Myrrys - Anniina Mikama

Kirjan nimi: Myrrys

Kirjoittaja: Anniina Mikama
Kustantaja: Wsoy

Julkaisuvuosi: 2021

Sivumäärä: 368

Mistä: Kirjastosta

 

' Metsässä oli hiljaista kuin kirkkomaalla, ja koko tienoo oli vaipunut talven odotukseen. Takanapäin oli kesä, vihreän lehden aika, keveän tuulen ja lämpimän valon aika. Oravanpojat olivat kasvaneet ja muuttaneet pesästä, pihapuiden peipposet olivat lentäneet muille maille. Varkain oli syksyn harmaus hiipinyt maiden ylle, ja se kulki kuin huokaava haamu halki lakastuvien puiden holviston. '

s. 11

 

1800-luvun alkupuolen Kainuussa 14-vuotias orpo Niilo-poika paiskii Kivihalmeen talossa töitä elatuksensa eteen. Suurten katovuosien aikaan oli Niilo äitinsä kanssa saapunut kyseisen talon porstuaan, mutta äiti ei tästä matkasta enää selvinnyt. Näin jäi Niilo taloon ylimääräiseksi suuksi ruokittavaksi ja talon isäntä Juhanin vihan kohteeksi. Niilon elämä ei ole ollut helppoa, sillä jopa perheen koiraa pidettiin suuremmassa arvossa, mutta ahkerana ja tunnollisena poikana hän tekee parhaansa. Eräänä syksyisenä päivänä on hän talon pojan Akselin kanssa metsällä. Kiivaaseen isäänsä tullut Akseli tulee mananneeksi itse metsän kuningasta karhua huonosta saalisonnestaan. Metsä kuitenkin vastaa niin kuin sille huudetaan, ja itse vihainen mesikämmen saapuu paikalle jättäen hampaanjälkensä Akselin koipeen. Syyt tästä kaikesta saa luonnollisesti perheen sylkykuppi Niilo.

Tilanne on paha, joten paikalle on kutsuttava metsän myrrys, joka tietäjänä ja parantajana voisi auttaa. Tavallinen kansa kuitenkin pelkää syvästi tätä metsän erakkoa, onhan hän tekemisissä kuolleiden sielujen kanssa. Palkkioksi parannuksesta myrrys päättää ottaa Niilon itselleen apupojaksi metsään. Martinin opissa Niilo tuleekin oppineeksi yhtä sun toista metsän kanssa elämisestä. Metsää ei tarvitse pelätä, jos sitä kunnioittaa ja ottaa vain tarvitsemansa. Yhdessä he metsästävät ja kalastavat ja pääseepä Niilo seuraamaan myös parantamista. Metsässä on kuitenkin myös hyvin voimakkaita muinaisia voimia. Vain vahva myrrys voi kutsua metsänpeiton suojakseen ja kulkea henkien teitä. Riippuu kuitenkin ihmisestä, käytetäänkö näitä kykyjä hyvään vai pahaan.

' Metsästyksessä tarvittiin taitoa, mutta sen lisäksi olisi pitänyt kysyä apua metsän näkymättömiltä haltijoilta. Pyytämättä ei metsä antanut mitään. Kulkiessaan Niilo mutisi hiljaa mielessään pyyntiloitsun sanoja:

Lennä pyy pyyvyksehen,

lintu loukkuni lovehen

koppeloinen konkelohon

teeri tarhani tekohon '

s. 13

 

Myrrys on muinainen tietäjä ja parantaja. Monin paikoin hänen parannuskykynsä olivat kuitenkin lähtöisin muun muassa ymmärryksestä keittää vettä ennen haavan puhdistusta - koska vesi ja tuli ovat molemmat vahvoja elementtejä, jolloin niiden yhteisvaikutus on vahvempi kuin vain toisen tai nykykielellä se on steriilimpää - tai perustuen yrttilääkintä rohtoihin. Tiettyjä shamaaniperinteiden piirteitä tuotiin myös esiin, kun rumpumeditaation ja mahdollisten yrttien avulla päästiin metsän henkiselle puolelle kulkemaan. Tällainen poppamiesmainen verhon takainen henkimaailma siis oli mukana, mutta en silti laittaisi tätä teosta fantasia genren alle. Tuo tägi voi nimittäin karkottaa joitakin potentiaalisia lukijoita, vaikka fantasian sijasta kyseessä on pikemminkin muinaisuskomusten herättäminen henkiin. Samoin esimerkiksi Untinen-Auelin Luolakarhun klaanissa heimossa oli tietäjä Creb tai Itärannan Kuunpäivän kirjeissä parantajat kuten Lumi kykenivät liikkumaan henkimaailmoissa. 

 

Minua on ruvennut viime aikoina kiinnostamaan varsin paljon Suomen kansan vanhat perinteet. Mikaman teos metsästysonnin loruineen, karhu-uskomuksineen ja myrrys tietäjä-parantajineen osui siis täydelliseen saumaan. En siis malttanut viimeistellä Mikaman Taikuri ja taskuvaras-trilogiaa, jonka kaksi ensimmäistä osaa ovat olleet varsin ok nuortenkirjoja. Tämä Mikaman uusimman teoksen aihe osui ja upposi minuun loistavasti ja kerronnan rauhallinen tahti herätti metsän henkiin tehden tällä kertaa oikein suuren vaikutuksen. Onkin todella hienoa, että Mikama on jakamassa näitä vanhan kansan oppeja ja uskomuksia nuortenkirjansa kautta uudelle sukupolvelle. Veikkaan että monen aikuislukijankin mieleen tämä teos on, sillä se piti sisällään useita vahvoja teemoja liittyen muun muassa anteeksiantoon, toveruuteen ja oikeaan tapaan elää kuin Tolstoissa konsanaan. Ihana myös lukea vaihteeksi nuortenteos, jossa osataan kertoa tarina rauhassa ilman jatkuvaa tapahtumavyöryä ja ihmissuhdedraamoja. Näitä lisää.

 

' Kaupunkilainen ei voi ymmärtää metsämiehen sielua.

Jos ei ollut milloinkaan eksynyt erämaassa tai kulkenut henkien teitä, kohdannut pimeää metsää myrskyisenä talviyönä tai huojunut tuulessa yhtenä metsän puista, ei sitä voinut koskaan käsittää. Jos ei ollut vajonnut metsän syliin, vuodattanut verta sen jalkojen juurelle ja katsellut kuinka elämä pakeni saaliseläimen silmistä, ei siitä voinut tietää mitään. '

s. 309 

 

Tähdet: 4.5 / 5

 

Muualla luettu: Kirjapöllön huhuiluja, Kirsin kirjanurkka, Oksan hyllyltä, Siniset helmet, Kaiken ei tarvitse olla totta, Lastenkirjahylly, Unelmien aika, Mirka MikäMikämaassa, Kirjojen keskellä ja Kirjakko ruispellossa