Hiljaisuus - Don DeLillo

Kirjan nimi: Hiljaisuus (The Silence)

Kirjoittaja: Don DeLillo, suomentanut Helene Bützow
Kustantaja: Tammi

Julkaisuvuosi: 2020, suomennos 2022

Sivumäärä: 99

Mistä: Kirjastosta

 

' Sitten ruutu pimeni. Max painoi virtanappulaa. Päälle, pois, päälle. Hän ja Diane tarkistivat puhelimensa. Sammuneet. Diane meni huoneen poikki kokeilemaan kotipuhelinta, lankapuhelinta, sentimentaalista muinaismuistoa. Ei valintaääntä. Kannettava tietokone oli hengetön. Diane meni viereisen huoneen tietokoneen luo ja paineli näppäimiä, mutta näyttö pysyi harmaana. '

s. 28

 

Aviopari, Jim ja Tessa, istuvat lentokoneessa palaamassa lomaltaan Pariisista. Jim luettelee edessä olevan ruudun jatkuvia faktoja lentokorkeudesta, nopeudesta ja jäljellä olevasta matka-ajasta. Tessa ei kiinnitä häneen juurikaan huomiota. Hän kirjoittaa muistikirjaansa. Tänään on myös SuperBowl. Kymmenet miljoonat ihmiset ovat valmiina iltaa varten ruutujensa ääressä. Myös Jim ja Tessa ovat menossa ystäviensä Maxin ja Dianen luo katsomaan kyseistä ottelua.

Maxin ja Dianen luona on myös Martin, Dianen entinen opiskelija, omalaatuinen fysiikan opettaja. Eväät ovat valmiit. Ruutu voidaan avata. Sitten tapahtuu jotakin. Kesken kaiken ruutu pimenee. Myös tietokoneet, puhelimet ja kaikki muu elektroniikka lopettaa toimimasta. Tulee hiljaisuus. Miten nykyihminen, jolle digimaailma on jo lähes todellisempi kuin elävä elämä, voi reagoida moiseen tilanteeseen. Täysi yhteyttömyys kuin veitsellä leikaten. Säilyykö kenenkään psyyke lopulta ehjänä tässä mullistusten maailmassa?

 

' Missä ovat muut, Tessa ja Jim ja kaikki toiset, matkalaiset, retkeilijät, pyhiinvaeltajat, ihmiset taloissa ja huoneistoissa ja parakkikylissä. Missä ovat henkilöautot ja rekat, liikenteen melu? Supersunday. Ovatko kaikki kotona vai pimenneissä baareissa ja klubeissa aikomuksenaan katsoa ottelua? Ajattele miljoonia pimeitä ruutuja. Yritä kuvitella mykistyneet puhelimet. '

s. 47 

 

DeLillon pienoisromaani on aiheensa puolesta hyvinkin kutkuttava. Ruutu on nykyään niin ihmisen jatke, että emme edes kiinnitä siihen juurikaan huomiota. Mitä siis kävisi, jos yhtäkkiä tuo kaikki romahtaisi. Pitäisikin kaivautua sieltä ruudun takaa ja kohdata todellinen maailma, joka on kokenut valtaisen mullistuksen. Aihe, jolla leikittely pysäyttää miettimään myös omaa suhdetta ja ennen kaikkea käytettyä aikaa erilaisilla digialustoilla. DeLillon romaanissa sen henkilöt menevät melkein kirjaimellisestikin tilttiin. Kuka istuu edelleen pimeän ruudun edessä tuijottaen ja eläen ottelua jota ei näe. Kuka rupeaa selostamaan omiaan tai hakee lohtua fyysisestä läheisyydestä. Kivuttomasti tämä ei käy. Sen pitemmin ei lähdetä syventymään, mitä tämän tason katastrofi tarkoittaisi koko yhteiskunnan kannalta. Tässä teoksessa pureudutaan ihmiseen. Yhteen asuntoon ja sen sisällä kökkiviin henkilöihin. Miten tällainen täysipysähdys vaikuttaa juuri heihin.

Vaikka Hiljaisuudessa olikin valtaisasti potentiaalia aiheensa puolesta, en silti ole kovin vakuuttunut kirjan ansioista. En ole aiemmin lukenut DeLilloa, joten en osaa sanoa ovatko tämän tyyppiset maneerit hänelle ominaisia. Nyt tuo alle sata sivua tuntui kuitenkin olevan aivan tarpeeksi. Kirjoituksessa oli käytetty paljon irrallisia sanoa ja lauseita, joilla tikattiin eteenpäin. Sellaista tiettyä etäältä tarkasteltua kuin tuoreella Nobel-voittaja Ernauxilla, mutta siinä missä Ernaux onnistui sitomaan pelkistetyn tikkauksensa osaksi suurempaa kokonaisuutta, jäi DeLillon teksti harmaaksi luetteloksi, josta jäi uupumaan tuo henkiin herättävä voima. Parhaimmillaan tällaiset kielellisesti harkitut pienoisromaanit ovat todella upeita lukukokemuksia. Minä en kuitenkaan päässyt samalle taajuudelle DeLillon kanssa. Kurkotin kohti teosta, mutta sain vastaani vain hiljaisuutta.

Tähdet: 2 / 5

 

Muualla luettu: Kirjakimara ja Kirjaluotsi