Kirjan nimi: Kuolema kylässä (Death comes to Marlow)
Sarja: Thamesjoen murhat #2
Kirjoittaja: Robert Thorogood, suomentanut Hilkka Pekkanen
Kustantaja: Siltala
Kustantaja: Siltala
Julkaisuvuosi: 2023, suomennos 2023
Sivumäärä: 380
Mistä: Kirjastosta
' Judith ei antanut talven estää lähes jokapäiväisiä kastautumisia Thamesissa. Siihen vuodenaikaan uintiretket olivat väistämättä lyhyitä, mutta hän ei koskaan jättänyt käyttämättä tilaisuutta olla kosketuksissa luontoon, ja ihoa kihelmöi uinnin jälkeen miellyttävästi koko lopun päivää. Erityisen mielellään hän kävi uimassa silloin, kun ratkaistavana oli jokin ongelma, ja juuri siksi hän oli Thamesin sylissä tänä nimenomaisena tammikuun aamuna.
Hän yritti ratkaista arvoitusta. '
s. 7-8
Thamesjoen murhissa tapasimme kahdeksaakymmentä lähestyvän Judith Pottsin, joka laatii sanaristikoita, nauttii alastonuinneista Thamessa sekä ratkaisi murhan, jonka kanssa poliisit olivat aivan neuvottomia. Apunaan tällä määrätietoisella naisella oli hänen uudet tuttavuutensa papin hienostorouva Becks sekä koiria ulkoiluttava suorapuheinen Suzie. Nyt on kesä vaihtunut jo talveen, kun Marlown pikkukylässä rupeaa tapahtumaan jälleen kummia.
Eräänä aamuna Judith saa puhelun kaupungin raharikkaalta aateliselta sir Peter Bileyltä. Hän haluaa kutsua Judithin häitään edeltäville cocktailkutsuille. Omissa oloissaan viihtyvä Judith ei aluksi ajattele mennä, mutta jokin sir Peterin sanoissa saa hänet epäilemään, että tämä mies pelkää murhaa tapahtuvaksi. Ei siis muuta kuin noutamaan kolmikon muita jäseniä ja menoksi.
Sir Peter on menossa naimisiin entisen sairaanhoitajansa Jennyn kanssa. Tästä eivät pidä sir Peterin aikuiset lapset - varsinkaan hänen poikansa ja perijänsä Tristram. Tristram saapuukin kutsuille eikä yhteenotolta voida välttyä. Tilanteen jo rauhoituttua talosta kuuluu kuitenkin kaamea kumahdus. Sir Peter löydetään painavan kaapin alle lyyhistyneenä. Hän on kuollut. Judith alkaa epäilemään, että kaikki ei nyt ole kohdallaan, mutta poliisi ei taaskaan ota tapausta vakavasti. Olihan sir Peter yksin lukitussa työhuoneessaan ja ainut avain oli hänen omassa taskussaan. Judithin on siis Suzien ja Becksin kanssa kaivettava itse todistusaineistot esiin. On aika kääriä hihat.
' "Ei", Tanika sanoi, "siinä asiassa minun täytyy kyllä tehdä loppu..."
"Ja minun täytyy tehdä loppu noista puheista", Judith sanoi. "Me kolme olemme jo löytäneet sinulle oliiviöljykannun, josta on pyyhitty sormenjäljet, avanneet kassakaapin, josta puuttuu testamentti, ja nyt vielä löytäneet kumisaappaiden jäljet murhahuoneen ikkunan alla olevasta kukkapenkistä."
"Sitä minä juuri tarkoitan. En voi vieläkään väittää sitä varmasti murhaksi..."
"Ymmärrän että sinun täytyy sanoa niin, ihan totta. Joudut noudattamaan sääntöjä."
"En sääntöjä, Judith, vaan lakia. Sellaista lakia jonka rikkomisesta joutuu vankilaan. Siksi minun täytyy seurata todisteketjua, noudattaa asianmukaista menettelytapaa ja varmistaa, että kaikki tapahtuu lain mukaan."
"No, sinä teet asiat omalla tavallasi ja me omallamme. Heti kun olet valmis myöntämään, että sir Peter murhattiin ja että tarvitset apuamme, olemme valmiit tulemaan hätiin. Ihan niin kuin viime kerrallakin. Mennään naiset", Judith sanoi, kääntyi ja lähti. '
s. 78-79
Tartuin alkuvuodesta Thorogoodin Thamesjoen murhat-sarjan aloitusosaan, sillä onhan hän suositun Murha paratiisissa tv-sarjan tekijöitä, jota vanhempani katsovat ilolla. Tuolloin Thamesjoen murhat ei vielä saanut minua täysin menettämään sydäntäni sarjalle, mutta sen verran kutkuttavan mysteerin Thorogood oli siinäkin punonut, että päätin antaa sarjalle uuden mahdollisuuden. Olihan sen sivuilla ollut varsin hauskaa brittiläistä komiikkaakin, mikä on aina plussaa näissä letkeissä cozy crime sarjoissa.
Ikävä kyllä nyt on kuitenkin todettava, että kaikesta potentiaalistaan huolimatta jäin pettyneeksi. Jos valittelin jo ensimmäisen osan kanssa, että henkilöt jäivät aika ohuiksi, niin nyt ne olivat jo surkuhupaisen yksioikoisia. Jokainen kolmikosta oli löytänyt oman paikkansa: Judith pulmien ratkaisijana ja tutkintaa ajavana voimana, Suzie kömpelönä ja hiukan hitaana suorasanaisena Judithin aisaparina ja hiukan vastusteleva Becks, joka tunnistaa maalisävyt ja kumisaappaiden pohjakuviot kymmenenkin vuoden takaa ollen niin ylemmän keskiluokan täydellinen edustaja. Olisiko henkilöihin voinut saada edes vähän enempi lihaa luiden päälle?
Vaikka itse murhajuoni oli ihan mukiinmenevä, niin tämä dekkari ei kokonaisuutena silti vakuuttanut. Tätä sarjaahan on verrattu neiti Marpleen, mutta en kyllä paljon samaa näissä näe. Judith poppoineen enemmänkin vain tohelsi menemään kauhealla vauhdilla. Hauskana yksityiskohtana oli kuitenkin avattu kuinka Judith ratkaisee sanaristikoita. Kiehtova maailma tosiaan miten salapoliisintyötä sekin touhu on. Taidan kuitenkin sanoa tämän osan jälkeen heipat tälle sarjalle. Kiinnostavia kirjoja kun on maailma täynnä. Brittiläisen cozy crimen perään haikailevia suosittelenkin kokeilemaan Osmanin Torstain murhakerho-sarjaa.
Tähdet: 2 / 5
Muut sarjasta lukemani osat:
Muualla luettu: Sirjan tarinat, Satunnainen ohilukija ja Tuulevin lukublogi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti