ilokseni kirjaston nuortenosastolta pisti silmääni tämä kotimainen fantasiateos, jota kuvattiin sijoittavan muinaissuomalaiseen fantasiamaailmaan. Nappivalinta siis kevyemmän lukemisen nälkään ja kaupan päälle vielä kiehtovaa miljöötä! Olen nauttinut paljon näistä muinaissuomalaisista tietäjistä ja perinteistä ammentavista teoksista kuten Mikaman Myrryksesta, Kamulan Ikimetsien sydänmaasta sekä Valkaman Itämeren Aurista. Odotin siis jotakin samankaltaista lukukokemusta. Tässä  Luttisen teoksessa ei oltu kuitenkaan lähdetty asiaa lähestymään niinkään suomalaisen kansanperinteen vahvan taustatutkimuksen kautta, vaan tarina kulki selkeästi enemmän fantasian rattailla. Tämä ei onneksi juurikaan menoa haitannut, sillä oli jo itsessään mielenkiintoista seurata suomalaismaisessa metsämaisemassa keskiaikaistyyppisen fantasiamaailman menoa ja olihan joukossa mukana myös Kainun yrteillä parantamistakin.

Oikeastaan parhaiten tätä teosta kuvaisi ehkä sana satu. Jotakin unenomaista ja vanhojen satujen tunnelmaa oli nimittäin tarjolla näiden sivujen sisällä. Hyvin Luttinen on kuitenkin ottanut näitä vanhojen satujen aineksia ja sekoittanut niistä oman toimivan sekoituksensa. Hiukan tuo nuortenkirjamaisuus näkyi tiettynä ennalta-arvattavuutena, mutta se nyt kuuluu melkein asiaan. Olen myös niin tottunut pitkiin fantasiasarjoihin, joita rakennetaan hitaasti osa osalta, että Myrskynsilmän tahti tuntui varsin haipakalta kun 400 sivussa käytiinkin jo koko tarina läpi. Tapahtumia riitti, joten kaikkeen ei ehditty kauheasti syventyä. Ehkä ei pitäisikään verrata yksittäistä nuortenkirjaa aikuisten fantasian eeppisiin (ja loputtomiin) sarjoihin. Kyllä nimittäin Kainunkin matkassa on tarjolla oppeja elämästä: kuinka päästää peloistaan irti ja hyväksyä oma itsensä ilman peilausta toisten arvottaviin katseisiin. Mukavaa, että myös tällaisia yksittäisiä fantasiateoksia julkaistaan. Onkin kiinnostavaa jäädä seuraamaan minkälaiseen maailmaan Luttisen mahdollinen seuraava teos sijoittuukaan.

Tähdet: 3.5 / 5

 

Muualla luettu: Kirjoihin kadonnut, Ruusun nimi, Kirjahullun päiväkirja, Siniset helmet, Lastenkirjahylly, Kirjahilla, Kirjasähkökäyrä ja Kirjakko ruispellossa