Tom Jones - Henry Fielding

Kirjan nimi: Tom Jones (The History of Tom Jones)

Kirjoittaja: Henry Fielding, suomentanut Marja Alopaeus
Kustantaja: Wsoy

Julkaisuvuosi: 1749, suomennos 1994

Sivumäärä: 915

Mistä: Kirjastosta

 

' Samalla tavoin myös me ensin esitämme Ihmisluonnon lukijamme hiukovalle ruokahalulle siinä koruttomassa ja yksinkertaisemmassa muodossa, jossa sitä maaseudulla tavataan, ja tämän jälkeen muhennamme ja haudutamme sen kaikissa niissä jaloissa ranskalaisissa ja italialaisissa teennäisyyden ja paheellisuuden mausteliemissä, joita hovi ja kaupunki tarjoavat. '

s. 33

 

1700-luvun lounais-Englannissa Somersetshiressä asustaa kartanonherra Allworthy. Hän poikkeaa monista muista oman asemansa suurmiehistä siinä, että hän oli harvinaisen hyväsydäminen ja antelias. Omia lapsia hänelle ei siunattu, mutta joku oli käynyt piilottamassa hänen sänkyynsä pienen vastasyntyneen. Kaikkien yllätykseksi kartanonherra päättää pitää tämän jonkun köyhäilistön lehtolapsen ja kasvattaa hänestä herrasmiehen. Nimekseen tämä poika saa Tom Jones. Ja tämän teos on tarina hänen elämästään ja edesottamuksistaan.

 

Tom kasvaa kartanonherra Allworthyn sisarenpojan Blifil kanssa. Siinä missä Blifil on aina kohtelias ja tarkoituksellisen miellyttämishaluinen, on Tom puolestaan aina vaikeuksissa. Tomilla on sydän kultaa, mutta hullutukset vievät hänet mennessään. Nuorena komeana miehenä hän tulee sotkeneeksi rakkauselämänsäkin, vaikka vain hyvää hän tarkoittaakin. Rakkaus naapurikartanon ainoaan kuvankauniiseen ja hyvätapaiseen tyttäreen Sofiaan on kuitenkin kohtalokas. Eihän äpärä saa tavoitella noin harvinaislaatuista timanttia! 

 

Rakkaudessaan pettyneenä Tom lähtee kohti pohjoista kukistamaan sotavoimien mukana jakobiittikapinaa. Vastaavasti Sofia lähtee pakoon vastenmielistä pakkoavioliittoa, johon hänen härkäpäinen isänsä on päättänyt hänet naittaa. Edessä on kuitenkin vielä paheellisen Lontoon ylimystön kieroudet. Voivatko Tom ja Sofia vielä saada toisensa? Vai minkälaiset kohtalot kohtalo onkaan päättänyt heille kirjoittaa. 

 

' Lukijana, ennen kuin riennämme yhdessä edemmäs katson parhaaksi tehdä sinulle tiettäväksi, että aion halki koko tämän historian poiketa sivupoluille niin usein kun näen siihen aihetta; seikka, jonka suhteen olen itse parempi arvostelutuomari kuin kuka tahansa säälittävä kriitikko konsanaan, ja tässä minun onkin kehotettava kaikkia noita kriitikoita huolehtimaan omista asioistaan ja olemaan sotkeutumatta opuksiin ja edesottamuksiin, jotka eivät heille millään tavalla kuulu, sillä ennen kuin he esittävät valtuudet, joiden nojalla he istuvat tuomareina, en tunnusta heidän tuomiovaltaansa. '

s. 35 

 

Vastikään telkkarista (jos joku sitä kapistusta vielä sattuisi seuraamaan) tuli sarja Tom Jonesista. Kauheasti ei tässä vauva-arjessa tule telkkaria katseltua, mutta imettäessä on hyvää aikaa lukea kirjoja. Päätin siis tarttua tähän klassikkoon ja kulkea 'aallonharjalla', mutta vain kirjallisessa muodossa. Kirjastossa kuitenkin selvisi, että kyseessä oli aikamoinen tiiliskivi. Yli 900 sivua ja ne täynnä pienen pientä fonttia. Tarkoitukseni oli osallistua kirjabloggaajien perinteiseen klassikkohaasteeseen, mutta myöhästyin viikolla. Noh parempi onni taas puolen vuoden päästä. Ehkä silloin palaan taas lukemaan Shakespearen näytelmiä, sillä ne ainakin ovat ennakoitavan lyhyitä.

 

Olen lukenut jonkin verran klassikoita ja yllätyinkin positiivisesti tästä Fielding veijariteoksesta. Moniin 1800-luvun merkkiteoksiin verrattuna Fieldingillä oli paljon enemmän huumoria kerronnassaan. Vahvoja tunteita ja kaupungin paheellisia juonia oli kuin vuosi sitten lukemassani myös 1700-luvulla kirjoitetussa Choderlos de Laclosin Vaarallisia suhteita teoksessa. Oikeastaan oli mielenkiintoista, että ajalleen tyypillisesti Fielding ei ole lähtenyt kirjeromaanien pariin vaan kirjoittanut aivan puhtaan ja rehevän romaanin. 

Tom Jones on siis varsin kevyt klassikko, jos tarvittavia käsivoimia ei lasketa. Vaikka tekstissä viljelläänkin paikoin pitkiä korulauseita, on pääpaino hauskassa kerronnassa ja ihmiskuvauksissa. Olin aluksi aivan liekeissä Fielding nokkelasta ja lukijaa useinkin puhuttelevasta kertojasta sekä teoksen humoristisesta otteesta. Fielding on myös kuvannut aimo katraan ihmisiä joita Tom Jones tapaa seikkailujensa aikana aina köyhästä palkollisesta, epäileväisiin majatalonpitäjiin ja ylväisiin kaupungin hienostorouviin. Tässä sivumäärässä todellakin oli aikaa ja tilaa kuvailla näitä sattumuksia ja dialogeja, joita sankerillemme tulikaan eteen. Jokainen luku on myös osuvasti nimetty esimerkiksi "Sisältää vähän tai ei mitään" tai vaikkapa "Joka niiden mielestä, joilla ei ole sydäntä, sisältää paljon melua tyhjästä". Pidin siis todella paljon Fielding tyylistä, mutta jossain kohtaa lukutahtini kuitenkin hiipui. 900 sivua on aikamoinen matka ja sanoisin että vähempikin olisi voinut riittää. Olen kuitenkin iloinen ja tyytyväinen itseeni, kun selätin tämän tiiliskivi klassikon.

Tähdet: 3.5 / 5

Muualla luettu: Nipvet