Hutiluoti - Richard Osman

Kirjan nimi: Hutiluoti (The Bullet That Missed)

Sarja: Torstain murhakerho #3

Kirjoittaja: Richard Osman, suomentanut Antti Saarilahti
Kustantaja: Otava

Julkaisuvuosi: 2022, suomennos 2023

Sivumäärä: 390

Mistä: Kirjastosta

 

' Minulla on sinulle töitä

 

Elizabeth tuntee sykkeensä kiihtyvän. Viime aikoina on ollut liian hiljaista. Eläkkeellä oleva optikko törmäsi mopolla puuhun ja maitopulloista on ollut riitaa, mutta siinä olikin kaikki viime aikojen jännitys. Yksinkertaisessa elämässä on toki puolensa, mutta juuri nyt, kun on murha tutkittavana ja uhkaavia tekstiviestejä tulee päivittäin, Elizabeth tajuaa kaivanneensa ongelmia. '

s. 41

 

Torstain murhakerhosta tutut Cooper Chasin eläkeläiskylän asukit Elizabeth, Joyce, Ibrahim ja Ron ovat täällä taas ratkaisemassa kiperiä murhia, joita poliisikaan ei ole saaneet selvitettyä. He tapaavat joka torstai palapelihuoneessa ja tällä kertaa tutkinnan alle on otettu kymmenen vuotta sitten kadonnut Bethany Waites. Hän oli nuori toimittaja, joka tutki suurta alv-petostapausta ja oli juuri tekemäisillään läpimurtoa. Sitten eräänä päivänä hänen autonsa löydetään suistuneen tieltä suoraan alas kalliolta. Ruumista ei kuitenkaan koskaan löydetty, sillä rannikon virtaukset ovat tehneet tehtävänsä. Valvontakamerakuvasta on kuitenkin nähty, että autossa oli ollut aiemmin kaksi henkilöä...

 

Päästäkseen kylmenneen tapauksen jäljille, nelikko päätyy kaveeraamaan television reportteri Mike Waghornin kanssa, joka toimi tuolloin Bethanyn työtoverina. Voisiko häneltä löytyä jutusta uutta tietoa, johon poliisi ei ole osannut kiinnittää huomiota? Saadakseen murhaaja kiinni on tiimin lähdettävä kerimään auki myös koko alv-petosvyyhteä, eikä apu yllättäviltäkään tahoilta ole poissuljettu. 

 

Samaan aikaan Elizabethin menneisyys on tulossa aiheuttamaan hänelle ongelmia. Entisenä brittien salaisenpalvelun agenttina hän on jos jonkinlaisissa liemissä keitetty, mutta iän karttuessa hän ei ole enää osannut ollut yhtä varovainen. Uusi rikollinen, Viikinki, on tullut kiristämään häneltä haluamaansa. Joko Elizabeth hoitelee hänen puolestaan erään Elizabethinkin menneisyydestä tutun miehen tai kuolettavan luodin itseensä saa tuta Elizabeth, tai vielä pahempaa joku hänelle rakas henkilö. Mitä siis tehdä, kun kello tikittää vääjäämättä kohti annettua aikarajaa?

 

' He nauravat ja myyntikärry saapuu. Joyce laukoo myyjänaiselle kysymyspatterin. Onko tee ilmaista? Onko keksejä? Ovatko ne ilmaisia? Ovatko nuo tuossa banaaneja? Menevätkö banaanit junassa hyvin kaupaksi vai ovatko keksit isoin vetonaula? Kuinka paljon kuumempaa kahvi on junan toisessa päässä verrattuna toiseen? Sitten on muutama lisäkysymys, joiden myötä Joyce saa tietää, että nainen on juuri palannut töihin äitiyslomalta, että hänen miehensä, joka on töissä lentokentän rakennustyömaalla, ei auta kotona tarpeeksi ja että anoppi on mahdoton tapaus, joka puolustaa poikaansa joka käänteessä. Kysymysten jälkeen Joyce päättää, ettei itseasiassa tarvitsekaan mitään, kiitos vain. '

s. 155 

 

Ahh Osman ei kyllä petä tälläkään kertaa! Kuinka nautittavaa oli sukeltaa näiden eloisien eläkeläisten matkaan. Jokainen heistä on vahvasti oma persoonansa. Elizabeth jännittävine menneisyyksineen, entinen psykiatri Ibrahim analyyttisine mielineen, työläisjyrä Ron omine miesten juttuineen ja sitten ihka ihana herttainen Joyce, joka lämminsydämisyydellään sulattaa paatuneimmankin rikollisen sydämen. Eikä pidä unohtaa Elizabethin shakkia pelaavaa alzheimerista kärsivää miestä Stepheniä, poliiseja Donnaa ja Chrisiä sekä asian kuin asian hoitavaa puolalaista Bogdania. Aivan mahtavan kavalkadin erilaisia persoonia Osman on onnistunut luomaan ja jokaisella näistä värikkäistä henkilöistä on aina oma tärkeä roolinsa kyseessä olevan mysteerin ratkaisussa.

 

Osmanin teokset ovat varmaan yksiä suosikkejani cozy crimen saralla. Niissä on mielikuvituksellisia tapauksia, jotka pitävät kiinnostuksen yllä läpi koko teoksen, vaikka uskottavuuden rajojen annetaankin paikoin paukkua. Näiden teosten sykkivä sydän on kuitenkin niiden ihastuttavissa henkilöissä ja tilannekomiikassa. Sen kyllä huomaa, että Osmanilla on huumori hyppysissään, sillä lukiessa päädyin vain kihertämään aina uusille hauskoille sattumuksille ja kommenteille. Suosittelen todella lämpimästi tähän hyvänmielen dekkarisarjaan tutustumista, mikäli tämä on ehtinyt vilahtamaan tutkasi ohi. Tämä sarja sen kuin vain paranee. Varoituksena sanana kuitenkin: ei tosikoille!

Tähdet: 4.5 / 5

 Muut sarjasta lukemani osat:

1. Torstain murhakerho

2. Mies joka kuoli kahdesti

 

Muualla luettu: Luetut.net, Kirjasähkökäyrä, Kirjaluotsi ja Jos vaikka lukisi...