Kirjan nimi: Halveksunnan aika (Czas pogardy)
Sarja: Noituri #4
Kirjoittaja: Andrzej Sapkowski, suomentanut Tapani Kärkkäinen
Kustantaja: Wsoy
Kustantaja: Wsoy
Julkaisuvuosi: 1995, suomennos 2013
Sivumäärä: 388
Mistä: Kirjastosta
' Lyhyesti sanoen: helteisessä, paikallaan seisovassa ilmassa oli sodan tuntua. '
s. 9
Noituri-sarjan neljännen osan Haltiain veren jännitteet ovat nyt jo käsinkosketeltavia. Cintrankin vallannut Nilfgaardin valtakunta haikailee lisävalloituksista, muut kuninkaat punovat salajuoniaan ja liittojaan eikä velhoihinkaan enää uskalla luottaa, kun ei ole varmuutta kenen puolelle he asettuvat. Ahtaalle ajettujen haltioiden sissijoukot Oravat tekevät myös hyökkäyksiä ihmisten kimppuun. Sodan voi jo haistaa ilmassa. Se lähestyy vääjäämättä. Enää tarvitaan viimeinen sytyke ja halveksunnan aika tulee vyörymään voimalla kaiken yli.
Myös hirviöitä palkkiota vastaan tappava noituri Geralt on sotkeutunut tähän vyyhteen tahtomattaan. Kohtalo on yhdistänyt hänet Cintran viimeiseen prinsessaan Ciriin, jonka perässä jokainen sodan osapuoli oli. Yhdessä velho Yenneferin kanssa Geralt koittaa huolehtia tuosta nuoresta tyttölapsesta ja pitää hänet turvassa. Tehtävä ei ole kovin helppo. Varsinkin kun entisten rakastavaisten Geraltin ja Yenneferin välillä on jo niin paljon historian painolastia. Velhoilla on kuitenkin tulossa suuri kokoontuminen, jossa päätetään miten lähestyä kuningaskuntien kiristynyttä tilannetta. Rintamalinjat jakavat myös velhot jyrkästi kahtia. Yenneferin on osallistuttava tuohon tärkeään kokoukseen, joten myös hänen holhokki Cirin on seurattava mukaan. Mutta kuinka pitää itsepäinen teinityttö turvassa kaikkien näiden kiistelevien osapuolten keskellä?
' "Pidä varasi, Geralt. Olet vakavassa vaarassa. Joku leikkii kanssasi. Joku ennakoi liikkeesi, joku kenties jopa ohjailee niitä. Älä anna periksi ylimielisyydelle äläkä luota itseesi liikaa. Leikkitoverisi ei ole stryksi eikä ihmissusi eikä Micheletin veljeskatras. Eikä edes Rince. Vanhemman veren lapsi, hemmetti soikoon. Ihan kuin Cintran valtaistuin, velhot, kuninkaat ja Nilfgaard eivät olisi tarpeeksi, vaan näppinsä pelissä on myös haltioilla. '
s. 42-43
Heti kättelyssä on sanottava, että tämä Noituri-sarjan osa ei tehnyt edeltäjiensä kaltaista vaikutusta minuun. Geralt on ennen kaikkea se syy miksi palaan aina uudestaan tämän sarjan pariin. Hän on omassa synkässä murahtelussaan jotenkin hyvin karismaattinen päähenkilö. Hän on noituri, mutantti itsekin, ja siten pahasti halveksittu vaikkakin kovasti tarvittu. Sapkowskin kirjoissa on kuitenkin käytetty hienosti harmaan sävyjä kun ne jotka näyttävät hirviöiltä eivät aina olekaan niitä oikeita kauhistuksia vaan suurin monsteri voikin piillä ihmisten sydämissä. Olen nauttinut Noiturin matkassa hurjista taisteluista, mielikuvituksellisista otuksista ja jännittävistä koulutuksista. Nyt tämä kaikki jäi kuitenkin enemmän tai vähemmän sivuosaan, kun sodan valtasuhmuroinnin ottivat isoimman roolin. Miten tässä nyt näin pääsi käymään?
Sapkowski on siis jotenkin onnistunut hukkaamaan sen Noiturien sykkivän sydämen. Kaikkeen politikointiin käytettiin niin paljon aikaa ja energiaa, mutta samalla oli unohdettu tarjota fantasiakirjojen peruskaura eli kartta. En siis pysynyt lainkaan perillä mistä kuningaskunnasta ja sen hallitsijasta nyt taas olikaan kyse ja miten se liittyi muihin. Myös velhojen kokouksessa, joka muuten oli varsin viihdyttävä kuvaus, niin eri velhoja vain vyörytettiin sivuille eikä ainakaan tämä lukija ehtinyt omaksua kuka nyt oli kukin. Paljon joutui siis pläräilemään edestakaisin jos halusi muistutusta asiaan. Turhauduin siis teokseen aika lailla. Ei pidä ymmärtää väärin. Tässä oli silti edelleen niitä vetäviä kerronnan hetkiä ja tietynlaista synkkää huumoria. Ne vain olivat jääneet pienempään roolin. En voinut myöskään välttyä vertailemasta tätä lukukokemusta juuri lukemaani hervottomaan Pratchettiin. Selkeästi humoristinen satiiri on nyt enemmän se mitä kaipaan fantasialta kuin synkkäsävytteistä poliittista peliä. Aion silti jatkaa sarjan parissa - mutta ehkä toisena ajankohtana.
' "Voi myös olla, että näiden pahojen miesten toverit tai kumppanit tulevat kyselemään heidän kohtaloistaan", valkotukkainen jatkoi hetken päästä. "Sano heille, että Susi puri heitä. Valkoinen susi. Ja lisää, että heidänkin kannattaa vilkuilla taakseen. Tulee päivä, jolloin he päätään kääntäessään näkevät Suden." '
s. 54
Tähdet: 2.5 / 5
Muut sarjasta lukemani osat:
Muualla luettu: Taikakirjaimet, Morren kirjablogi ja Kirjavinkit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti