Hälytystila - Martha Wells

Kirjan nimi: Hälytystila (All Systems Red)

Sarja: Murhabotin päiväkirjat #1

Kirjoittaja: Martha Wells, suomentanut Mika Kivimäki
Kustantaja: Hertta

Julkaisuvuosi: 2017, suomennos 2023

Sivumäärä: 191

Mistä: Kirjastosta

 

' Kun olin hakkeroinut hallintamoduulini, minusta olisi voinut tulla joukkomurhaaja, mutta sitten hoksasin, että pääsin käsiksi kaikkeen yhtiön satelliittien välittämään viihdetarjontaan. Sen jälkeen oli kulunut osapuilleen 35 000 tuntia ilman pahempaa murhaamista, mutta sangen varmasti vähän vaille 35 000 tuntia elokuvien, sarjojen, kirjojen, näytelmien ja musiikin parissa. Sydämettömäksi tappokoneeksi olin kauhean epäonnistunut lajissani. '

s. 5

 

Tulevaisuudessa avaruusmatkailu ja uusien alueiden kartoitus on arkipäivää. Yhtiö kuitenkin vaatii, että jokaiselle matkalle on palkattava mukaan turvallisuusandroidi SecUnit. Nämä SecUnitit ovat koneita, joilla on tietoisuus ja myös osittain orgaanisia osia. Silti ne ovat botteja eivätkä varsinaisesti osa miehistöä. 

Murhabotti on turvallisuusandroidi, joka on onnistunut hakeroimaan oman hallintamoduulinsa. Näin se voi kuluttaa päiviään katselemalla salaa viihdeohjelmia ja tehdä varsinaista työtään vain juuri sen verran, että kukaan ei rupea epäilemään mitään. Sitä ei huvita olla tekemisissä ihmisten kanssa: vain pakollinen kommunikaatio ja sekin tummennetun kypärän suojista. 

Nyt Murhabotti on lähetetty komennukselle erään tutkijaryhmän matkaan kaukaiselle planeetalle. He ovat kartoittamassa aluetta pohtiessaan pitäisikö planeettaan ostaa oikeudet vai ei. Tutkimusryhmän jäsenet ovat Murhabotin mieleen hiukan liiankin tuttavallisia, mutta muuten keikka on varsin helppo. Kunnes omituisia asioita rupeaa selviämään. Aivan kuin joku sabotoisi heidän tutkimusmatkaansa. Onko koko tutkimusryhmä vaarassa? Murhabotin on aika astua esiin ja suojeltava henkensä edestä ihmisiään.

 

' Tällä kertaa hiljaisuus tuntui vielä pahemmalta. Näin kameralla, kuinka Pin-Lee liikehti epätietoisena ja vilkuili Oversea ja Aradaa. Ratthi hieroi kasvojaan. Sitten Mensah sanoi hiljaa: "SecUnit, onko sinulla nimeä?"

En ollut varma, mitä hän ajoi takaa. "Ei."

"Se kutsuu itseään 'Murhabotiksi'", Gurathin sanoi. '

s. 102 

 

Olin törmännyt blogeissa The Murderbot Diaries -sarjaan jo aiemmin ja laittanut sen ylös lukulistalleni. Olinkin siis riemuissani, kun huomasin, että tämä tuore pienkustantamo Hertta oli päättänyt kääntää sen ja julkaista suomeksi. Kun vielä näin tämän Samppa Rannan suunnitteleman kannen, olin vakuuttunut, että tämä pitää saada lukuun ja pikimmiten. Kun sain kirjan käsiini ja lukemisen käyntiin, ensimmäinen ajatukseni oli, että onpas valtavaa fonttia, tämänhän lukaiseekin nopeasti. Parin sivun jälkeen seuraava ajatukseni oli kuitenkin, että apua onpa kökön tuntuista tekstiä. Olin siis juuri saanut loppuun Fielding 1700-luvun klassikkoteoksen Tom Jonesin pitkine polveilevine lauseineen. Ero tähän minimalistiseen ja tapahtumakeskeiseen tikkaukseen oli melkoinen.

 

Murhabotin päiväkirjat on siis varsin nopeatempoinen pieni teos, jossa ei liiaksi jäädä syventämään asioita. Murhabotti on kuitenkin varsin sympaattinen hahmo, kun hän kiusaantuu ihmisten seurassa ja haluaisi vain vetäytyä omaan soppeensa katsomaan saippuasarjoja. Taustalla leijuu kuitenkin myös menneisyyden murhat, joihin viittaillaan, vaikkei vielä näihin tapahtumiin päästäkään sen enempi käsiksi. Ehkä sarjan seuraavissa osissa sitten tämä murhabotin historia aukeaa enempi. Jäin kuitenkin lukijana kaipaamaan hiukan enempi syvyyttä. Nyt tuntui, että jännitystä oltiin vasta rakentamassa ja phuf sitten jo taisteltiinkin. Edes murhabotin nasevan ironiset kommentit eivät riittäneet pelastamaan tätä lukukokemusta.

 

Tähdet: 2 / 5

 

Muualla luettu: Kirjapöllön huhuiluja,  Kirjakasta, Kirjahilla,  Lukutoukan luetut sivut, Satunnainen ohilukija ja Viis kautta viis